Skip to main content

Helsingin Joutsen-apteekki - Lajinsa viimeinen

Uutinen   •   Tammi 29, 2016 11:54 EET

Helsingin Joutsen-apteekki muodostaa oloissamme ainutlaatuisen kokonaisuuden. Se avattiin Lapinlahdenkadulla sunnuntaina 17. marraskuuta 1912 ja on säilyttänyt alkuperäisen miljöönsä 103 vuotta. Nyt toiminta uhkaa loppua kokonaan, vai tuleeko paikalle museo?

Suomen viimeisen jugend-apteekin toiminta jatkuu vielä hetken rauhallisuutta huokuvassa ilmapiirissä, jolle alkuperäiset pähkinäpuiset kalusteet luovat arvokkaat puitteet. Kellaritiloissa on apteekkimuseo.

– Suoraan sanottuna apteekkitoiminta ei tällaisessa pienessä keskusta-apteekissa ole ollut kaikkein kannattavinta, apteekkari Bengt Mattila kertoo.

– Olen tehnyt töitä enemmän sydämellä kuin järjellä. Tänä päivänä monen pienen apteekin kohtalo on hyvin samanlainen. Pienen apteekin apteekkarin täytyy olla sitkeä pyrkiessään taistelemaan yksikkönsä puolesta.

– Pitkään merkkipaaluna oli se, että voisimme viettää 100-vuotisjuhlia. Ainakin siihen asti olin päättänyt jatkaa. Vuonna 2012 juhlimme, ja nyt on apteekkimme jo 103-vuotias, Mattila sanoo.

Talous tiukalla

– Taloudellisista syistä jouduin hakemaan toista apteekkia. Onnistuin, ja vuoden 2013 huhtikuun alusta lähtien olen ollut apteekkarina myös Töölöntorin laidalla sijaitsevassa Carelia-apteekissa. Silläkin on mielenkiintoinen historiatausta. Se avattiin alun perin vuonna 1929 Runeberginkadun ja Mannerheimintien kulmaan, jossa nyt on ravintola. Lähes puolet apteekin vanhoista kalusteista on vielä jäljellä.

– Koska en voi olla apteekkarina kahdessa paikassa, minun tulee normaalikäytännön – ja nyt myös viranomaispäätöksen – mukaisesti luopua apteekkiluvasta Joutsen-apteekkiin, jonka toiminta kuitenkin jatkuu nykyisellään vielä ainakin vuoden päivät. Ennen kuin se lakkaa, apteekkilupa menee hakuun. Samalla apteekin sijaintipaikka muuttunee.

– Olen yrittänyt pelastaa tämän apteekin samalla, kun olen ottanut vastaan uuden. Keväällä 2013 jätin apteekkialaa hallinnoivalle Fimealle anomuksen saada pitää tätä sivuapteekkina kulttuurihistoriallisesti arvokkaille sivuapteekeille myönnettävän tuen turvin. Fimean käytännön mukaan sivuapteekkeja perustetaan kuitenkin vain haja-asutusseuduille paikkaan, missä muuten ei kannata pitää yksityistä apteekkia turvaamassa lääkkeiden saantia.

Apteekin toivotaan säilyvän museona. Pitäisi vain löytää jokin taho, jolla olisi mahdollisuus rahoittaa toimintaa.

– Olemme nyt museoviraston johdolla selvittelemässä, onko käytännön mahdollisuuksia tehdä tästä museo. Rakennussuojelulailla suojeltuja kohteita on Helsingissä 16. Olemme samassa seurassa kuin muun muassa Finlandia-talo, Alvar Aallon koti ja ateljee sekä Kulttuuri- ja Rautatalo.

– Tämä on ainoa ”museaalinen” yksikkö koko Suomessa. Tyylisuuntana on jugend. Olen toiminut täällä apteekkarina vuodesta 1998.

– Historiallisten apteekkien kohtaloksi muodostui vuosi 1987, jolloin lääkelakiin tuli muutos, jonka mukaan uuden apteekkarin ei enää tarvitse lunastaa apteekin kalusteita apteekkarinvaihdoksen yhteydessä. Lunastus koskee vain lääkevarastoa. Aikaisemminhan uuden apteekkarin lunastaessa myös kaluston, hän ei heti lähtenyt tuhoamaan sitä.

Symbolina joutsen

Mattila kertoo apteekkien nimiperinteen juontavan juurensa 1200-luvulta, jolloin tarvittiin helposti tunnistettavia symboleja ohjaamaan ihmisiä oikeaan paikkaan. Symboleja olivat muun muassa kotka, leijona, joutsen, peura ja korppi. Niiden tehtävänä oli myös suojella ihmisiä. Tuohon aikaan uskottiin pahoihin henkiin, demoneihin, jotka saattoivat vaikuttaa yrityksen toimintaan, apteekeissa ehkä myös lääkkeiden tehoon.

– Joutsen edustaa rajojen ylitystä ja muutosta, harmoniaa, tasapainoa ja kokonaisuutta, arvokkuutta, puhtautta ja kauneutta, oivaltamista, intuitiota ja tunnustamista sekä parannusta.

Minkälaisia uudistuksia apteekit ovat käyneet läpi viime vuosien aikana?

– Olemme saaneet aikaisempaa paremmat työvälineet, joiden avulla voimme muun muassa tehostaa valistustoimintaa ja lääkkeen käytön ohjausta asiakkaille. Tämä ehkä on ollut suurin muutos. Siihen on satsattu paljon ja se on muotoutunut näkyväksi osaksi apteekin tämän päivän toimintaa. Koko ajan kehitellään myös uusia palvelumuotoja, joista annosjakelu on saavuttanut merkittävän osan. Toisaalta apteekit joutuvat nykyään puhumaan asiakkaiden kanssa ehkä enemmän lääkkeiden hinnasta kuin niiden käytöstä ja vaikutuksista.

Apteekkimuseo kiinnostaa

Mattila ottaa vastaan - sopimuksen mukaan - ryhmiä, jotka haluavat tutustua farmasian historiaan apteekin kellarissa sijaitsevassa museossa.

– Opastettu kierros kestää yleensä noin puolitoista tuntia riippuen siitä, miten innokkaasti ihmiset kyselevät. Viime vuonna ryhmiä oli 30–40. Pääsymaksua ei ole. Nurkassa on kyllä vanha morfiinipurkki, jossa lukee ”vapaaehtoinen poistumismaksu”.

Kiertokäyntien aikana tarjolla on maistiaisina apteekin salmiakkia ja merimiesmälliä.

– Merimiesmälli eli tankolakritsi on lakritsijuuresta tehtyä liukenevaa kuivauutetta, jota apteekeissa on käytetty esimerkiksi yskänlääkkeiden valmistuksessa. 1950–1960-luvuilla se oli myös yleinen makeinen. Merimiesmälli sopii esimerkiksi keliaakikoille, koska se ei sisällä jauhoja. Tuotan sitä Saksasta 15 gramman tankoina. Annan maistiaisia ja jos joku jää koukkuun tähän makuun, niin hän ainakin tietää, mistä mällejä saa. Salmiakki on asia erikseen. Siinä on ammoniumkloridia.

Mattila tunnustaa olleensa optimisti tulevaisuuden suhteen.

– Tein jokin aika sitten ”ison satsauksen” uskoen, että apteekki voi säilyä edelleen aktiiviapteekkina. Ostin tänne uuden leimasimen, kun vanha rupesi konstailemaan. Kysymyksessä on päivämääräleimasin, jossa ovat seuraavien 12 vuoden päivämäärät, Bengt Mattila naurahtaa.