Valtioneuvosto

Oikeusministeri Tuija Brax Nuorisolakiuudistuksen koulutuskierros -seminaarissa 28.10.2010

Lehdistötiedote   •   Marras 02, 2010 22:42 EET

Hyvät seminaarin kuulijat - bästa seminariedeltagare.

Nuorisolain uudistuksen tavoitteena on parantaa nuorten mahdollisuuksia saada tarvitsemansa julkiset palvelut ja vahvistaa nuorten asemaa. Uudistus tukee näin merkittävällä tavalla nuorten oikeuksien toteutumista.

Oikeusministeriön kannalta nuorisolain uudistushankkeessa korostuvat perusoikeuksien toteutuminen, yhdenvertaisuus sekä nuorten osallisuus yhteiskunnassa. Lähestyn seuraavassa aihetta näiden kysymysten näkökulmasta.

Kun tarkastellaan lakiehdotuksen kattamia kysymyksiä perusoikeuksien näkökulmasta, korostuvat oikeus osallistua ja tulla kuulluksi, sekä syrjimätön oikeus nauttia kaikista perusoikeuksista. Perustuslain 6 §:ssa painottuvat lasten tasa-arvoinen kohtelu yksilöinä sekä kuuleminen. Syrjintä eri perusteilla - kuten ikä, sukupuoli ja alkuperä - kielletään. Lisäksi perustuslaki asettaa viranomaisille velvoitteen edistää perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista.

Myös YK:n lapsen oikeuksien sopimus linjaa nuorisolain uudistukseen liittyviä kysymyksiä. Sopimusvaltiot sitoutuvat mm. takaamaan lapselle hänen tarvitsemansa suojelun ja hyvinvoinnin Lapsisopimuksen 3 artiklaan sisältyvä lapsen edun periaate on hyvin tunnettu: "Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.".

Nähdäkseni meidän tulisi nykyistä paremmin lasta koskevissa päätöksissä pohtia lapsen edun periaatteen soveltamista, ja myös riittävän avoimesti perustella, miten periaatetta on tapauksessa sovellettu.

Nuorisolain uudistuksen tavoitteena oleva parempi moniammatillinen yhteistoiminta viranomaisten kesken tarjoaa hyvän lähtökohdan lapsen edun periaatteen kokonaisvaltaiselle huomioimiselle. Kunnassa tulisi olla nuorten ohjaus- ja palveluverkosto, johon kuuluvat nuorten kannalta keskeisimmät toimialat. Mukana ovat mm. opetus-, sosiaali- ja terveys-, ja nuorisotoimen sekä työ- ja poliisihallinnon edustajat.

Lapsisopimus painottaa myös lapsen ja nuoren osallistumisoikeuksia . Viime vuonna vietettiin YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 20-vuotisjuhlavuotta, jonka teemana oli lasten ja nuorten osallisuus ja osallistuminen omaan elämään vaikuttavaan päätöksentekoon. On tärkeää, että nuorten osallisuus painottuu riittävästi nuorisoon liittyviä toimintatapoja kehitettäessä.

Lasten ja nuorten osallistuminen on myös yksi Euroopan neuvoston Tukholman strategian pääpilareista vuosina 2009-2011. Strategian tavoitteena on tukea lasten ja nuorten mielekästä osallistumista paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla ja luoda mahdollisuuksia päättäjien ja lasten väliseen vuoropuheluun.

Euroopan neuvosto on kehittämässä toimiaan lasten osallistumisen edistämiseksi. Suomikin on pilottimaana tutkimuksessa, jonka tavoitteena on tuottaa ehdotuksia siitä, miten kansallista lainsäädäntöä ja politiikkaa tulisi muokata vastaamaan paremmin YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteita. Myös tässä yhteydessä lasten- ja nuorten osallisuus ja vaikuttaminen ovat keskeisessä asemassa.

Ihmisoikeuksien kannalta yhdenvertaisuus ja oikeuksien tasa-arvoinen toteutuminen ovat keskeisellä sijalla. Suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtunut eriarvoistuminen heijastuu esimerkiksi yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Myös maahanmuutto korostaa tarvetta aktiivisiin toimiin yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi.

Nuorisolain uudistus antaa entistä paremmat eväät ehkäistä nuorten syrjäytymistä ja vahvistaa nuorten yhdenvertaisuutta. Uuden nuorisolain tavoitteena on parantaa nuorten mahdollisuuksia saada tarvitsemaansa julkiset palvelut. Sen tavoitteena on parantaa nuorille tarjottavaa varhaista tukea heidän elämänkulunsa ja koulutuksensa sekä työelämän pääsynsä edistämiseksi.

