Aktia Pankki

Aktian Taloudellinen katsaus 3/2010

Lehdistötiedote   •   Syys 30, 2010 21:43 EEST

MAAILMANTALOUDEN PAINOPISTEEN SIIRTYMINEN AASIAAN KIIHTYNYT
SUOMEN NOUSU ALKANUT ODOTETTUA NOPEAMPANA, MUTTA KUOPPA ON KOVIN SYVÄ

Tämän päivän tärkeimmät talous­kysymykset ovat 1) onnistuuko elvytyspolitiikan
exit,
2) onnistutaanko valtiolliset velkakriisit á la Grecque välttämään ja 3)
millainen on tulevan kasvun kul­ma­ker­roin kehittyneissä maissa, kun valtioiden
yhteenlaskettu velkaantuminen on ennen näkemätön. Jos ja kun kasvu jää
kehit­ty­neissä maissa vuosien ajaksi selvästi hitaammaksi kuin ennen kriisiä,
finanssikriisi jälkivaikutuksineen on nopeuttamassa maailman­talouden
painopisteen siirtymistä Aasiaan.

Ennustimme jo tammikuussa 2009, että elvytys onnistuu ja maailmantalouden
nou­su­kään­ne näh­dään syk­syyn 2009 mennessä. Niin myös kävi.
Maa­il­man­kauppa, joka romahti finanssikriisin kärjistyttyä, kääntyi nopeaan
nousuun keväällä 2009, kun Aasia pääsi kas­vuun ja ulko­maan­kauppaa käyvien
yritysten rahoi­tus alkoi helpottua. Kehittyvien maiden talouskasvu jatkuu niin
vahvana, että maailmankaupan kasvuvauhti lähestyy ennen kriisiä koettua siitäkin
huolimatta, että kehittyneiden talouksien ja niiden ulkomaankaupan kasvu jää
vaisummaksi kuin ennen kriisiä.

Yhdysvalloissa keskuspankin agg­res­sii­­visuus on ollut en­nen näkemätön. Kun
siihen yh­distyi hyperekspansivinen fi­nans­­­­si­­politiikka, elvytys­pa­nos
lienee suu­rin missään koskaan nähty. Yhdysvaltain joulukuussa 2007 alkanut ja
kesäkuussa 2009 päättynyt taantuma oli pisin sitten Suu­ren Laman.

Euroalueen taantuma alkoi keväällä 2008. Euroopan keskuspankki käänsi
ohjauskorkonsa laskuun loka­kuus­sa 2008 ja painoi sen 1.0 prosenttiin
touko­kuussa 2009. Tämän rinnalla EKP otti monien muiden keskuspank­ki­en tavoin
käyttöön epätavan­omaisen keskus­pank­kipolitiikan työ­ka­lupa­kin. Korkojen
lasku, rahoituksen saa­tavuuden paraneminen, maailmankaupan elpy­mi­nen ja
kansal­li­nen elvytys kään­­sivät talouden kasvuun Saksassa ja Ranskassa jo
keväällä 2009. Euroopan kokonaisuu­des­sa suhdan­ne­kään­ne ajoit­tui
heinä-syyskuu­hun 2009. Kreikan velkakriisin kärjis­tyminen ei pysäyttänyt
eurotalouden elpymistä ja nyt Kreikka näyttää etenevän menestyksellä
velvoitteissaan.

Kehittyneiden maiden yhteenlaskettu velka nousee elvytyksen seurauksena ennen
näkemättömän suureksi. Velan rahoittamistarve saattaa johtaa pitkien korkojen
merkittäväänkin nousuun. Jos niin käy, se heijastuisi myös yrityslainojen
korkoihin. Jos pitkät korot nousevat merkittävästi samaan aikaan, kun
rahapolitiikka kiristyy ja budjetti­vajeita sulatetaan, finanssikriisin
seurausvaikutukset rajoittavat velkaantuneiden maiden kasvua vielä
voimallisemmin kuin tänään uskalletaan ennustaa.

