Valtioneuvosto

Ministeri Holmlund Harvaan asuttujen alueiden turvallisuusseminaarissa

Lehdistötiedote   •   Helmi 17, 2011 19:44 EET

Hyvät harvaan asuttujen alueiden turvallisuusseminaarin osanottajat,

Olette viettäneet kaksi mielenkiintoista ja monipuolista seminaaripäivää täällä Rajavartiolaitoksen vieraina Onttolassa. Harvaan asuttujen alueiden asioita käsittelevien tilaisuuksien ohjelma ja osanottajajoukko on muutamassa vuodessa laajentunut. Tämä kehitys kuvastaa omalta osaltaan sitä, miten tärkeää on tarkastella harvaan asuttujen alueiden haasteita ja mahdollisuuksia kokonaisvaltaisesti. Te, hyvät seminaarin osanottajat, edustatte erinomaisesti harvaan asuttujen alueiden voimavaroja, osaamista ja asiantuntemusta. Näiden laajasti eri tahoja yhteen kokoavien seminaarien ansiosta harvaan asuttujen alueiden resurssit tulevat näkyviksi. Harvaan asuttujen alueiden turvallisuuden ja turvallisuuden tunteen ylläpitäminen on haaste, ja mahdollisuudet haasteiden ratkaisemiseksi löytyvät suurelta osin alueen paikallisten toimijoiden itsensä myötävaikutuksella.

Harvaan asuttujen alueiden asioiden erityiskysymykset ovat kuluneen hallituskauden aikana nousseet voimakkaasti esille. Sisäisen turvallisuuden ohjelmissa on asetettu tavoitteeksi, että harvaan asuttujen alueiden turvallisuuspalvelut on varmistettava. Ohjelman linjaukset ovat johtaneet siihen, että aihetta on tarkasteltu omana kokonaisuutenaan myös valtioneuvostossa. Tosiasia on, että maan sisällä alueelliset erot ovat kasvaneet. Meillä tulee olla yhteinen päämäärä ja tavoitteet, mutta keinot päästä tavoitteisiin voivat olla erilaisia eri puolilla maata. Se, mikä toimii Helsingissä, ei välttämättä toimi tai ole mahdollista Joensuussa tai Rovaniemellä. Jatkossa tuleekin luoda edellytyksiä sille, että alueelliset erityispiirteet ja voimavarat voidaan ottaa paremmin huomioon. Toisaalta hyväksi havaittuja käytäntöjä tulee aktiivisesti levittää.

Tämän hallituskauden aikana on ensimmäisen kerran valmisteltu raportti harvaan asuttujen alueiden turvallisuudesta ja turvallisuuspalvelujen tilanteesta. Raportissa tarkasteltiin laajasti turvallisuuteen vaikuttavia palveluja aina kouluverkosta poliisin palveluihin. Raportti käsiteltiin sisäisen turvallisuuden ministeriryhmässä vuoden 2009 lopussa ja se antoi ministereille varsin kattavasti tietoa asioista, jotka ovat harvaan asutuilla alueilla tärkeitä ja muutoksessa. Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä päätti, että jatkossa raportointi on tehtävä säännöllisesti joka toinen vuosi. Pidän itse tärkeänä, että harvaan asuttujen alueiden turvallisuuspalvelujen tilannetta ja turvallisuuden tunteen kehitystä seurataan säännöllisesti omana kokonaisuutenaan. Raportti valmistellaan yhteistyössä aluehallintoviranomaisten kanssa. Seuraavan kerran raportointi toteutetaan tämän vuoden lopussa.

Hyvät kuulijat

Harvaan asuttujen alueiden hyvinvoinnin ja elinvoimaisuuden ylläpitämisessä turvallisuudella ja turvallisuuden tunteella on keskeinen merkitys. Jos turvallisuuden tunne häviää ja usko turvallisuuspalvelujen saatavuuteen heikkenee, häviävät myös asukkaat.

