Valtioneuvosto

Ministeri Thors Kielen oppimisen merkitys kotoutumisessa -seminaarissa

Lehdistötiedote   •   Marras 11, 2010 12:51 EET

Muutosvarauksin

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuulijat,

Tämän päivän tilaisuuden aihe on paitsi mielenkiintoinen myös mitä ajankohtaisin. Hallitus on hiljattain antanut eduskunnalle esityksen kotoutumislain kokonaisuudistukseksi, minkä lisäksi kotoutumiskoulutusta kehitetään esitykseen sisältyvässä Osallisena Suomessa -hankkeessa.

Suomalainen yhteiskunta on kokenut melkoisen muutoksen sitten maahanmuuttajakoulutuksen alkuaikojen. Viime vuosikymmeninä Suomeen tulijoiden määrä on moninkertaistanut ja muuton syyt monimuotoistuneet. Siinä missä 1990- luvulla ja sitä ennen maahanmuutto Suomeen perustui pääasiassa humanitaarisiin syihin, nykyisin Suomeen muutetaan lisääntyvässä määrin perhesiteen, työn tai opiskelun perusteella.

Kotoutuminen on jatkuva, kahdensuuntainen prosessi, joka ei tapahdu hetkessä. Kotoutumisen sujuminen edellyttää sitoutumista niin maahanmuuttajilta itseltään kuin vastaanottavalta yhteiskunnalta, joka tarjoaa tulijoille mahdollisuuden perehtyä maan kieleen, kulttuuriin ja tapoihin.. Maahanmuuttajien kotoutumis-koulutus onkin vuosien varrella laajentunut kielen opetuksesta yhteiskunnan eri aloja sekä työelämää ja opintomahdollisuuksia koskevaksi kokonaisuudeksi.

Hallituksen esitys kotoutumislaiksi

Maahanmuuton monipuolistuessa myös kotoutumistoimenpiteiden painotusta tulee muuttaa. Lähtökohtana uudessa kotoutumislaissa on vastata maahanmuutossa tapahtuneisiin muutoksiin ja laajentaa nykyisen kotouttamislain soveltamisalaa. Hallituksen esitys kattaakin kaikki maahanmuuttajat lyhytaikaista maassa oleskelua lukuun ottamatta. Muutoin esityksen keskeisimmät tavoitteet voidaan kiteyttää kotoutumisen kaksisuuntaiseen edistämiseen, kotouttamistoimenpiteiden vaikuttavuuden tehostamiseen sekä maahanmuuttajien osallisuuden lisäämiseen. Esityksellä pyritään varmistamaan, että nykyistä useampi maahanmuuttaja saisi tukea kotoutumiseen heti maahantulonsa jälkeen.

Tavoitetta edistettäisiin antamalla kaikille maahanmuuttajille perustietoa suomalaisesta yhteiskunnasta ja palveluista. Perustietoon sisältyisi myös tietoa kotoutumista edistävistä toimenpiteistä. Perustiedon ohella tärkeä muutos olisi alkukartoituksen järjestäminen myös muille kuin työttömille tai toimeentulotuen varassa oleville maahanmuuttajille. Näin esimerkiksi nykyisin kotouttamistoimenpiteiden ulkopuolelle jäävät ryhmät, kuten kotiäidit, olisivat oikeutettuja alkukartoitukseen. Kartoituksen perusteella arvioitaisiin, tarvitseeko maahanmuuttaja varsinaista kotoutumissuunnitelmaa, joka sisältäisi suunnitelman kotoutumiskoulutuksesta ja muusta tarvittavasta tuesta työllistymisen edistämiseksi. Nämä ovat mielestäni merkittäviä maahanmuuttajien kotoutumista parantavia muutoksia ja kannustaisivat maahanmuuttajien parissa työskenteleviä viranomaisia nykyistä tehokkaampaan yhteistyöhön.

Uudessa laissa kotoutumissuunnitelmaan olisivat oikeutettuja kaikki ne maahanmuuttajat, joiden katsotaan sitä alkukartoituksen perusteella tarvitsevan. Näin kotoutumiskoulutus tavoittaisi eri maahanmuuttajaryhmät nykyistä laajemmin. Myös kotoutumiskoulutus määriteltäisiin laissa, mikä selkiyttäisi nykyistä tilannetta. Koulutus sisältäisi ainakin kieli- ja yhteiskunnallista opetusta sekä kulttuuristen ja elämänhallintaan liittyvien valmiuksien edistämistä. Ensimmäistä kertaan koulutuksen kielellinen tavoite määriteltäisiin laissa: tavoitteena on, että maahanmuuttaja saavuttaisi vähintään toimivan peruskielitaidon. Mielestäni erityisen tärkeää on myös se, että maahanmuuttajien ohjaus hänelle sopivaan kotoutumiskoulutukseen tapahtuisi nykyistä nopeammin ja tehokkaammin.