Suomen taantuma alkoi kesällä 2008 ja päättyi kesällä 2009. Taantuma ei ollut
pitkä, mutta sen iskuvoima oli ainutkertainen. BKT 2009 supistui -8.0 % eli
enemmän kuin yhtenäkään vuonna sitten kansalaissodan 1918. Pahimmat työttömyyden
lisääntymistä koskevat uhkakuvat eivät silti toteutuneet eivätkä vauriot
vertaudu 90-luvun alun laman menetyksiin.

Vielä kesällä käytössä olleet tilastot kertoivat elpymisen katkenneen Suomessa
viime vuoden lopulla ja maan pää­­tyneen uuteen taantumaan. Nyt käytössä olevien
tilastojen mukaan elpyminen on jatkunut jo vuoden ajan. Kun kuluvan vuoden
lähtötasoa korjattiin tilastotarkistuksessa ylös 0.8 % ja kuluvan vuoden 2.
neljänneksen kasvu ylitti odotukset, BKT-ennusteita on korjattu kilvan ylös
kesän jälkeen. Aktian ennusteen mukaan BKT kasvaa 3.0 sekä 2010 että 2011.
Kasvuvauhti vakiintuu kui­tenkin jo ensi vuoden aikana noin 2 prosentin tasolle
ja heilahtelee sen jälkeen sen tuntumassa. Talou­temme keskikasvu jää siis
selvästi matalammaksi kuin se, johon ennen kriisiä totuttiin. Talouspolitiikan
liian nopea kiristäminen olisi suuri virhe, joka saattaisi vaarantaa suotuisan
kehityskuvan.

Taantuma päättyi nopeammin kuin monet uskoivat. Aktiviteetin taso on silti vaisu
vielä pitkään ja kokonaistuotantomme lähestyy kevään 2008 lakipistettä vasta
2012. Siksi julkisen talouden kestävyys ja hyvinvointipalvelujen turvaaminen
pysyvät talous­politiikan työlistan kärjessä. Keskipitkällä aikavälillä Suomen
kasvumahdol­li­suuksia kaventaa kilpailukyvyn rapautuminen, jota viime vuosien
kil­pai­li­ja­mai­ta suuremmat palkan­korotukset ovat ruokkineet.

Kriisi on opettanut, että talouspolitiikan rooli on keskeinen myös tämän päivän
modernissa, globa­li­soi­tu­neessa maailmassa. Talouspolitiikan doktriinit ja
niiden takana olevat talousopit vaativat kuitenkin syvällistä
uudelleenarviointia.
Kun huhtikuun ennustetta kirjoitettiin, kuuma keskustelu koski talous­politiikan
exit -strategioita eli elvy­tyksen purkamista ennen kuin inflaatio-odotukset
ehtivät nousta. Toukokuussa huomion vei Kreikan kriisi. Kesällä päähuoleksi
nousi USA, jossa alettiin uudelleen puhua double-dip -riskistä ja
deflaatioriskistä. Keskeiset ennusteilmapiirin muutokset huhtikuun jälkeen ovat
seuraavat:

-USAssa hyperelvytyksen vauhdittama talouskasvu ylitti odotukset vuoden
vaihteen
kahden puolen ja kevään kon­sen­sus­odo­tus oli, että kasvu va­kiin­tuisi 3-3½
pro­sen­tin tasolle 2010-11. Toi­saal­ta monet ennustivat meidän laillamme, että
kasvu painuu alle 2 pro­sen­tin tasolle jo kesään mennessä. Niin kävi ja nyt on
meneillään konsensusodotuksen laaja alaskorjaus.

-Huoli Kiinan ylikuumenemisesta on vähentynyt, kun merkit hyperkasvun
tasaantumisesta ovat kesän aikana lisääntyneet.

-Euroopan kasvu­mah­dol­li­­suuksia koskeva skeptisyys nousi keväällä huimiin
mittoihin Kreikan rahoituskriisin vuoksi, mutta kesällä usko eurotalouteen
vahvistui hyvien talouslukujen myötä. Samalla on vah­vistunut usko, että Kreikka
selviytyy säästövelvoitteistaan. Yleisesti euroalueen talouskasvuun suhtaudutaan
nyt paljon luottavaisemmin kuin vielä huhtikuussa siitäkin huolimatta, että
kasvun maittainen epätasaisuus on tullut yhä ilmeisemmäksi.