Harvaan asuttujen alueiden turvallisuuden ja turvallisuuden tunteen ylläpitämiseksi tulee varmistaa viranomaisten palvelujen saatavuus. Tähän ei ole olemassa yksinkertaista tai helppoa ratkaisua, sillä palveluja ei voida varmistaa lisäämällä viranomaisten määrää. Tämän estävät sekä resurssien rajallisuus että tuottavuusvaatimukset.

Viranomaispalveluiden varmistamiseksi harvaan asutuilla seuduilla on onneksitarjolla myös uusia mahdollisuuksia. On selvää, että poliisin ja muiden turvallisuudesta vastaavien viranomaisten palvelut on tuotettava mahdollisimman kattavasti eri puolilla maata. Osa palveluista voidaan kuitenkin tuottaa liikkuvien palvelupisteiden avulla. Myös sähköisten palveluiden tarjontaa on laajennettu merkittävästi. Näistä hyvänä esimerkkinä on mm. Keski-Suomen poliisilaitoksen käytössä oleva lupapalveluauto.

Turvallisuuspalvelujen varmistamiseksi on kehitettävä edelleen uusia, viranomaisten yhteistyöhön perustuvia toimintamalleja. Sisäasiainministeriö käynnisti kesällä 2009 hankkeen, jossa kehitetään harvaan asutuilla alueilla toimivien viranomaisten, kuten poliisin, pelastustoimen, Rajavartiolaitoksen ja sosiaali- ja terveysviranomaisten yhteistyötä. Hankkeen lähtökohta ja perusta on ollut viranomaisten nykyinen vastuunjako. Hankkeen loppuraportti on luovutettu minulle tänään.

Pohjois-Karjala on ollut hankkeessa pilottialueena, ja eilen päivän päätteeksi Rajavartiolaitoksen edustaja kertoi teille tarkemmin hankkeesta ja siitä saaduista kokemuksista. Hankkeessa kokeillut toimintamallit lähimmän partion hyödyntämisestä sekä siihen liittyvästä ensivastetoiminnasta ovat yhteistoimintamalleja, joilla vaikutetaan suoraan kansalaisen turvallisuuteen harvaan asutulla alueella. Ensivastetoiminnan kehittämisessä otettiin lähtökohdaksi aiemmin Lapin sairaanhoitopiirin johdolla toteutetun hankkeen tulokset, joita kokeiltiin Pohjois-Karjalassa yhteistyössä Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirin ensihoidon vastuulääkärin kanssa. Saatujen kokemusten mukaan toiminta on hyödyllistä ja sitä kannattaa kehittää edelleen. Toivon, että terveysviranomaiset huomioivat yhteistoimintamallin kehittämisen osana ensihoidon kokonaisuutta harvaan asutuilla alueilla. Myös muut hankkeessa kokeillut yhteistoimintamuodot osoittautuivat hyödyllisiksi.

On tärkeää, että työtä viranomaisten operatiivisen yhteistyön lisäämiseksi jatketaan. Näin voidaan täysimääräisesti hyödyntää viranomaisverkostoa.

Turvallisuuspalvelujen varmistaminen ja operatiivisen yhteistyön kehittäminen eivät yksin riitä, tarvitaan myös laajempaa yhteistyötä, jonka tavoitteena on turvallisuuden ja turvallisuuden tunteen ylläpitäminen ja vahvistaminen. On tärkeää, että tässä työssä ovat mukana laajasti eri viranomaiset, järjestöt ja myös ihmiset itse. Laajan turvallisuusyhteistyön päämääränä on ennalta estää onnettomuuksia, tapaturmia ja rikoksia sekä vahvistaa turvallisuuden tunnetta. Laajan turvallisuusyhteistyön avulla saadaan harvaan asuttujen alueiden omat resurssit mukaan työhön yhteisen turvallisuuden edistämiseksi.

Olen ilokseni pannut merkille, että järjestöjen osallistuminen laajaan turvallisuustyöhön on lisääntynyt merkittävästi viime vuosien aikana. Erityisen tärkeää on ollut kylätoimijoiden osallistuminen paikalliseen turvallisuustyöhön. Kylien merkitys lisääntyy kuntakoon kasvaessa. Suuressa kunnassa niin kuntakeskus kuin paikalliset päättäjätkin voivat olla aika kaukana, ja kylä on se, johon ihminen ensisijaisesti kiinnittyy.

