Skip to main content

Mitä kuuluu taaperoikäisen ruokavalioon?

Uutinen   •   Elo 28, 2015 11:22 EEST

– Viralliset taaperoikäisten ravintosuositukset muodostavat ikään kuin "vedenjakajan", jonka mukaan alle kaksivuotiaat lapset luetaan eri sarjaan kuin yli kaksivuotiaat. Vanhempien lasten ravintosuositukset ovatkin sitten samantapaisia kuin aikuisten, lääkäri Eeva Kari sanoo.

Jo aivan pienillä lapsilla esiintyy oma vahva tahto syömisen suhteen. Lapsen mieltymykset ohjaavat useimmiten myös perheen ruokaostoksia. Kun on opittu, mitä lapsi syö, sitä ostetaan, vaikkei ruoka kovin terveellistä olisikaan.

– Kun lapsi kykenee itse sanomaan, mitä haluaa ja mitä ei, hän alkaa olla kehitysvaiheessa, jolloin rupeaa havaitsemaan, ettei olekaan enää äidin osa, vaan voi ryhtyä uhmaamaan ympäristön vaateita. Ruoka-aineiden vieroksunnassa ei aina kuitenkaan ole kysymys vain makuaistista. Joskus esimerkiksi ruoan rakenne saattaa tuntua suussa epämiellyttävältä, lääkäri Eeva Kari sanoo.

Lapsen ruokahalu on parhaimmillaan yksivuotiaana ja säilyy yleensä hyvällä tasolla viisivuotiaaksi asti.

– Kiinteisiin ruokiin totuttautuminen kannattaa aloittaa lapsen ollessa puolivuotias. Vuoden iässä lapsi voi siirtyä syömään samaa ruokaa muun perheen kanssa, ellei hän ole allerginen jollekin ruoka-aineelle. Tilastojen mukaan alle kuusivuotiaista ruoka-aineyliherkkyyttä sairastaa 10 prosenttia.

On monenlaisia allergioita, jotka vaikuttavat ruoansulatuskanavan, ihon, silmien ja hengityselinten hyvinvointiin. Niiden tutkiminen on ammattilaisten työtä.

Karkkipäivä

Eeva Kari tunnustautuu myös karkkipäivien kannattajaksi. Hänen mielestään lapsen kokonaisterveyden kannalta niistä ei ole haittaa.

– Mutta antaisin silti lapselle kerrallaan korkeintaan 100–150 grammaa makeisia, ovathan karamellit käytännöllisesti katsottuna pelkkää sokeria, joka syrjäyttää ruoan proteiinit ja hyvät rasvat.

– Totta kai on perheitä, joissa karkkipäiväsysteemiä ei suosita. Ja jotkut lapset ovat varttuneet jopa kolmen vuoden ikään ilman karkkia, mutta kyllä tällaista menettelyä perheessä voi pitää jo melko sankarillisena.Kun puhutaan karkkipäivistä, voitaisiin ehkä laajentaa käsitettä koskemaan herkkupäiviä, jotka voisivat muutenkin olla vähän löysempiä, koko perheen herkutteluun varattuja hetkiä.

Kotiruoka kunniaan!

Kovassa kasvuiässä olevat taaperoikäiset liikkuvat rajattomasti sekä päiväkodissa että kotona. Lapset eivät juuri kävele, vaan juoksevat, koska aina on kiire seuraavaan juttuun. Näin myös kuluu valtavasti energiaa, jonka saannin turvaamiseksi suositellaan usein perehtymistä viralliseen ruoka-aineympyrään. Se tarjoaa sopivassa suhteessa viljaa, perunaa, kasviksia, lihaa, kalaa, kananmunaa, ravintorasvoja, maitovalmisteita sekä hedelmiä ja marjoja.

- Kasvissyöjien lapsi seuraa monasti äidin esimerkkiä. Tällöin on erikseen turvattava lapsen D- ja B12-vitamiinien saanti. Fiksu äiti kyllä ymmärtää olla lapsensa ruokavalion suhteen tarkempi kuin omansa. Hän voi myös hankkia tietoa ja keskustella asioista vaikkapa neuvolassa tai ravitsemusalan ammattilaisten kanssa, Eeva Kari sanoo.

Ruoassa olevaan piilosuolaan kannattaa myös kiinnittää huomiota. Suolaa on esimerkiksi leikkeleissä, aamiaismuroissa, ketsupissa - ja nakeissa, joita lasten tulisi syödä korkeintaan pari kertaa viikossa - tällöinkin vain 2–3 nakkia kerralla.