-Keskustelu FEDin ja EKPn ensimmäisen koronoston ajankohdasta on palaamassa
agen­dal­le. Vaikka hintapaineet ovat ly­hyellä täh­täi­mellä pienet, pidämme
edelleen varsinaisen def­­laation toden­nä­köi­syyttä vä­häi­­se­nä.
Pi­tem­mäl­lä tähtäimellä kiihtyvän inflaation todennäköisyyttä on vaikeampi
arvi­oi­da. Jos raha­po­li­tiik­ka kiris­tyy ja kes­kus­pank­kien exit toteutuu
riittävän nopeasti, inflaation irtipääsy on epätodennä­köi­nen. Jos
talous­poli­tii­kan hyperelvyttävyyttä ei pureta ajoissa, inflaatio­riski
2012-2013 on todellinen. Kreikan kriisi Euroopassa ja talouspessimismin nousu
USAssa ovat siirtäneet korkopolitiikan käänteen aiemmin arvioitua myöhemmäksi.

-Kehittyneiden talouksien valtionvelan kasvun vaikutuksia potentiaalisen
tuotannon kasvu­vauh­tiin puidaan yhä yleisemmin. Eri valtioiden eritahtinen
velkaantuminen, jonka lopullisia sal­doja on vielä vaikea arvioida, te­­kee
valuuttakursseihin kohdistuvien painei­den ennakoi­mi­sen poik­keuk­sellisen
hanka­laksi.

-Hyper­kevyt rahapolitiikka kasvattaa -- maailmantalouden elpyessä -- huolta
raaka-aineiden hintakuplan kehittymisestä.

-Vaikka Suomi kärsi vientivetoisena maana maail­man­­kau­­pan ro­mah­duksesta
monia muita enem­­­­män, maailmankaupan elpy­minen on vasta nyt heijastunut
vientiimme. Venäjän­vienti supistui erityisen rajusti eikä sen elpyminen ei ole
alkanut vaikka Venä­jän tuonti on kasvanut selvästi.

Keskeiset talousluvut

-Finanssikriisin kär­­jistyminen syksyllä 2008 johti maa­il­man­kaupan rajuun
supistumiseen. Va­ka­va taan­­tu­ma levisi ja 30-luvun laman glo­baali toisinto
vältettiin vain ta­lous­­po­­li­tii­kan ai­nut­­laa­tui­sen
agg­res­sii­visuu­den ansiosta. Maail­man­ta­lou­den taan­tuma päättyi kesällä
2009. Maa­il­man­­­ BKT kas­vaa yli 4 % 2010. Kasvu hidastuu hieman 2011 ja
hidastuminen jatkuu 2012.

-Inflaatio ei kehittyneissä maissa ole talouspolitiikan ongelma lyhyellä
aikavälillä. Emme pidä myös­kään deflaatiovaaraa kovin suurena. Pitkään
hyperkevyenä pysyvä rahapolitiikka lisää kuitenkin pitemmän ajan
inflaatio­riskejä.

-USAn vakava taantuma alkoi joulukuussa 2007. Hurjapäisen el­vy­tyk­sen
ansiosta
se päättyi kesä­kuu­hun 2009. BKT 2010 kasvaa 2.7 % siitäkin huo­limatta, että
kasvu on jo hidastunut selvästi. Kesän huo­nojen talouslukujen lietsoma
epä­varmuus siirtää ohjauskoron nousukäänteen ensi kevääseen. Hyperelvytyksen
oikea-aikainen pur­kami­nen on välttämätöntä, jot­ta inflaatio-odotusten nousu
estyy ja uusien kuplien kasvu rajoittuu. Kun elvy­tyk­sen purka­mi­nen jarruttaa
kasvua, se tasoittuu 2 prosentin tasolle 2011-12.

-Kiinan BKT kasvaa 9.8 % vuonna 2010, 9.0 % vuonna 2011 ja 8.5 % vuonna 2012.

