Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

Kesän 2010 sinilevätilanne - esiintymiä keskimääräistä vähemmän

Lehdistötiedote   •   Loka 18, 2010 19:24 EEST

Kesän 2010 sinilevätilanne Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen alueella oli melko rauhallinen. Leväseuranta alkoi kesäkuun toisella viikolla ja jatkui aina syyskuun loppuun. Valtakunnalliseen leväseurantaan kuului 17 havaintopaikkaa järvillä, jokivesissä ja rannikolla. Paikat on valittu edustamaan rehevyydeltään, kooltaan ja veden laadultaan erityyppisiä pintavesiä. Levähavaintojen määrä seurantapaikoilla vuonna 2010 jäi selvästi keskimääräistä alhaisemmaksi ja jäi kauas esim. vuosien 2006 ja 2007 määristä. Myös asiakasnäytteitä saapui ELY-keskukseen aikaisempia vuosia selvästi vähemmän. Kesän 2010 sinilevähavainnot painottuivat enimmäkseen järviin ja jonkin verran rannikolle. Jokivesissä esiintymiä ei havaittu. Järvissä ja rannikolla havaitut sinilevälajit olivat tavanomaisia, potentiaalisesti myrkyllisiä lajeja ja kuuluivat useimmiten sukuihin Anabaena, Microcystis ja Aphanizomenon.

Kahdeksalla seurantapaikalla havaittiin sinilevää jossain vaiheessa kesää, mutta yleensä esiintymät jäivät lyhytaikaisiksi ja runsaudeltaan vähäisiksi. Ensimmäiset esiintymät ilmaantuivat kesä-heinäkuun vaihteessa ja jatkuivat syyskuun puoliväliin saakka. Pitempään sinileviä havaittiin alueemme suurimmilla järvillä: Lappajärvellä, Kuortaneenjärvellä ja Ähtärinjärvellä. Myös näissä havainnot luokiteltiin runsaudeltaan vähäisiksi lukuun ottamatta yhtä runsaaksi luokiteltua esiintymää Lappajärvellä. Tämä sattui samaan aikaan järveä loppukesästä lähtien piinannutta verkkojen limoittumista aiheuttanutta koristelevien esiintymistä. Leväseurantaan kuulumattomista järvistä ainakin Alajärveä piinasivat laajat sinileväkukinnot.

Sinileväkukintojen yleisesti ottaen yllättävän vähäinen määrä järvissä huolimatta lämpimästä kesästä selittyi todennäköisesti ravinnetilanteella. Runsaslumista talvea seurannut lumensulaminen toi järveä ympäröiviltä alueilta järviin ravinteita, jotka kasviplanktonin kevätlajisto käytti kasvuunsa. Kevätkukintaa voimisti normaalia lämpimämpi ajanjakso toukokuussa. Kasviplanktonin kevätkukinnan loppuessa levämassaan sitoutuneet ravinteet vajosivat järven pohjalle. Ravinneniukkaa vaihetta seurasi poikkeuksellisen lämmin ja melko vähäsateinen keskikesä, minkä seurauksena ravinnekuormitus valuma-alueelta jäi melko vähäiseksi. Lämpimät vedet voimistivat myös lämpötilakerrostuneisuutta järvissä, minkä johdosta pohjan läheisestä alusvedestä ei kulkeutunut ravinteita päällysveteen levien saataville. Elokuun lopulla vesien lämpötila laski, sekoittuminen lisääntyi ja syvemmistä vesikerroksista nousi ravinnerikasta vettä levien käyttöön pintaveteen.  Tämä näkyi alkusyksyllä sinilevien hetkellisenä runsastumisena.

Rannikolla levää ei juuri havaittu, lukuun ottamatta elokuun loppuun sattunutta jaksoa, jolloin sinilevää havaittiin laajalti Vaasan edustan ulkosaaristosta Selkämerelle ulottuvalla alueella. Merenkurkun pohjoispuolelle levälautat eivät juuri yltäneet, mutta Merenkurkun eteläpuolella hajanaiset lautat kattoivat laajoja alueita Raippaluodon, Sundomin ja Maalahden saaristoissa aina ulkosaaristoon asti. Myös ainakin Kristiinankaupungin rannoilla havaittiin tällöin sinilevää.

Lisätietoja: