Tampereen Yliopisto

Julkaisujen ja tohtorintutkintojen määrät jääneet jälkeen

Lehdistötiedote   •   Helmi 03, 2011 22:48 EET

Suomalaisten yliopistojen tuottamien kansainvälisten julkaisujen ja tohtorintutkintojen määrät eivät ole lisääntyneet samassa suhteessa yliopistojen tutkimusmenojen kanssa. Tutkimuksen tuottavuuden kehitys Suomen yliopistoissa -hankkeessa Tampereen yliopistossa on tutkittu syitä tutkimustuottavuuden laskulle eri yliopistoissa ja eri tieteenaloilla vuosina 1993 - 2006.
Kun yliopistojen tuottavuuden kehitystä mitataan panos- ja tuotosindikaattoreilla, suuret ja äkilliset tutkimusrahoituksen lisäykset heijastuvat lyhyellä aikavälillä tuottavuuskäyriin laskuna ja rahoituksen väheneminen tuottavuuden nousuna. 1990-luvun taloudellisen laman aikana yliopistosektorin budjettirahoitukseen tehtiin merkittäviä leikkauksia, jotka aiheuttivat kokonaistutkimusmenoihin viiden prosentin laskun vuosina 1991 - 1993.
Toinen merkittävä muutos yliopistojen tutkimusrahoituksen kehityksessä oli vuosien 1997 - 1999 tutkimuksen lisärahoitusohjelma, joka kasvatti tiedeyliopistojen tutkimusmenoja noin viidenneksen. Lisärahoitusohjelman kautta yliopistoihin tullut rahanlisäys oli niin suuri, että julkaisutuotanto ei pysynyt kasvuvauhdissa mukana. Rajatuottavuuden idean mukaisesti ilmiötä voidaan selittää osittain sillä, että tutkimusryhmien rakentuminen ja uusien tutkijoiden pätevöityminen vie aikansa.
Kilpaillun rahoituksen yleistyminen
ei ole kasvattanut tutkimuksen tuottavuutta
Toiseksi tutkimustuottavuuden laskua voidaan selittää kilpaillun, ulkopuolisen rahoituksen perusrahoitusta huomattavasti voimakkaammalla kasvulla. Ulkopuolisen hankerahoituksen koko 1990-luvun jatkunut voimakas kasvu on voimistanut tutkimushenkilöstön painottumista tutkimusuransa alkupuolella oleviin maistereihin ja jatko-opiskelijoihin, joiden julkaisutuottavuus on keskimäärin selvästi professoreita ja muita senioritutkijoita alhaisempaa. Lisäksi ulkopuolisen tutkimusrahoituksen kasvu on lisännyt tutkimushankkeisiin sisältyviä hallinnointitehtäviä ja siten vähentänyt tutkimukseen käytettävissä olevaa aikaa. Tutkimuksessa tehdyn viiden maan vertailun perusteella kilpailullisemmat rahoitusperiaatteet eivät ole johtaneet suoraviivaisesti parempaan tutkimustuottavuuteen tutkituissa maissa.
Kolmanneksi rahoitusympäristön muutos, Tekes-rahoituksen merkittävä kasvu 1990-luvun alussa sekä EU- ja tutkijakoulurahoituksen alkaminen 1990-luvun loppupuolella, ovat voimistaneet rahoittajien intressien vaikutusta yliopistojen tutkimusaiheisiin ja tuotoksiin, jolloin tutkimuksen tuottavuuden mittariksi eivät sovellu ainoastaan tieteelliset julkaisut ja tohtorintutkinnot. Akateemiseen rahoitukseen (yhteenlaskettuna yliopistojen perusrahoitus, Suomen Akatemian rahoitus sekä tutkijakoulurahoitus) suhteutettuna julkaisutuottavuus ei ole laskenut yhtä jyrkästi kuin suhteessa kokonaistutkimusmenoihin.
Voimakkaasti kasvanut tohtorituotanto
julkaisutuottavuuden haasteena
Neljänneksi sekä tutkijakoulujärjestelmän perustaminen vuonna 1995 että tohtorintutkinnoista palkitsevan perusrahoituksen laskennallisen mallin käyttöönotto ovat kannustaneet yliopistoja tuottamaan aiempaa enemmän tohtoreita. Tohtorituottavuuden kehitys on ollut julkaisutuottavuutta positiivisempaa tarkasteltavalla ajanjaksolla. Kasvaneen tohtorituotannon myötä lisääntynyt ohjaustyö on vienyt aikaa professoreiden tutkimustyöltä.
Tuloksellisuusvertailuissa huomioitava
erilaiset rahoitus- ja julkaisuprofiilit
Viimeaikaiset yliopistojen tuloksellisuusvertailut ovat herättäneet keskustelua eri yliopistoille ja eri tieteenaloille oikeudenmukaisista mittareista.  Yliopistojen ja tieteenalayksikköjen menestys tuloksellisuusvertailuissa määräytyy valittujen panos- ja tuotosindikaattoreiden mukaan, minkä vuoksi keskustelu niistä on tärkeää. Tutkimuksen tuottavuuden kehitys Suomen yliopistoissa -raportin tulokset tukevat ajatusta siitä, että tuloksellisuusvertailuja tehtäessä yliopistojen ja tieteenalayksikköjen tuottavuutta tulisi kuvata niiden erilaiset rahoitus- ja julkaisuprofiilit huomioiden. Tutkimuksen tuotosmittareiden yhteismitallistamisen sijaan tulisi tarkastella, miten eri yliopistot ja niiden yksiköt menestyvät tutkimus- ja opetustoiminnan eri osa-alueilla.
Tutkimusraportti on julkaistu opetus- ja kulttuuriministeriön verkkosivuilla:
http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2011/Tutkimuksen_tuottavuuden_kehitys_Suomen_yliopistoissa.html?lang=fi
Lisätietoja:
Tutkija Reetta Muhonen, Tampereen yliopisto, (03) 3551 7003, 050 535 8985
Reetta.Muhonen@uta.fi
--
Tampereen yliopisto
Viestintäyksikkö
33014  TAMPEREEN YLIOPISTO

Puh. (03) 3551 7902
Sähköposti: viestinta@uta.fi
Mediatiedotteet: http://www.uta.fi/ajankohtaista/tiedotteet