Skip to main content

Sixten Korkman: Pallo on hukassa, yhteispeli ei suju

Blogikirjoitus   •   Helmi 19, 2016 11:00 EET

Usein esitetty huoli on, että politiikka on ”rikki”. Hallitukset eivät saa aikaiseksi päätöksiä tai joutuvat niistä perääntymään. Soutaminen ja huopaaminen ei ole uusi ilmiö, se on vaivannut useita peräkkäisiä hallituksia. Olivatko miehet ennen rautaa ja nyt puuta vai mistä on kyse?


Pitkään ajattelimme, että pulmana on ns. Junckerin syndrooma. Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker on kuuluisasti sanonut poliitikoista, että ”kyllä me tiedämme mitä pitäisi tehdä, mutta kun emme tiedä miten tulisimme uudelleen valituiksi jos teemme sen”.

Tauti on vakava mutta se ei vaivaa Sipilän hallitusta. Sillä on vahva tahtotila ja selkeät tavoitteet. Se ei pelkää suosionsa menettämistä, mistä sille voi nostaa hattua. Mutta hallituksen on vaikea löytää järkeviä ja kansakunnan hyväksyttävissä olevia ratkaisuja.

Ilmiö ei ole pelkästään Suomea koskeva. Yhdysvalloissa eliitinvastaisen populismin nousu on johtanut kaikkea päätöksentekoa jumiuttavaan politiikan polarisaatioon. Suomessa ongelmaa lieventää se, että perussuomalaiset kantavat hallitusvastuuta.

Globaalitaloudessa olemme vahvasti riippuvaisia maailmanmarkkinoiden kehityksestä, joka viime vuosina on ollut Suomen kannalta epäsuotuisa. Etenkin elektroniikka- ja paperiteollisuus ovat saaneet sen tuta. Tälle hallitus ei mahda mitään, kuten ei myöskään Venäjän romahdukselle.

Euroalueen jäsenenä Suomi ei voi harjoittaa itsenäistä rahapolitiikka eikä voi devalvoida valuuttaansa. Ennen tämä oli osa talouspolitiikan kalupakkia.

Suomen väestön ikärakenne muuttuu nopeasti aiempaa epäedullisemmaksi. Julkisen talouden rahoitusalijäämä on iso. Elvyttää ei voi, etuja ja palveluja on leikattava. Muutosvastarinta on kuitenkin vahva ja laaja.

SDP on perinteisesti ollut tärkeä hallitusosapuoli mutta sen on vaikea hyväksyä, että hyvinvointivaltion puolustaminen vaatii kipeitä toimia. Politiikan kriisi on osaltaan SDP:n kriisi. Hallituksen vaihtamisesta ei olisi apua.

Ay-kentässä on suuttumusta siitä, että hallitus uhkaa huonontaa työehtoja ns. kilpailukykypaketillaan. Kritiikistä voi syntyä mielikuva, että Suomen ongelmana on vain tyhmä ja ilkeä hallitus pikemmin kuin talouden ahdinko ja työmarkkinoiden kyvyttömyys uudistuksiin.

Suomen taloudellinen ja poliittinen tilanne on sotien jälkeisenä aikana ollut monesti nykyistä huonompi. Koskaan emme kuitenkaan ole kärsineet nykyisen kaltaisesta näköalattomuudesta.

Voiko näissä oloissa löytää aihetta optimismiin? Kysymykseen saadaan vastaus lähikuukausien aikana. Silloin ratkeaa, osaavatko työmarkkinajärjestöt sopia hallituksen pakkolakeja korvaavista toimista.

Lisäksi olisi hyvä linjata polkua kohti aiempaa hajautetumpia työehtoneuvotteluja. Myös pitkäkestoinen palkkamaltti on tuiki tarpeen. Edelleen on hyvä omaksua SAK:n ehdottama palkkamalli, jossa vientialat ovat tarvittavan palkkakoordinaation lähtökohtana.

Sopu työmarkkinoilla ei nosta Suomen taloutta suosta. Mutta se voisi olla askel kohti parempaa huomista.

Sixten Korkman on Aalto-yliopiston professori. Hän on myös Eteran hallituksen jäsen.


Eteran blogi tarjoaa näkökulmia muuttuvaan työelämään. Asiantuntijamme bloggaavat mm. työhyvinvointiin ja kuntoutukseen liittyvistä asioista. Eteran asiantuntijoiden ohella blogissa on vierailevia bloggaajia. Tekstit ovat kirjoittajien omia mielipiteitä, eivätkä välttämättä edusta Eteran kantaa tai mielipiteitä.

Kommentit (0)

Lisää kommentti

Kommentti