Laaja turvallisuustyö edistää yhteisöllisyyttä, lisää osallisuutta yhteiskuntaan ja tukee ihmisten hyvinvointia. Yhteisöllisyyden vahvistaminen on tärkeää myös maaseudulla. Kylissä on yhä yleisempää, että ihmiset eivät tunne toisiaan eivätkä osallistu yhteiseen toimintaan. Harvaan asutuilla alueilla yhteisöllisyyden merkitystä korostaa se, että eteen voi tulla tilanne jossa naapurin apu on nopein apu. Järjestöillä on yhä enemmän toimintaa, jolla puututaan syrjäytymiseen, ehkäistään yksinäisyyttä ja vahvistetaan yhteisöllisyyttä. Tämä työ on myös turvallisuustyötä.

Onnettomuuksia, tapaturmia, rikoksia ja väkivaltaa voidaan ennalta ehkäistä. Haasteena on se, että ennalta estävät toimenpiteet ovat usein eri tahon vastuulla kuin korjaavat toimenpiteet. Paikallisen turvallisuusyhteistyön tavoitteena tuleekin olla ennalta ehkäisevien toimien kytkeminen korjaaviin toimiin. Turvallisuus ja turvallisuuden tunne syntyvät eri toimijoiden yhteisestä työstä, jolla voidaan puuttua myös asioihin jotka eivät ole yksittäisten toimijoiden vastuulla tai toimivallassa. Ihmiset vaikuttavat omalla toiminnallaan turvallisuuteensa ja on tärkeää, että osallisuutta ja yksilön omaa vastuunottoa tuetaan ja vahvistetaan.

Hyvät kuulijat

Uusia toimintamalleja harvaan asuttujen alueiden turvallisuuden parantamiseksi on toteutettu hyvällä menestyksellä. Haasteena on ollut näiden uusien toimintamallien vakiinnuttaminen pysyväksi toiminnaksi. Toinen keskeinen haaste on usein varsin jäykiksi osoittautuneet hallinnolliset rakenteet, lainsäädäntö ja asenteet, jotka saattavat estää uusien ideoiden viemisen käytäntöön. Vaikka jokaisella viranomaisella on oma tehtävänsä, on tärkeää pystyä näkemään myös oman tehtäväalueensa yli laajempia kokonaisuuksia. Pienen maan tärkein vahvuus on resurssien laaja ja poikkihallinnollinen käyttö yhteiseksi parhaaksi. Tämä on Suomen vahvuus, josta kannattaa pitää kiinni.

On ilo havaita, että urvallisuusviranomaiset ovat ryhtyneet ennakkoluulottomasti kehittämään ja ottamaan käyttöön uusia toimintamalleja. Jo aiemmin mainitsemani harvaan asuttujen alueiden turvallisuusviranomaisten operatiivisen yhteistyön ohella maininnan arvoinen esimerkki on Mikkeli, jossa Etelä-Savon pelastuslaitos on ryhtynyt tuottamaan myös kotisairaanhoitopalveluja. Tämän johdosta pelastuslaitoksen resurssit ovat lisääntyneet ja kotisairaanhoidon palvelut ovat parantuneet. Kaikki ovat hyötyneet uudesta tavasta toimia. Uudistusten läpivieminen edellyttää, että jo olemassa olevaa toimintaa pystytään näkemään uudesta näkökulmasta. Lisäksi se vaatii näkemyksellistä ja hyvää johtamista sekä henkilöstön tukea uudelle toimintatavalle.

Turvallisuuden ja turvallisuuden tunteen vahvistamisen kannalta toimivat peruspalvelut ovat tärkeitä, sillä ihmisten turvallisuuden tunne perustuu pitkälti näiden varaan. Onkin tärkeää, että niin keskushallinto kuin myös valtion aluehallinto tukisivat kunnissa tehtävää peruspalvelujen kehittämistyötä sekä ennen muuta uusien palvelujen järjestämistapojen käyttöönottoa. Esimerkiksi ikääntyneiden ja nuorten kohdalla on varsin vaikea vetää rajaa hyvinvointia turvaavien ja turvallisuutta varmistavien palvelujen välille. Harvaan asutuilla alueilla ikääntyneen väestön määrä on suuri ja kasvaa edelleen. Ikääntyneen väestön turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta voidaan ylläpitää ainoastaan niin, että heidän hyvinvointiinsa ja turvallisuuteensa vaikuttavat asiat nähdään kokonaisuutena, yli palveluja tuottavien organisaatioiden rajojen.

Hyvät seminaarin osanottajat

Paikallisen turvallisuussuunnittelun painopisteet vuosille 2011-2015 on vahvistettu. Keskeinen tavoite on suunnitelmallinen turvallisuusyhteistyö maakunnista kuntiin ja kyliin. Tämä toteutetaan niin, että kuntien turvallisuussuunnitelmat kytketään laajempiin maakunnallisiin turvallisuussuunnitelmiin. Kylien turvallisuussuunnitelmien ja kuntien turvallisuussuunnitelmien välille rakennetaan yhteys, joka varmistaa kylien asioiden huomioon ottamisen kunnallisessa turvallisuustyössä. Tavoitteena on, että niin kylissä, kunnissa kuin maakunnassakin tehtävä turvallisuusyhteistyö kytkeytyy toisiinsa. Turvallisuuden parantamisessa tulee ottaa huomioon sekä yhteiskunnan että ihmisten kannalta tärkeät asiat. Turhaa työtä ja byrokratiaa tulee välttää. Tavoitteena on suunnitelmallinen turvallisuusyhteistyö, joka tuottaa konkreettisia tuloksia.

Turvallisuussuunnitelma toteutuu käytännön tasolla vain silloin, kun siitä tulee osa kunnan yleistä toiminnan suunnittelua ja ohjausta.

Paikallisen turvallisuussuunnittelun muita painopisteitä ovat muun muassa asukkaiden mukaan ottaminen turvallisuustyöhön, väkivallan ja tapaturmien vähentäminen, alkoholihaittojen torjunta sekä ikääntyneiden turvallisuuden parantaminen ja nuorten syrjäytymisen ehkäisy. Painopisteiden toteuttamisen tulee perustua alueellisiin ja paikallisiin tarpeisiin ja ongelmiin.

Sisäasiainministeriö on asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on laatia alueellinen sisäisen turvallisuuden yhteistyön toimintamalli. Toimintamallia koskevan ehdotuksen tavoitteena on varmistaa laajaan yhteistyöhön perustuvan toimintatavan käyttöönotto koko maassa. Vaikka alueelliset erityispiirteet ja -tarpeet ovatkin yhteistyön lähtökohtana, tarvitaan myös yhteisiä toimintamalleja. Työryhmän työssä Lapissa toteutettu alueellisen sisäisen turvallisuuden yhteistyö on hyvä käytäntö, jota tutkitaan tarkasti. Työryhmän ehdotus valmistuu kuluvan vuoden kesäkuussa.

Hyvät kuulijat

Tämä päivä on ollut minulle hyvin antoisa ja mielenkiintoinen. Vierailu Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksella, operatiivisen yhteistyön kehittämistä koskevan loppuraportin luovutustilaisuus ja nyt tämä vierailu täällä seminaarissa ovat kaikki yhdessä antaneet minulle varsin hyvän käsityksen siitä, mitkä asiat ovat tärkeitä harvaan asuttujen alueiden turvallisuuden ylläpitämisessä jatkossa. Tältä pohjalta on hyvä jatkaa työtä.

Toivon teille, hyvät seminaarin osanottajat, hyvää talven jatkoa ja kevään odotusta. Toivon teille kaikille, niin viranomaisille kuin vapaaehtoisille, intoa ja menestystä työssänne harvaan asututtujen alueiden turvallisuuden varmistamiseksi.