– Leikki-ikäisten ei muutenkaan tulisi saada ravinnostaan suolaa enempää kuin neljä grammaa vuorokaudessa. Sitä ei todellakaan tarvitse lisätä ruoanlaiton yhteydessä!

– Nestemäisiä maitovalmisteita kannattaa tarjota 5–6 desilitraa päivässä riippuen siitä, mitä maidosta halutaan saada. Haluammeko D-vitamiinia vai kalkkia - vai molempia? Maitolitrassa on viisi mikrogrammaa D-vitamiinia ja perusmaidon desilitrassa 120 milligrammaa kalkkia.

– Uuden D-vitamiinisaantisuosituksen mukaan D-vitamiinilisää suositellaanlapsille kahden viikon vanhasta aina kaksivuotiaaksi 10 mikrogrammaa vuorokaudessa ympäri vuoden jakaksi vuotta täyttäneille 7,5 mikrogrammaa vuorokaudessa ympäri vuoden. Näiden lisäksi tulee ravinnosta saatava D-vitamiini.

Hyviä rasvoja tarvitaan

Yli kaksivuotiaille rasvojen kokonaismääräksi suositellaan 25–40 energiaprosenttia vuorokaudessa. Tällöin monityydyttymättömien rasvahappojen osuuden tulisi olla 5–10 energiaprosenttia, mistä ainakin yhden energiaprosentin tulisi koostua omega-3-rasvahapoista.

Merenelävistä hyviä omega-3-rasvahappojen lähteitä ovat rasvaiset kalat, kuten anjovis, sardiini ja tonnikala, kalan maksa sekä levät. Kasveista omega-3-rasvahappoja on esimerkiksi pellavansiemen- ja rypsiöljyissä sekä saksanpähkinöissä.

Kalan hyvistä ravitsemuksellisista ominaisuuksista huolimatta sitä syömällä voi myös altistua tavanomaista suuremmille määrille terveydelle haitallisia aineita. Elintarviketurvallisuusviraston ohjeiden mukaan lapset voivat syödä isoa silakkaa, Itämerestä pyydettyä lohta tai taimenta sekä merestä tai järvestä pyydettyä haukea 1–2 kertaa kuukaudessa.

Oikeaoppisen ruokavalion tulisi kuitenkin sisältää rasvaista kalaa 2–4 kertaa viikossa. On myös perheitä, joissa kalaa ei syödä ollenkaan - tai ainakaan lapset eivät sitä syö. Mikä avuksi?

Kalanmaksa- ja kalaöljyvalmisteet tulevat tällöin kuvioihin. Ne sisältävät omega-3-rasvahappoja, joita tarvitaan elimistön normaaliin kehittymiseen. Elimistömme ei itse niitä valmista. Omega-3-rasvahappoja ei myöskään käytetä, toisin kuin muita rasvoja, elimistön polttoaineeksi.

Omega-3-rasvahapot ovat erittäin pitkäketjuisia monityydyttymättömiä rasvahappoja. Niistä tärkeimmät ovat EPA eli eikosapentaeenihappo ja DHA eli dokosaheksaeenihappo. Ne ovat tärkeitä etenkin solukalvojen rakenteille ja elimistön hyvinvoinnille. Niiden siirtyminen äidinmaitoon riippuu äidin ruokavalion EPA- ja DHA-määristä. Riittävä omega-3-rasvahappojen saanti vaikuttaa positiivisesti muun muassa havaintokykyyn, muistiin, ajatteluun, kielenkäyttöön ja oppimiseen.

- Lapsille suositellaan omega-3-rasvahappoja, sillä raskauden viimeisen kolmanneksen aikana alkanut aivojen voimakas kehittyminen jatkuu yli 20 vuoden ikään asti. Vastasyntyneen aivojen kuorikerroksen rasvahapoista noin 9 prosenttia on DHA:ta, ja sen määrä lisääntyy iän myötä niin, että 20-vuotiaalla osuus on noin 15 prosenttia.

- Lapsen nauttiessa ravintolisänä kalanmaksa- tai kalaöljyä omega-3-rasvahappojen saannin turvaamiseksi, valmistetta valitessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että sen sisältämät EPA ja DHA ovat meriperäisiä. Valmisteen tulee myös olla lapselle helppo ja miellyttävä ottaa ja sen tulee maistua hyvältä ja olla rakenteeltaan suuhun sopiva. Valmisteessa on usein myös valmiiksi lapsille laskettu annos D-vitamiinia. Ruokavaliosta riippuu, paljonko omega-3-rasvahappoja ravintolisinä tarvitaan, Eeva Kari sanoo.