Lisäksi uudessa nuorisolaissa säädetään etsivästä nuorisotyöstä, jonka tarkoituksena on tavoittaa tuen tarpeessa oleva nuori ja auttaa hänet hänen tarvitsemiensa palvelujen ja tuen piiriin. Etsivällä nuorisotyöllä on suuri merkitys, kun pyritään tavoittamaan muuten syrjään jääviä - esimerkiksi maahanmuuttajataustaisia tyttöjä ja poikia. Tiedossa on, että moni maahanmuuttajanuori jää syrjään peruskoulun jälkeisestä koulutuksesta. Myös suomalaisessa työelämässä on edelleen esteitä maahanmuuttajien monipuoliselle työllistymiselle.

Näin ollen katson, että tavoitteellisella yhdenvertaisuussuunnittelulla on paljon annettavaa kunnan aktiivisille toimille uussuomalaisten nuorten tasa-arvoisen kohtelun varmistamisessa. Sama koskee myös muita vähemmistönuoria.

Syrjäytymisen ehkäiseminen ja osallisuuden vahvistaminen ovat myös yksi suomalaisen demokratian avainkysymyksistä. Yhteiskunnallinen osallistuminen ja kiinnostus ovat Suomessa vahvasti polarisoitumassa iän ja toisaalta koulutuksen ja sosioekonomisen aseman mukaan.

Nuorten äänestysaktiivisuus on meillä laskenut jo pitkään. Ero keskimääräisen äänestysaktiivisuuden ja nuorten äänestysaktiivisuuden välillä on meillä Euroopan suurimpia. Myös väestön ikääntyminen on johtamassa siihen, että nuorten suhteellinen osuus äänioikeutetuista käy yhä pienemmäksi. Tämä tarkoittaa, että ilman äänestysaktiivisuuden laskuakin nuorten ääni kuuluisi vaaleissa heikommin.

Sekä nuorten politiikkatietämys että kiinnostus politiikkaa kohtaan ovat vahvasti polarisoituneet mm. koulutustaustan mukaan. Passiivisuus ja polarisoituminen eivät koske pelkästään äänestysaktiivisuutta vaan samalla muutakin yhteiskunnallista osallistumista. Esimerkiksi yhdistystoiminnassa on tapahtunut selkeä painopisteen muutos yhteiskunnallisesta toiminnasta kulttuuri- ja harrastustoiminnan suuntaan.

Vuonna 2006 voimaantullut nuorisolaki oli suuri askel nuorten äänten kuulemiseksi päätöksenteossa. Nuorisolain 8 §:ssä säädetään nuorten osallistumisesta ja kuulemisesta. Nuorille on lain mukaan järjestettävä mahdollisuus osallistua paikallista ja alueellista nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn. Lisäksi nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa.

Nuorisolailla on jo nyt ollut tärkeä rooli nuorten kuulemisen kehittämiseen kunnissa. Erityistä huomiota tuleekin kiinnittää siihen, miten alle 18-vuotiaita kuullaan paikallistasolla. Pelkät keskustelutilaisuudet eivät takaa sitä, että nuorten näkemykset tulevat huomioon otetuiksi.

On myös kiinnitettävä huomiota siihen, että kuntien välillä löytyy edelleen suuria eroja. Kunnallisia nuorten tieto- ja neuvontapalveluja on tällä hetkellä noin 240 kunnassa ja niiden piirissä on noin 75 prosenttia nuorista. Uudempina toimintamuotona on kunnissa kehittynyt nuorisovaltuusto- ja lastenparlamenttitoiminta. Nuorisovaltuustoja toimii lähes 200 kunnassa. Valtakunnallisessa Suomen lasten parlamenttijärjestelmässä on mukana 8-13-vuotiaita lapsia 240 kunnasta. Tuoreimpien arvioiden mukaan noin 10 prosentissa kunnista ei ollut mitään kuulemisjärjestelmää.

Valtioneuvoston lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa on linjattu tavoitteeksi, että vuoden 2010 loppuun mennessä kaikissa kunnissa on aktiivisessa käytössä 5-17-vuotiaiden vaikuttamis- ja kuulemisjärjestelmä, joka toimii lasten ja nuorten eri ikäkausien ja edellytysten mukaisesti. Tämän lisäksi lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman tavoitteena on kehittää päätösten lapsivaikutusarviointia.

