Suomen Akatemia

Pitkäjänteistä työtä laadukkaan tutkimuksen puolesta

Uutinen   •   Touko 13, 2014 11:06 EEST

Pitkäjänteistä työtä laadukkaan tutkimuksen puolesta

(12.05.14)

Suomen Akatemian tieteelliset toimikunnat aloittivat kolmevuotisen kautensa 2013. Mitkä ovat luonnontieteiden ja tekniikan tutkimuksen toimikuntaa johtavan professori Paula Eerolan mietteet ensimmäisen vuoden jälkeen? Millaisia linjauksia ja ratkaisuja uusi kokoonpano on tehnyt?

”Toimikunta on ottanut reippaasti ohjat käsiinsä tutkimusteemojen ennakoivassa esiin nostamisessa”, toteaa puheenjohtaja Eerola aluksi. ”Olemme koostaneet listan luonnontieteiden ja tekniikan alojen tutkimusaihioista käyttäen kriteereinä tutkimuksen tasoa ja ajankohtaisuutta. Lisäksi olemme katsoneet, että Suomessa on riittävästi alan tutkijoita ja aiheella on merkitystä elinkeinoelämälle.”

Työ on tuottanut tulosta. Toimikunnan ehdottama mineraalivarojen ja korvaavien materiaalien tutkimusohjelma Minerva on käynnistymässä. Myös Akatemian ja Tekesin koordinoima ICT 2023 -ohjelma käynnistyy, ja sen ensimmäisenä teemana on toimikunnan ehdotuksen mukaisesti ”tietoturva”.

Tutkimusaihioiden listaa on tarkoitus päivittää jatkuvasti. Tietoa kerätään myös sidosryhmiltä, kuten strategisen huippuosaamisen keskittymiltä (SHOKit), tutkimusinfrastruktuurien koordinaattoreilta ja käyttäjiltä sekä yrityksiltä.

Eerola korostaa, että toimikunta pitää vapaata, tutkijalähtöistä perustutkimusta kaikkein tärkeimpänä. ”Mutta samanaikaisesti meidän tulee tarkastella Suomessa tehtävää tutkimusta strategisesti. Toimikunnan esiin nostamat tutkimusteemat ovat fokusoituja ja ketteriä aloitteita, joilla voidaan reagoida nopeasti ajankohtaisiin haasteisiin ja tarpeisiin.”

Edistystä, mutta myös huolenaiheita

Tieteen tila 2012 -raportissa analysoiduista aiheista Eerola kommentoi kolmea: kansainvälisyyttä, tutkimusinfrastruktuureja ja tutkijakoulutusta.

”Kansainvälisyys on suomalaisen tutkimuksen ongelmakohta edelleen. Luonnontieteiden ja tekniikan alojen tutkijoilla on erinomaiset kontaktit, mutta ulkomaille lähtee vieläkin liian harva. Sama koskee liikkumista Suomessa ja sektoreiden välillä, esimerkiksi korkeakouluista yrityksiin ja tutkimuslaitoksiin. Perspektiivin vaihto toisi lisäarvoa, mutta miten tutkijat saadaan se näkemään?”

Tutkimusinfrastruktuureissa sen sijaan tapahtuu Akatemian johdolla muutos parempaan, Eerola toteaa viitaten maaliskuussa 2014 julkaistavaan infrastruktuuristrategiaan ja -tiekarttaan.

”Tämä on tärkeä parannus, edellyttäähän luonnontieteiden ja tekniikan tutkimus usein kalliita infrastruktuureja. Kansainvälisesti vertaillen budjetti on vieläkin vaatimaton, mutta rahoituspohjan vakaus ja toiminnan ennustettavuus ovat isoja askeleita eteenpäin.”

Entä sitten tutkijakoulutus? Tieteen tila 2012 -raportti mainitsee luonnontieteiden ja tekniikan tutkimuksen vahvuutena vahvat kansalliset tutkijakoulut, joista työllistytään hyvin. Tilanne on muuttunut oleellisesti, kun tutkijakoulut siirrettiin kokonaan yliopistojen vastuulle.

”Positiivista on tutkijakoulutuksen yhtenäistäminen ja laadun varmistaminen, mutta kolikon kääntöpuolena on kansallisten tutkijakouluverkostojen mureneminen. Verkottumiseen ja yhteistoimintaan ei ole enää kannustetta, vaan se jää jokaisen omaksi asiaksi. Monilla aloilla uudistus johtaa myös tutkijakoulupaikkojen vähenemiseen, mikä lisää painetta Akatemian ja muiden rahoittajien suuntaan.”

Toimikunnan haasteet kasvavat

Eerola kertoo, että toimikunta on rahoituspäätöksissään painottanut ensisijassa tieteen ja tutkijan laatua. Kun ne ovat kunnossa, katsotaan muut tekijät, kuten läpimurtojen mahdollisuus, tutkimuksen riskit, liikkuvuuden edistäminen, vaikuttavuus ja mahdolliset kytkennät sovelluksiin. Myös ala otetaan huomioon.

”Poikkeuksetta kaikki toimikunnan rahoittama tutkimus on kansainvälisesti kovatasoista, se on ilo todeta. Mutta tällaisena niukkana aikana harmittaa kovasti niiden projektien puolesta, jotka jäävät juuri ja juuri riman alle.”

Tilanne ei ole Eerolan mukaan helpottumassa, sillä rahoituksen niukkuus jatkuu ja hakemusten läpimenoprosentit pienevät edelleen. Se merkitsee toimikunnalle kasvavia haasteita.

”Arviointi- ja päätösprosessin tulee toimia entistäkin paremmin. Ulkopuolisten arvioitsijoiden taso ja monipuolisuus pyritään säilyttämään, ja naispuolisten arvioitsijoiden osuutta tulee nostaa. On myös tärkeää optimoida toimikunnan työ rajatapausten käsittelyssä. Rahoituspäätösten on oltava mahdollisimman oikeudenmukaisia.”