Vihreät ovat tällä viikolla esittäneet että osallistuminen koulutukseen olisi sosiaalietuuksien ehto. Kysyisin kuitenkin, mitä uutta tässä on, koska nykyäänkin saa aktivointilisää noin 9 euroa/ arkipäivä, jos osallistuu - ja jos on osallistumatta voi menettää tukiaan? Mitä uutta siis?

Osallisena Suomessa -kokeilu

Kotoutumislaissa säädettäisiin samalla Osallisena Suomessa -kokeilusta, jonka puitteissa voidaan kokeilla kotoutumiskoulutuksen erilaisia malleja. Kokeilu on kolmivuotinen ja kestää vuoden 2013 loppuun. Haku kokeiluun osallistumiseksi on parhaillaan käynnissä ja tavoitteena on saada yksittäiset hankkeet käyntiin vuoden 2011 alkupuolella.

Kokeiluhankkeissa voidaan kokeilla ja saada arvokasta kokemusta kotoutumiskoulutuksen uusista, joustavista toimintamalleista ja järjestämistavoista. Tärkeänä tavoitteena on kehittää kokeilujen perusteella kotouttamiskoulutukselle uusi malli, joka voitaisiin ottaa valtakunnalliseen käyttöön kokeilun päätyttyä. Tämä on tietenkin mittava haaste ja uutta aiemman jossain määrin pirstaleisen kotoutumiskoulutuksen kehittämistyön rinnalla. Niinpä Suomen Kulttuurihasto ja Svenska Kulturfondenin rahoituksen turvin on asetettu laaja-alainen koulutuksen asiantuntijatyöryhmä, jonka pian julkaistavassa loppuraportissa tullaan esittelemään niin kotoutumiskoulutuksen nykytilaa ja haasteita kuin laajoja suosituksia koulutuksen kehittämiseksi ja kokeiluhankkeiden sisällöiksi.

Kantavana ajatuksena kehittämistyössä on ollut kotoutumiskoulutuksen asiakaslähtöisyyden ja kielen oppimisen lisääminen.

Vielä muutama sana Osallisena Suomessa -kokeilun sisällöstä. Kuten jo maitisinkin, kokeilussa painotettaisiin nykyistä enemmän kotoutumiskoulutuksen asiakas- ja tarvelähtöisyyttä. Hankkeen koulutuskokonaisuudet muodostaisivat kolme kotoutumisen polkua. Aikuisille kotoutumispolkuja olisi kaksi: työmarkkinoille suuntaavien ja työmarkkinoilla jo mukana olevien maahanmuuttajien polku 1 sekä erityistukea tarvitsevien maahanmuuttajien polku 2. Polku 3 olisi suunnattu lasten ja nuorten kotouttamisen edistämiseen.

Etenkin polussa 2 korostuisi maahanmuuttajan perheen kokonaistilanne. Tavoitteena olisi saattaa kaikki perheenjäsenet, myös esimerkiksi suurilapsisten perheiden äidit, alkukartoituksen ja kotoutumiskoulutuksen pariin. Polussa voitaisiin kokeilla perheiden arkeen nivoutuvaa koulutusta, jossa perheenjäsenet voisivat oppia suomen tai ruotsin kieltä sekä suomalaisen yhteiskunnan arvoja ja toimintatapoja. Lisäksi toimenpiteitä suunnattaisiin luku- ja kirjoitustaidottomille sekä muille erityistä tukea tarvitseville maahanmuuttajaryhmille.

Hyvinvointipalveluilla ja perheen arkea lähellä tapahtuvalla toiminnalla on suuri merkitys kotoutumisessa. Kokeilussa korostetaankin sekä viranomaisten poikkihallinnollista yhteistyötä että muiden tahojen, kuten koulutuksen järjestäjien sekä kolmannen sektorin roolia kotouttamistyössä. Etenkin kansalaisjärjestöjen, maahanmuuttajien omien järjestöjen ja muun vapaaehtoistoiminnan merkitys kotoutumisessa on suuri. Olenkin erityisen iloinen siitä, että hankkeessa on ennakkoluulottomasti lähdetty pohtimaan kotoutuskoulutuksen kehittämistä maahanmuuttajien, ei hallinnon näkökulmasta.