Suomalaisen demokratiapolitiikan tavoitteena on, että päätöksenteko perustuu kansalaisten laajaan osallistumiseen ja kansalaisten yhdenvertaisuuteen. Vaalikauden aikana on oikeusministeriössä valmisteltu ensimmäinen suomalainen demokratiapoliittinen asiakirjakokonaisuus, jonka pohjalta valtioneuvosto teki 4.2.2010 periaatepäätöksen demokratian edistämisestä Suomessa.

Koulujen ja oppilaitosten demokratiakasvatuksella on keskeinen merkitys nuorten osallisuuden toteutumiselle ja suomalaisen demokratian tulevaisuudelle. Demokratiapoliittisen periaatepäätöksen mukaan tavoitteena on madaltaa kynnystä käsitellä kouluopetuksessa poliittisia ja yhteiskunnallisia sisältöjä sekä vaikuttamiskeinoja. Opetussuunnitelmia uudistettaessa arvioidaan myös, miten demokratiakasvatusta voidaan vahvistaa.

Vuoden 2010 aikana oikeusministeriön asettama työryhmä on myös laatinut arvion siitä, minkälaisia myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia äänioikeusikärajan laskemisella 16 vuoteen kunnallisvaaleissa voisi lisätä nuorten painoarvoa kunnallisvaaleissa, lisätä nuorten ehdokkaiden ja kunnanvaltuutettujen määrää ja luoda hyvän motiivin tuoda demokratia ja kansalaiskasvatus aiempaa näkyvämmin mukaan koulujen opetus- ja kasvatustehtävään. Se voisi myös vahvistaa kodin piirissä käytävää yhteiskunnallista keskustelua. Ikärajan alentaminen myös kytkisi nuorten ensimmäisen äänestyskokemuksen tiukemmin omaan kotikuntaan. Nuorten suhteellisen osuuden kasvu kunnallisvaalien äänioikeutetuista voisi siis todella tuoda nuorten äänen vahvemmin esille vaaleissa.

Nuorten vaikutusmahdollisuuksia voidaan osaltaan vahvistaa avaamalla uusia osallistumis- ja vaikuttamiskanavia verkossa.

Lopuksi haluaisin painottaa että suomalaisen osallistuvan demokratian tulevaisuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeä kysymys, minkälainen suhde kansalaisilla jatkossa on demokratiaansa. Kuinka valmiita suomalaiset ovat osallistumaan ja vaikuttamaan?

Kansanvalta ei voi toteutua ilman osallistuvia ja aktiivisia kansalaisia. Pohjoismainen vertailututkimus kuitenkin kertoo, että yhteiskunnallisen osallistumisen ja kiinnittyneisyyden suhteen suomalaisista passiivisimpaan ryhmään kuuluu peräti joka kolmas, ruotsalaisista ja norjalaisista joka viides ja tanskalaisista vain joka seitsemäs.

Erityisesti nuorten heikko kiinnittyminen yhteiskuntaan aiheuttaa huolta. Ikä on keskeinen taustatekijä monille osallistumisaktiivisuuteen liittyville havainnoille. Nuorten äänestysaktiivisuus on laskenut nopeammin kuin varttuneempien.

Myös järjestöosallistumisessa iällä on suuri merkitys. Järjestöissä on havaittu yleisesti, että nuorten kiinnostus perinteiseen järjestöosallistumiseen on hiipumassa, vaikka eri järjestöjen ja järjestösektoreiden kokemukset asiasta vaihtelevatkin suuresti. Erityisesti erilaiset yhteiskunnallista tehtävää varten perustetut järjestöt kokevat usein vaikeaksi houkutella toimintaan mukaan uusia sukupolvia. Puolueilla on vaikeuksia tavoittaa nuoria. Nuorilla on toisaalta omia osallistumiskanaviaan, esimerkiksi verkossa. On tärkeää, etteivät nämä liiaksi eriydy, vaan löydämme keinot kuulla nuorten ääntä.

Keskeistä on vahvistaa osallisuutta ja osallistumista ja ehkäistä syrjäytymistä ja lisätä yhdenvertaisuutta. Uusi nuorisolaki antaa paremmat puitteet löytää syrjäytymisvaarassa olevat nuoret ja varmistaa toimiva yhteistyö heitä koskevissa asioissa. Lainsäädäntö ei yksin riitä vaan tarvitsemme aktiivista ja johdonmukaista kenttätyötä kunnissa.

Tämä on tarpeen lasten ja nuorten oikeuksien turvaamiseksi ja demokraattisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden varmistamiseksi.