-Eurotalous irtosi taantumasta kesällä 2009. Kreikan huhti-toukokuuhun
ajoittuneen kriisin pelättiin syö­vän euroalueen kasvueväät. Toisin kävi ja
huhti-kesäkuun kasvu­ ylitti kaikki odotukset varsinkin Saksassa. Euro-BKT
kasvaa 1.7 % tänä ja 1.6% ensi vuonna. Vuonna 2012 kasvu tasaantuu 1.5
prosenttiin.

-Euromaiden valtionvelkaan liittyvät epävarmuudet nousivat pintaan Kreikan
kriisin seurauksena ja ne ovat siirtäneet rahapolitiikan korkokäänteen kuukausia
myöhemmäksi. Euroopan keskuspankki EKP kääntää ohjauskoron nousuun kesään
mennessä ja 2011 lopussa ohjauskorko on 1.75%.

-Raha­­poli­tiik­an käänne 2011 keväällä on­ ehdollinen sille, että talouden
nousu osoittautuu kestäväksi ja valtioiden velkakriisit á la Grecque vältetään.
Mikäli uuden taantuman merkit nosta­vat päätään doub­le-dip -ske­naarion
mukaisesti ja/tai rahoitus­markkinat kriisiytyvät uudelleen, raha­po­li­tii­kan
nor­ma­­li­soi­tumi­nen viiväs­tyy. Annamme uh­ka­skenaariolle, jossa USAn kasvu
painuu lähelle nollaa lähineljännesten aikana, 40 prosentin toden­näköisyyden,
ja uuteen taantumaan vievälle hidas­tu­miselle 30 prosentin todennä­köi­syyden.
Euroalueella vastaavat toden­näköisyydet ovat pienemmät eli 35 % ja 20 %.

- Vaikka akuutti kriisi on jäänyt taakse, aktiviteetin taso pysyy kehittyneissä
maissa pitkään vaisuna. Finanssi- ja raha­politiikan kiristyminen ja
valtionvelan kasvu rajoittavat vuo­sien ajan kehit­ty­nei­den maiden
ta­lous­kasvua. Se jää totuttua hitaammaksi vuosikymmenen jälkipuoliskolle asti.
Suomen taantuma kesti vain muu­­ta­man kuu­kau­den, mutta sen voima oli hurja ja
BKT supistui -8.0 % 2009. Elpyminen alkoi syksyllä 2009 ja, kun toisen
vuosi­neljänneksen vahva kasvu ylitti odo­tuk­set, BKT kasvaa 3.0 % sekä 2010
että 2011. Jo ensi vuoden aikana kasvu kuitenkin vakiintuu noin 2 prosentin
tasolle. Suomen BKT lähestyy 2008 kevään huipputasoa vasta ennustejakson
lopussa.

-Suomen talouskasvu jatkuu hieman euroalueen keskikasvua vah­vem­pana.
Kasvuetumme johtuu mm. finanssi­politiikan pienemmästä kiristystarpeesta,
vientimme Aasia-painotteisuudesta ja pankki­sekto­rim­me paremmasta
luotonantokyvystä. Toisaalta viime vuosien kil­pai­­­lijamaita nopeampi
palkkojen nousu on rapaut­tanut hinta­kil­pai­lu­kyky­ämme ja se rasit­taa
viennin kasvumahdollisuuksia.

-Työttömyyden nousu on jäänyt kaikkia odotuksia vähäisemmäksi. Työttömyysaste
kohoaa viime vuoden 8.2 prosentista 8.5 prosenttiin 2010 ja alenee 7.9
prosenttiin 2011 ja edelleen 7.5 prosenttiin 2012. Inflaatio on 1.1 % vuonna
2010, 2.2 % vuonna 2011 ja 2.0 % vuonna 2012.