Kotoutumiskoulutus ja sen kehittäminen

Kotouttamislaki antaa tietenkin vain lainsäädännölliset puitteet kotoutumiskoulutukselle - oleellista on mitä tapahtuu maahanmuuttajan arjessa: oppilaitoksissa, puistoissa, kauppaostoksilla, järjestöissä ja muissa kohtaamisissa kantaväestön kanssa.

Kysyypä asiaa itse maahanmuuttajilta, heidän parissaan työskenteleviltä tai maahanmuuttajien kotoutumista tutkivilta tahoilta, pääviesti on sama: avain kotoutumiseen on kieli, kieli ja kieli. Suomen tai ruotsin kielen taito on Suomessa välttämätön edellytys kotoutumiselle. Kielen merkitystä yhteiskunnassa toimimisen, koulutukseen osallistumisen, koulutuksessa menestymisen ja työelämään pääsyn kannalta ei voi aliarvioida. Maahanmuuttajien on sopeuduttava uuteen toimintaympäristöön, mutta myös meidän on sopeuduttava tulijoihin. Positiivinen vuorovaikutus on tärkeä, ja se edellyttää yhteistä kieltä. Kielitaito nouseekin kotoutumiskoulutuksessa aivan keskeiseksi kotoutumista edistäväksi tekijäksi. Yhteiskuntamme on niin kirjallinen - siitä huolimatta, että uudet viestimet ovat koko ajan entistä enemmän - visuaalisia.

Kielitaidon ohella tärkeä avain kotoutumiseen on maahanmuuttajan pääsy työelämään tai ammattiin johtavien opintojen pariin. Kotoutumiskoulutuksessa hankittu kielitaito ei kuitenkaan usein vielä avaa ovia jatkokoulutukseen tai työelämään. Maahanmuuttajien ammatillisen osaamisen täydentämiseen on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota, jotta työllistyminen osaamista vastaaviin tehtäviin onnistuu. Jos ovet työelämään eivät aukene, valittavan usein kotoutuminen jää puolitiehen.

Uuden lain mukaan kotoutumissuunnitelmaa tulee arvioida kerran vuodessa - mielestäni tämä on tärkeää; ja silloin tulisi myös nähdä että teoreettisen koulutuksen ohessa ja lomittain sen kanssa on tarjottava työharjoittelua. - Aikuiselle kolme vuotta opiskelua on myös pitkä aika olla poissa työelämästä..

Maahanmuuttajien erilaiset taustat ja tarpeet asettavat haasteita koulutuksen kehittämiselle - muutoinkin kuin Osallisena Suomessa kokeilussa. Jo nykyisin tarjolla on monipuolista ja hyvin tasokastakin opetusta - toisaalta kotoutumiskoulutukseen kohdistuu myös kritiikkiä. Alueelliset erot kielen opetuksessa ovat suuria, ja pienissä kunnissa opetuksen järjestämisessä on puutteita. Koulutukseen pääsyä voidaan joutua odottamaan liian kauan ja maahanmuuttajat saattavat kiertää kurssilta toiselle ilman koulutuksen pitkäjänteisyyttä ja riittävää tavoitteellisuutta. Aina myöskään tarjolla olevat kurssit ja maahanmuuttajien tarpeet eivät kohtaa.

Oman haasteensa asettaa luku- ja kirjoitustaidottomien aikuisten koulutus. Valtaosa luku- ja kirjoitustaidottomista aikuisista on pakolaistaustaisia naisia. Luku- ja kirjoitustaidottomien aikuisten määrää ei tarkalleen tiedetä, mutta vuosien kuluessa koulutusta ei ole ollut riittävästi saatavissa, joten koulutusta vaille jäävien määrä on kasvanut. Koulutuksen järjestämistä vaikeuttaa myös se, että osa luku- ja kirjoitustaidottomista kotona olevia puolisoita ja ikääntyneitä henkilöitä, joiden tavoittaminen ei aina ole yksinkertaista. Juuri tämänkaltaisissa tilanteissa korostuu kolmannen sektorin rooli viranomaisten kotouttamistoimien täydentäjänä. Olen ilolla seurannut mm. Zonta-järjestön "Luetaan Yhdessä!" - kampanjaa, jonka puitteissa on tehty arvokasta työtä luku- ja kirjoitustaidottomien maahanmuuttajanaisten aseman parantamiseksi. "Luetaan yhdessä" ja muut vastaavat hankkeet vahvistavat uskoani siihen, että suomalainen yhteiskunta on sitoutunut maahanmuuttajien tukemiseen heidän arjessaan.

