Yritysvastuun kansainvälinen ohjeistus – sekamelskassa linjakkuutta

Yritysvastuuseen liittyviä eri ulottuvuuksia (taloudellinen, ympäristö- ja sosiaalinen vastuu) on vuosien saatossa linjattu erilaisin kansainvälisin ja kansallisin ohjeistuksin. Yritysten sosiaalisen vastuun kysymysten – joihin myös ihmisoikeudet linkittyvät − kansainvälisen ohjeistamisen aloittivat OECD ja kansainvälinen työjärjestö ILO 1970-luvulla. Vakuuttuminen tarpeesta kytkeä yritykset entistä tiiviimmin mukaan erilaisten ympäristö- ja sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseen on synnyttänyt uusia yritysvastuuta koskevia kansainvälisiä aloitteita ja linjauksia viimeisten 15 vuoden aikana.

Vuonna 2000 YK:ssa lanseerattiin YK:n Global Compact -aloite, joka rakentuu ihmisoikeuksia (ml. työelämän oikeudet), ympäristökysymyksiä ja korruptiota koskevien kymmenen periaatteen ympärille. Global Compactissa on tällä hetkellä mukana yli 12000 toimijaa yli 170 maassa. Suurin osa näistä on yrityksiä, jotka ovat sitoutuneet raportoimaan vuosittain Global Compactin periaatteiden jalkauttamisesta toiminnassaan. Suomesta mukana on 66 yritystä.

Vuonna 2011 YK:n ihmisoikeusneuvostossa hyväksyttiin yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat ohjaavat periaatteet (UN Guiding Principles on Business and Human Rights), jotka pohjautuvat YK:n pääsihteerin erityisedustajan prof. John Ruggien johtamaan valmistelutyöhön. Näistä suositusluonteisista periaatteista on tullut laajasti hyväksytty yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskeva globaali standardi. Suomessa valtioneuvosto hyväksyi periaatteiden kansallisen toimeenpanosuunnitelman syyskuussa 2014. YK:n ohjaavien periaatteiden merkitys liittyy erityisesti siihen, että ne selvensivät sekavaksi koettua ja muodostunuttakin vastuukenttää. Periaatteet alleviivaavat valtioiden ensisijaista vastuuta suojella ihmisoikeuksia ja linjaavat yrityksille itsenäisen vastuun kunnioittaa ihmisoikeuksia.

YK:n jäsenvaltiot kokoontuivat valtionjohtajiensa johdolla kuluvan vuoden syyskuussa ja hyväksyivät vuoteen 2030 asti ulottuvan kestävän kehityksen agendan (Transforming our World: the 2030 Agenda for Sustainable Development). Agenda sisältää kestävän kehityksen tavoitteet (Sustainable Development Goals (SDGs)), jotka rakentuvat vuosituhannen vaihteessa hyväksytyille ja vuoden 2015 loppuun asti voimassa oleville vuosituhattavoitteille (Millenium Development Goals (MDGs)). Kestävän kehityksen tavoitteet koostuvat 17 laajasta tavoitteesta ja niitä täydentävistä yksilöidymmistä tavoitteista.

Kestävän kehityksen tavoitteet liittyvät mm. köyhyyden ja nälän poistamiseen, terveyteen, hyvinvointiin, koulutukseen, sukupuolten tasa-arvoon, energiaan, ihmisarvoiseen työhön, kestävään talouskasvuun ja teollisuuteen, kestäviin kulutus- ja tuotantotapoihin, ilmastonmuutokseen sekä merten ja maaekosysteemien suojeluun. Kestävän kehityksen agenda korostaa näkyvästi hallitusten, kansainvälisten järjestöjen, bisnessektorin ja muiden ei-valtiollisten toimijoiden (ml. yksityisten ihmisten) yhteistyön välttämättömyyttä kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Bisnessektoria kannustetaan kehittämään luovia ja innovatiivisia tuotteita kestävän kehityksen haasteiden ratkaisemiseksi.

Tolkkua ohjeistussekamelskaan

Monissa yritysvastuuta toteuttavissa yrityksissä tunnutaan koettavan tuskastumista kansainvälisiin ohjeistuksiin. Uutta ohjeistusta tuntuu tulevan jatkuvasti entisen jatkoksi, ja vastuullisilta yrityksiltä odotetaan omalta osaltaan aktiivista osallistumista ohjeistusten jalkauttamiseen.

Tuskastuminen – turhautuminenkin − on ymmärrettävää. Sitä saattaisi helpottaa, jos yritettäisiin nähdä metsä puilta ja hahmotettaisiin yritysvastuukentän iso kuva ja eri ohjeistusten keskinäiset yhteydet. Vaikka yritysvastuuta linjaavat kansainväliset ohjeistukset sisältävät osin erilaista termistöä ja erilaisia painotuksiakin, ne osoittavat samaan suuntaan ja limittyvät sisällöllisesti toisiinsa.

Esimerkiksi YK:n Global Compactin sisältämät ihmisoikeusperiaatteet (ml. työelämän periaatteet) linkittyvät YK:n ohjaaviin periaatteisiin: jalkauttamalla ohjaavia periaatteita toteutetaan myös Global Compactin periaatteita. OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille (OECD Guidelines for Multinational Enterprises) päivitettiin vuonna 2011 vastaamaan sisällöltään ko. vuonna hyväksyttyjä YK:n ohjaavia periaatteita. Kestävän kehityksen agenda 2030 yhdistää kestävän kehityksen taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöllisen ulottuvuudet heijastaen yritysvastuun vastaavanlaista jaottelua. Monilla kestävän kehityksen tavoitteilla on yhteyksiä ihmisoikeuksiin, ja agenda 2030 viittaa nimenomaisesti mm. YK:n ohjaavien periaatteiden toteuttamiseen. Sekä YK:n ohjaavien periaatteiden että Global Compactin periaatteiden konkretisoimisella yritystoiminnassa vahvistetaan kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista.

Pää kylmänä siis – ohjeistuskenttä ei ole niin sekava kuin miltä se saattaa ensisilmäyksellä vaikuttaa. Ohjeistukset pyörivät saman ytimen ympärillä.

FIBSin ihmisoikeuskoulutus 2016

FIBS on toteuttanut yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevan koulutuksen jo kaksi kertaa –  syksyllä 2014 ja kuluvana vuonna. Suunnitelmissa on toteuttaa koulutus kolmannen kerran vuonna 2016. Koulutuksessa keskitytään erityisesti YK:n yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskeviin ohjaaviin periaatteisiin asemoiden ko. periaatteet kansainvälisen ohjeistuksen kehitykseen ja yritysvastuun laajaan kenttään. Koulutus on oiva paikka saada lisäjäsennystä ja konkreettisiakin eväitä ihmisoikeuksiin liittyvän yritysvastuun toteuttamiseen.

MERJA PENTIKÄINEN
OTT, tutkija, yritysvastuuasiantuntija, Opinio Juris
merja.pentikainen(at)opiniojuris.fi

Blogi on ensimmäinen juttusarjassa, jossa FIBSin ihmisoikeuskoulutuksen osallistujat ja asiantuntijat kertovat omia näkemyksiään liiketoimintaan liityvistä ajankohtaisista ihmisoikeuskysymyksistä.