Keskeiset epävarmuudet ja uhkat
Glo­baa­li taan­tu­ma on takana ja maailmantalous kasvaa yli 4 % 2010. Kasvu
hidastuu vain vähän 2011-12. Elpymistä ovat tukeneet 1) ekspansiivinen
rahapolitiikka, 2) ekspansiivinen finans­si­­po­li­tiik­ka, 3)
rahoitusmarkkinoiden normalisoituminen ja 4) luottamuksen vahvistu­minen.
Uhkaske­naa­ri­os­sa elpyminen katkeaa esimerkiksi uusiin
rahoitus­markkina­häi­ri­öi­hin, raaka-aineiden rajuun kallistumiseen tai
elvytyspolitiikan liian nopeaan lopettamiseen.

Epävarmuuden lähteitä on lukuisia. Tuleeko finanssi­mark­ki­noil­ta uusia
häiriöitä? Toistuu­ko Kreikan kriisi muualla? Vahvistuuko yksityinen kulutus
kehittyneissä maissa vai ra­paut­taako korkea työttö­myys koti­ta­louksien
luottamuksen? Alkavatko yritykset investoida? Onnistuuko talouspo­li­tii­kan
exit? Kestävätkö asuntomarkkinat lainakorkojen nousun?

Jos kes­kus­pank­kien exit toteutuu Atlantin molemmin puolin oikea-aikaisesti,
inflaation irtipääsy on epätodennä­köi­nen. Jos talous­poli­tii­kan
hyperelvyttävyyttä ei pureta ajoissa, pitemmän ajan inflaatio­riskistä tulee
todellinen.

Kiina-riski on, että talouspolitiikan exit heikentää liikaa talouden kasvua.
Kiinan tuonnin väheneminen heijastuisi laajasti paitsi Aasiaan myös
raaka-aine­tuot­ta­jiin Afrikassa ja Etelä-Ame­rikassa. Kiina on keskeinen
markkina myös Euroopalle ja Yhdysval­loille. Tällä hetkellä pidämme
Kiina-riskejä hypoteettisina. Pitkässä juoksussa ympä­ris­tö­ongelmat ja
yhteis­kun­nal­lisen vakauden vaarantu­mi­nen ovat Kiinan menestystarinan
merkittävimmät uhkat.

Suomen lyhyen välin epävarmuus ei ole kovin suurta. Riskit liittyvät lähinnä
viennin elpymiseen, työllisyyden nousuun ja ku­lut­ta­­­­­jien luottamukseen.
Suuri huoli on kil­pailukyvyn rapautuminen, joka johtuu suomalaisten
palk­­ko­jen noususta 2003-09. Kun sähkötekninen teolli­suus on kypsy­nyt
matalan kas­­vun sek­to­­rik­si ja väes­tön ikääntyminen etenee, taloutemme
trendikasvu hidas­­tuu pysyvästi. Pitkän ajan ris­ki on, että ra­ken­­tei­den ja
asenteiden luutumisen vuoksi emme pysty punomaan yhteen hyvää
tuot­­ta­vuus­­kas­vua ja lisääntyvää maahanmuuttoa. Pysty­täänkö välttä­mään
syrjäy­tymistä ruok­kivat, Man­ner-Euroopasta tutut virheet maahan­muut­tajien
vastaanottamisessa ja kotouttamisessa?

Globaalitalouden pitkän aikavälin suurin uhka liittyy ilmastonmuutokseen ja
kasvihuone­kaa­­­­­sujen hillitsemiseen. Toinen -- paitsi kaikkia kehit­tyneitä
maita myös monia kehittyviä maita (mm. Venäjä, Kiina) kos­ket­tava -- pitkän
aikavälin mega­haas­­te liittyy väestön ikääntymiseen ja siihen sopeutumiseen.


Aktian taloudellinen katsaus
Aktian taloudellinen katsaus julkaistaan suomeksi ja ruotsiksi. Sen voi tilata
osoitteesta Aktia Pankki Oyj, Viestintä, PL 207, 00101 Helsinki;
viestintä@aktia.fi tai tulostaa Aktian kotisivuilta www.aktia.fi.


AKTIA PANKKI OYJ

Lisätietoja antaa: Pääekonomisti Timo Tyrväinen, puh. 010 247 6543


Lähettäjä: Tiedottaja Anders Wikström, puh. 010 247 6294

Jakelu: Tiedotusvälineet


Source: Millistream