Maahanmuuttajalapset - ja nuoret

Aikuisten maahanmuuttajien ohella myös lapsille ja nuorille suunnatut toimenpiteet ovat ensiarvoisen tärkeitä. On kiistatonta, että varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen merkitys lapsen myöhemmälle koulumenestykselle ja ylipäänsä kotoutumiselle on hyvin keskeinen. Ensi hallituskaudella on tehtävä päätös, että esikoulu on kaikille lapsille pakollinen. Nyt n 96 % lapsista osallistuu siihen.

Mielestäni ei voi liikaa painottaa hyvän, jatkokoulutuksen mahdollistavan, kielitaidon saavuttamista peruskoulussa. Meidän tulisikin voida varmistaa riittävä suomi/ruotsi toisena kielenä opetuksen määrä kaikilla koulutusasteilla.

Myös maahanmuuttajaoppilaiden oman äidinkielen säilyttämistä ja kehittämistä on tarpeen tukea. - ja siihen on myös tieteellisiä perusteita .Kansainvälisten tutkimusten mukaan kotoutumiseen vaikuttaa ratkaisevasti se, onko maahanmuuttaja saanut opetusta omassa äidinkielessään. Oman äidinkielen opetuksella voidaan paitsi parantaa oppimistuloksia, myös vahvistaa lasten ja nuorten identiteettiä ja ehkäistä syrjäytymistä. Jos tästä säästettäisiin, niin kuin kokoomuksen nuoret esittävät; tulee se kalliiksi ja Suomi menettää tärkeän osan kielivarantoaan.

Erityistä huomiota lasten ja nuorten osalta tulee kiinnittää nivelvaiheisiin siirryttäessä varhaiskasvatuksesta perusopetukseen ja perusopetuksesta jatkokoulutukseen.

Tähän kiinnitämme usein huomiota, ja vaarana on, että kuva maahanmuuttajalasten koulumenestyksestä vääristyy. Sekä Elina Kilpi-Johanssonin että Tukholman ylipiston tutkimukset osoittavat, että moni maahanmuuttajalapsi menestyy hyvin. Oikeampi vertailu olisi vertailla maahanmuuttajalapsia samassa sosioekonomisessa asemassa oleviin suomalais- tai ruotsalaislapsiin: tällöin ei ole niin mittavaa poikkeamaa.Monessa perheessä halutaan kouluttautua, koulutus on ehkä nimenomaan ollut syynä tulla Suomeen - eli niin sanottu vetovoimatekijä!

Maahanmuuttajanuorille tulee järjestää räätälöityä neuvontaa ja ohjausta peruskoulussa ja sen jälkeen. Varsinkin peruskouluikäisinä Suomeen muuttaneiden riski jäädä ilman peruskoulun päästötodistusta tai keskeyttää jo aloitetut lukio- tai ammatilliset opinnot on muuta väestöä suurempi. Opetushallituksen tilastotietojen mukaan maahanmuuttajanuoret jäävät ilman peruskoulun jälkeistä jatkokoulutuspaikkaa yli kaksi kertaa useammin kuin kaikki peruskoulun päästötodistuksen saaneet. Keskeisenä syynä jatkokoulutuksen ulkopuolelle jäämisessä on maahanmuuttajanuorten puutteellinen kielitaito. Pahimmillaan riittämättömät kielelliset valmiudet voivat johtaa syrjäytymiskierteen käynnistymiseen.

Koulumaailman ohella haluaisin tässä yhteydessä nostaa esiin myös esiopetuksen tärkeyden. Hyvä suomen- tai ruotsinkielen oppiminen lähtee jo esiopetusiästä. Lisäksi esiopetus antaa tarpeellisia taitoja koulumaailmaa varten ja parantaa lasten oppimisvalmiuksia. Esiopetuksen muuttamista osaksi oppivelvollisuutta tulisi tutkia keinona parantaa maahanmuuttajalasten valmiuksia koulumaailmassa.

Lopuksi

Hyvät kuulijat,

On tärkeää tarjota maahanmuuttajille tilaisuus päästä mahdollisimman pian Suomeen muuton jälkeen hankkimaan tarvittava kielitaito ja tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta riippumatta siitä, millä perusteella he ovat Suomeen muuttaneet. Maahanmuuttajat eivät ole yhtenäinen ryhmä, vaan tarvitaan erilaisia lähestymistappoja monimuotoisen kansalaisyhteiskunnan hyvinvoinnin turvaamiseen. Tässä työssä laadukkaalla kotoutumiskoulutuksella on jatkossakin merkittävä rooli.