Etera

Blogia peliin: Taloudesta ja riskeistä

Blogikirjoitus   •   Kesä 16, 2014 17:21 EEST

Suomella ei mene hyvin.

90-luvun loppupuoli ja finanssikriisiä edeltäneet 2000-luvun vuodet olivat Suomen kansantaloudelle loistavaa aikaa. Nokialla ja teknologiateollisuudella pyyhki erinomaisesti, ja talous kasvoi kohisten. Kuten tyypillistä hyville ajoille, ei pahan päivän varalle varautuminen kiinnostanut.

Hyvän talouskasvun odotettiin ratkaisevan paisuvan julkisen sektorin ja ikääntyvän väestön aiheuttamat kustannukset, eikä valtion ja kuntien velkaantumista pidetty ongelmana. Poliittisesti kipeitä ratkaisuja oli helppo siirtää eteenpäin.

Suomella alkaa olla kiire

Maailman talouskasvu on varsinkin ns. kehittyneillä alueilla ollut jo pitkään hyvin velkavetoista. Holtittoman taloudenpidon jälkiä on nähty muutaman viime vuoden aikana eräissä pahimpiin ylilyönteihin syyllistyneissä ongelmamaissa. Suomikaan ei silti ole varsinaisesti poikennut tästä linjasta.

Fakta on, että Suomella alkaa olla kiire valtion ja julkisen sektorin velkaantumisen kääntämisessä. Riskinä on, että olemme pian Kreikan kanssa samalla luukulla, markkinoiden ja velkojien talutushihnassa.

Nihkeää kasvua

Suomen talouden aktiviteetti on jämähtänyt noin vuoden 2006 loppuvuoden tasolle finanssikriisistä sekä Suomen talouden rakennemurroksesta ja vientiteollisuutemme haasteista johtuen. Talouskasvu on käytännössä olematonta, vaikka rahapolitiikka on ollut ennätysmäisen löysää.

Finanssipolitiikan liikkumavara puolestaan alkaa olla käytetty: valtion velan määrä lähestyy tasoja, joilla velkaongelmien kärjistyminen esim. korkotason nousun tai markkinoiden luottamuksen heikkenemisen johdosta olisi tuhoisaa. Ilman erittäin elvyttävää raha- ja finanssipolitiikkaa olisikin Suomen talouden supistuminen ollut oletettavasti vielä todella paljon toteutunutta pahempaa.

Suomalaisen yhteiskunnan eräs hallitseva ominaispiirre on julkisen sektorin valtava rooli lähes kaikessa toiminnassa. Julkisen sektorin osuus kokonaistuotannosta ylittää 50 %. Tämä ei ole tunnusomaista tehokkaasti toimivalle ja kilpailukykyiselle markkinataloudelle.

Eläkelaitosten sijoituspolitiikka keskeisessä roolissa

Ikääntyvän väestön tuomiin haasteisiin on Suomessa viisaasti varauduttu keräämällä työeläkemaksuja jo yli 50 vuoden ajan. Varat on rahastoitu tulevia eläkkeitä varten sillä ajatuksella, että varojen tuotto pienentää tulevia eläkemaksupaineita. Tämä oli 50 vuotta sitten äärimmäisen järkevä riskienhallinnallinen toimenpide. Se antaa Suomelle erittäin paljon kaivattua liikkumavaraa sosiaalimenojen hallinnassa.

On kuitenkin syytä muistaa, että kerätyt rahat olisi muuten käytetty osinkoihin, veroihin, palkkoihin ja investointeihin. Nämä kaikki olisivat tukeneet talouskasvua ja kasvattaneet veropohjaa. Lisäksi Suomen työeläkerahastot ovat vuosikymmenten aikana kasvaneet niin suuriksi suhteessa kansantalouden kokoon, että sijoitusten hajauttaminen Suomen ulkopuolelle on varsinkin suurissa eläkeyhtiöissä välttämätöntä riskienhallinnan kannalta.

Jotta tässä yhtälössä olisi mitään järkeä, tulee kerätyille eläkevaroille saavuttaa tuotto, joka kompensoi suomalaista yhteiskuntaa tästä menetetyistä yritystulosta. Eläkelaitosten sijoituspolitiikka on tässä keskeisessä roolissa.

Maksimituottoja ilman holtitonta riskinottoa

Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee parhaillaan yksityisten työeläkelaitosten vakavaraisuussääntelyä koskevaa lakimuutosta. Lakimuutoksen tärkein tavoite tulee olla sen varmistaminen, että eläkevarojen tuottopotentiaali saadaan täysimääräisesti hyödynnettyä.

Ilman riskiä ei tietenkään tule tuottoa, joten sääntelyssä tulee tavoitteena olla se, että eläkevarojen tuotto maksimoituu ilman holtitonta riskinottoa. Riski Suomelle tässä uudistuksessa on se, että työeläkevaroille ei saada tuottoa ja suomalaisten yritysten ja työntekijöiden vuosikymmenten aherruksen hedelmät kuihtuvat.

Ilman työllisyyden paranemista ja eläkevarojen tehokasta käyttöä on ikääntyvän väestön aiheuttamista kustannuksista vaikea selvitä. Kansantalouden riskipuskuri tulevia yllätyksiä varten on valitettavan ohut. Onneksi kriisitietoisuus tuntuu viime aikoina vihdoin nousseen myös julkisessa keskustelussa.

Matias Klemelä
johtaja, talous ja riskienvalvonta