Skip to main content

Tutkimus vaatii tekijöiltään sinnikkyyttä

Blogikirjoitus   •   Touko 06, 2019 10:00 EEST

Tutkijat hyvällä asialla

Tutkijat Andrew Petros ja Phil Hajduk ovat kumpikin tehneet pitkän työuran lääkekehitystyössä AbbViella –Petrosilla työvuosia on takana 29 ja Hajdukilla 19. Kumpikin tuntee tieteen säännöt ja periaatteet: ajatukset ja teoriat ovat vallalla siihen asti, kunnes joku osoittaa ne vääriksi.

Tieteen tekeminen vaatii kurinalaisuutta, se vaatii myös kykyä nähdä, milloin sääntöjä on uraauurtavassa tutkimuksessa hyvä haastaa – tai jopa rikkoa. Jos Petros, Hajduk ja heidän tutkijakollegansa olisivat jääneet kiinni perinteisiin tieteellisiin käsityksiin, he eivät luultavasti olisi onnistuneet löytämään keinoa, jolla syöpäsolut pakotetaan kuolemaan.

Matka kohti tuntematonta

1990-luvun alussa Petros ja Hajduk työskentelivät kumpikin alkuvaiheen tutkijoina AbbViella (silloin vielä Abbottin palveluksessa) ja keskittyivät tutkimaan apoptoosia eli ohjelmoitua solukuolemaa ja kartoittamaan niiden proteiinien rakenteita, joiden tiedettiin olevan tälle prosessille tärkeitä.

Syöpäsolut ovat monin tavoin erilaisia kuin terveet solut; tärkein ero on syöpäsolujen kyky välttyä kuolemalta. Kaikki elimistön solut on ohjelmoitu tuhoamaan itse itsensä ennalta määrättyyn aikaan – kun ne vanhenevat, kun niiden toiminta häiriintyy tai kun niitä ei enää tarvita. Tämä toiminto on syöpäsoluissa mennyt oikosulkuun, ja koska ne eivät osaa kuolla, ne jatkavat hallitsematonta kasvua.

Kyky vastustaa kuolemaa oli siis syöpäsolujen tuntomerkki. Mutta mitä asialle piti tehdä, sitä ei tiennyt kukaan. AbbVien tutkimusryhmällä oli teoria, jonka mukaan he saattaisivat pystyä palauttamaan ohjelmoidun solukuoleman alkutilaan kohdentamalla hoidon apoptoosille tärkeisiin proteiineihin ja saada näin sairaat solut tappamaan itse itsensä.

Mutta kuten aina tuntematonta maaperää tutkittaessa, työ synnytti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Lääkekehitystyössä vallalla olleet perinteiset käsitykset olisivat voineet saada heidät keskeyttämään työnsä.

Ryhmä ei kuitenkaan suostunut perääntymään, vaan jatkoi matkaansa kohti tuntematonta ja onnistui matkan varrella osoittamaan joitakin tieteellisiä käsityksiä vääriksi.

Aina kannattaa yrittää

Uusien lääkkeiden tutkiminen ja kehittäminen on täynnä riskejä, ja useat hankkeista epäonnistuvat. Vain noin kahtatoista prosenttia niistä uusista lääkeaineista, joilla päätetään aloittaa kliiniset tutkimukset, käytetään myöhemmin potilaiden hoidossa.1

AbbVien tutkijoille, Petrokselle ja Hajdukille, tie on ollut sitäkin epävarmempi. Uuden tutkimusalueen valloittaminen kesti kymmenen vuotta, sillä ennen kuin yhdisteen suunnittelemista voitiin ajatellakaan, oli selvitettävä apoptoosin biologiaa ja siihen liittyvien proteiinien rakennetta.

“Saimme kuulla matkan varrella moneen kertaan, että projekti ei tulisi onnistumaan.”, Petros sanoo. “Itse emme kertaakaan ajatelleet, etteikö se olisi mahdollista, vaan jatkoimme vaan sinnikkäästi eteenpäin.”

Vielä sittenkin kun ensimmäinen Bcl-xL -proteiinin estäjä oli löydetty, matka oli vasta alussa. Tarvittiin vuosien omistautunutta työtä ja lisää uraauurtavaa rakennebiologian, lääkekemian ja farmakologian tutkimusta ja tieteellisten hypoteesien testaamista ennen kuin pystyttiin tuottamaan lääke.

AbbVie jatkaa lääkkeen tutkimista muita verisyöpiä sairastavilla potilailla, ja varhainen Bcl-xL -perheen parissa tehty tutkimustyö on nyt perusta AbbViella meneillään olevalle kehitystyölle, jossa etsitään uusia lääkkeitä kiinteiden kasvaimien hoitoon.

Petros summaa matkan mahdottomasta lääkekohteesta todelliseen lopputulokseen yksinkertaisesti:

”Meillä oli ongelma. Sen ratkaisemiseen ei vaan tahtonut löytyä oikeaa työkalua. Siksi keksimme työvälineen itse. Nyt menetelmästä on tullut alalla standardi”, hän sanoo. ”Ja mikä parasta, kehitimme samalla lääkkeen, josta on apua potilaille.”

1.Biopharmaceutical Research and Development: The Process Behind New Medicines. Pharmaceutical Research and Manufacturers of America. http://phrma-docs.phrma.org/sites/default/files/pdf/rd_brochure_022307.pdf; Accessed May 16, 2018.

FI-ABBV-190021/02.2019