Mikä on perusteltua ja mikä potaskaa päihdeuutisoinnissa?

Pohjoismaisen hyvinvointikeskuksen kiertue "Perusteltua vai potaskaa? Päihteet ja tutkimus mediassa" -seminaarin ensimmäinen etappi järjestettiin 15. tammikuuta Helsingissä. Kiertue jatkaa keväällä Ruotsiin ja syksyllä muihin Pohjoismaihin.

- Huonon tiedejournalismin elementit syntyvät kun tutkija yksinkertaistaa liikaa, tiedottaja tarttuu hanakasti vetävään uutiseen ja toimittaja on tyytyväinen kun ”saa lahjan”, eli kerrankin oikean skuupin. Löytyy vielä neljäskin taho: eturyhmä, lobbarit tai konsultit, aloitti seminaarin moderaattori, Yhteiskuntapolitiikka-lehden päätoimittaja Tuukka Tammi.

Näennäinen tasapuolisuus

Helsingin yliopiston viestinnän professori Esa Väliverronen kertoi False balance –käsitteestä, eli näennäisestä tasapuolisuudesta. Se syntyy, kun mediassa on esillä kaksi osapuolta, joiden perustelut vaikuttavat julkisuudessa yhtä vahvoilta vaikka eivät todellisuudessa sitä ole.

- Asiantuntijuus on laajentunut. Nykyään meillä on esimerkiksi kokemusasiantuntijoita. Sosiaalisen median nousu on myös johtanut siihen, että asiantuntijuuden ”brändäys” tapahtuu entistä enemmän somessa. On aiheellista miettiä, minkä tyyppistä asiantuntijuutta käytetään lähteenä, Väliverronen huomautti.

Väliverronen totesi myös, että tiedeviestinnässä kannattaa pyrkiä vuoropuheluun. Tutkijoiden ei pidä eristäytyä poteroihin, vaikkakin kyseenalaistajat voivat haitata heidän työtään.

Päihdeuutisoinnin pulmia

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) erityisasiantuntija Marjatta Montonen puhui seminaarissa päihdeuutisoinnin pulmista tutkijan näkökulmista ja Helsingin Sanomien (HS) toimittaja Päivi Repo kommentoi asiaa toimittajan näkökulmasta.

Montosen mukaan toimittajien pitäisi miettiä, mitä termejä päihdeuutisoinnissa käyttävät. Hän nosti esille sanat viinalaki ja viinaralli.

- Viinaralli, sehän on myönteinen ja houkutteleva sana, ikään kuin kaikkien pitäisi osallistua tähän ralliin. Kolme neljäsosaa suomalaisista eivät itse asiassa kyseiseen ralliin ole osallistuneet.

Toinen ongelma on, miten alkoholinjuojat esitellään mediassa.

- Julkisessa keskustelussa alkoholia juovat vanhukset, nuoret, päihdeäidit ja alkoholistit juovat kaiken ylijääneen, karrikoi Montonen ja lisää, että todellisuudessa työssäkäyvät miehet juovat eniten.

Toimittajat ja tutkijat eivät aina kohtaa

HS:n Päivi Revon mielestä toimittajilla ja tutkijoilla on kohtanto-ongelma

- Me toimittajat pyrimme tekemään monimutkaisista asioista kohtuullisen yksinkertaisia. Kohtanto-ongelma syntyy esimerkiksi kun tutkimusprofessori lähettää 26 paperiliuskaa vaikka minulla olisi asiasta vain kolme yksinkertaista kysymystä.

- Tutkimustietoa on nykyään ihan hirveästi mutta miten toimittaja voi esimerkiksi tietää minkälainen porukka on vastannut kyselyyn, Repo kysyi.

- Ongelmana on myös se, että toimittajien erikoistuminen vähenee. Nyt kaikki tekee kaikkea. Virheiden mahdollisuuksia on siis hurmaavan paljon, Repo totesi.

Päihderaportoinnin kaksi rintamaa

Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamon mukaan päihderaportoinnissa on kaksi rintamaa: terveysrintama ja teollisuusrintama.

- Tieteestä ajatellaan, että se on ehdotonta ja absoluuttista. Julkisuudessa kuitenkin keskustellaan tutkimustuloksista asettamalla ne kehykseen. Kun puhutaan päihteistä, se kehys on usein sääntely ja sääntelyn vastustajat pyrkivät mitätöimään terveystieteellisen näytön.

Suomen tiedetoimittajain liiton pääsihteeri ja Julkisen sanan neuvoston (JSN) jäsen Ulla Järvi kertoi, että vastakkainasettelun ja näennäisten tiedekiistojen lisääntyminen näkyy myös JSN:ssä.

- JSN ei voi ottaa kantaa siihen, mitkä tieteelliset kiistat ovat totta, vaan katsomme asiaa vain journalismin näkökulmasta. Neuvoston perustelujen laatiminen on näissä tapauksissa aina haasteellista, Järvi totesi.

Kuva: Julius von Wright