Skip to main content

Vastuullisuusraportointi muuttui velvollisuudeksi – miten tästä eteenpäin?

Blogikirjoitus   •   Helmi 07, 2017 10:30 EET

Eduskunta hyväksyi vuodenvaihteessa kirjanpitolakiin muutoksen, joka edellyttää tietyn kokoisia listayhtiöitä, luottolaitoksia ja vakuutusyhtiöitä raportoimaan yhteiskuntavastuustaan.

Lainsäädäntö pohjautuu EU:n direktiiviin, ja se velvoittaa edellä mainitut yritykset raportoimaan omista toimintalinjoistaan, jotka koskevat ympäristöä, työntekijöitä ja sosiaalisia asioita, ihmisoikeuksia sekä korruption ja lahjonnan torjuntaa. Yritysten tulee myös antaa lyhyt kuvaus omasta liiketoimintamallistaan sekä kertoa toimintalinjoihinsa liittyvistä riskeistä ja niiden hallinnasta.

Miksi sitten EU ja sitä kautta me jäsenvaltiot lähdimme laatimaan velvoittavaa raportointilainsäädäntöä? Avoimuuden lisäämisen nähtiin auttavan sekä yrityksiä että niitä seuraavia kansalaisjärjestöjä ja sijoittajia seuraamaan entistä paremmin muuhun kuin puhtaasti taloudelliseen toimintaan liittyviä riskejä ja vaikutuksia. Oli myös ilmeistä, että EU:n suurista yrityksistä melko harva raportoi vastuullisuuskysymyksistä. Siten kattavaa kuvaa yritysten vastuullisuudesta ei ollut helppo luoda. Myös raportoinnin laadussa oli eurooppalaisella tasolla suurta vaihtelua.

Jotta siis samaan aikaan olisi saatu enemmän tietoa ja toisaalta kyetty luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset, komissio päätyi ehdottamaan joustavaa lähestymistapaa, jossa vaaditaan näiden tiettyjen tietojen julkistamista, mutta niin, että yritykset voivat itse valita missä muodossa ne tiedot esittävät.

Tämän lähestymistavan mukaisesti kansallisessa lainsäädännössämmekään ei nyt siis yksilöidä tarkasti, mitä eri aihealueisiin liittyviä tietoja tai lukuja yritysten tulee esittää eikä toisaalta osoiteta vain tiettyä raportointiohjetta, jota yritysten tulisi käyttää. Tämä toivottavasti tekee lainsäädännöstä mahdollisimman toimivan eri toimialoille, joilla voi olla keskenään hyvin erilaiset vastuullisuuteen liittyvät haasteet.

Yrityksille on myös annettu mahdollisuus olla raportoimatta jotain asiaa, mikäli sen julkituominen jollain tavalla haittaisi yrityksen kilpailuasemaa. Raportoimatta jättämiselle pitää kuitenkin kyetä esittämään hyväksyttävä syy.

Tietojen poisjättäminen ei saisi myöskään estää sitä, että muut asiasta kiinnostuneet – viranomaiset, kansalaiset, kansalaisjärjestöt tai sijoittajat – eivät kykene sen vuoksi seuraamaan yrityksen toiminnan kehittymistä, tulosta ja taloudellista asemaa. Toisin sanoen kiire, resurssipula tai epäusko omien asioiden kiinnostavuuteen eivät todennäköisesti saisi julkisessa keskustelussa hyväksyvää leimaa.

Yrityksille on nyt siis samaan aikaan annettu raportointivelvoite, mutta myös melko vapaat kädet tämän velvoitteen toteuttamiseen, hieman kokeilukulttuurin hengessä. Mikäli käy niin, ettei sääntely tuota sille asetettuja odotuksia tai se ei jollain muulla lailla toimi, komissio voi esittää siihen muutoksia raportissaan, joka sen tulee direktiivin mukaan antaa vuoden 2018 lopulla.

Linda Piirto, ylitarkastaja, TEM

Lisätietoja:
Laki kirjanpitolain muuttamisesta (1376/2016)
Muun kuin taloudellisen tiedon direktiivi (2014/95/EU)

Kirjoitus on alun perin julkaistu työ- ja elinkeinoministeriön TEMatiikkaa-blogissa 31.1.2017.

Kommentit (0)

Lisää kommentti

Kommentti