Valtioneuvosto

Oikeusministeri Tuija Brax sähköisen säädöskokoelman avajaistilaisuudessa 31.1.2011

Lehdistötiedote   •   Helmi 01, 2011 14:47 EET

MUUTOSVARAUKSIN

Hyvät naiset ja herrat,

Olemme kokoontuneet juhlistamaan Suomen säädöskokoelman sadanviidenkymmenen vuoden mittaista taivalta ja sähköisen säädöskokoelman avaamista. Säädösten julkaisemisella on keskeinen merkitys oikeusjärjestelmän toimivuuden kannalta. Ei voida edellyttää, että lakia noudatetaan, ellei lakia ole saatavilla. Perustuslain mukaan laki on julkaistava Suomen säädöskokoelmassa viipymättä sen jälkeen, kun tasavallan presidentti on allekirjoittanut lain. Nykypäivänä olemme säädösaineiston tulvan keskellä - lakitietoa on saatavilla painetuissa lakikirjoissa, erilaisissa lakikokoelmissa sekä useissa sähköisissä palveluissa. Päivittäisille uusille säädöksille on kuitenkin vain yksi julkaisukanava, Suomen säädöskokoelma.

Suomen säädöskokoelmasta on 150 vuoden aikana tullut kansallinen instituutio, säädösten virallinen ja neutraali jakelukanava, mutta samalla se on ollut keskellä yhteiskunnallista muutosta. Sortovuosina asetuskokoelmaa julkaistiin muutaman vuoden ajan venäjäksi, ruotsiksi ja suomeksi. Vuonna 1918 kilpailevia asetuskokoelmia julkaistiin Helsingissä ja Vaasassa. Vähitellen Suomi kansainvälistyi ja vuonna 1933 alettiin julkaista erillistä asetuskokoelman sopimussarjaa. Jatkosodan aikana sidotun asetuskokoelman nahkaselkä muuttui kangaspintaiseksi, kun nahkaa tarvittiin maanpuolustuksen tarpeisiin. Vuonna 1993 julkaistiin ensimmäinen saamenkielinen säädös ja vuonna 1994 käytettiin säädöskokoelmaa Euroopan talousalueen direktiiviaineistojen julkaisemiseen.

Painettuihin säädöksiin verrattuna sähköisen lainsäädännön historia Suomessa on lyhyt. Ensimmäiset suunnitelmat lakien sähköiseksi julkaisemiseksi laadittiin vuonna 1972 oikeushallinnon atk-toimikunnassa. Toimikunta esitti "lainsäädännön teknisen systeemin" luomista ja teki käytännön testejä Ruotsissa syksyllä 1972. Toimikunnan sihteerinä toimi nuori monitaitoinen juristi nimeltä Pekka Hallberg. Haluan kiittää presidentti Hallbergiä hänen panoksestaan sähköisen lainsäädännön ja koko Finlex-palvelun kehityksessä.

Säädöskokoelman julkaiseminen sähköisesti on osa arjen tietoyhteiskuntaa. Uusista säädöksistä tulee jakaa tietoa tehokkaasti ja nopeasti. Tietoyhteiskuntavertailussa Suomi ei ole säädösjulkaisemisen saralla aivan kehityksen eturintamassa, mutta ei myöskään jälkijoukossa. Yksinomaan sähköiseen säädösjulkaisemiseen on siirrytty noin kolmasosassa EU-maista, mm. Espanjassa, Itävallassa, Tanskassa ja Virossa. Ruotsissa uudistus toteutunee vasta parin vuoden kuluttua. Joissakin maissa uudistus on vaatinut isoja muutoksia. Esimerkiksi Itävallassa jouduttiin muuttamaan perustuslakia, jotta tuli mahdolliseksi julkaista säädökset yksinomaan sähköisessä muodossa.

Siirtymistä säädöskokoelman sähköiseen julkaisemiseen vauhditti osaltaan painetun säädöskokoelman kustannusten nousu ja tilausten nopea vähentyminen. Säädöskokoelman painatuskustannukset ovat olleet myös aiempien oikeusministereiden murheena - joulukuussa 1945 oikeusministeri Urho Kekkonen lähetti ministeriöille kirjeen, jossa muistutettiin, että "asetuskokoelman painatuskustannusten vähentämiseksi muutettavien lainkohtien uudelleen painattamista olisi pyrittävä rajoittamaan".

Säädöskokoelman sähköisen julkaisemisen kustannusrakenne on asia, jota olemme selvittäneet tarkkaan viime kuukausien aikana. Tämän vuoden alusta lähtien julkaisukustannukset kohdistuvat säädöksiä julkaiseville ministeriöille ja muille julkaisijatahoille. Muutokset on jouduttu toteuttamaan pikaisessa tahdissa. Haluan muistuttaa, että vuosi 2011 tulee olemaan siirtymävaihe, sillä kuluvan vuoden aikana oikeusministeriö ja valtioneuvoston kanslia yhteistyössä muiden ministeriöiden kanssa kilpailuttavat säädöskokoelman julkaisupalvelun. Tarkoitus on entisestään alentaa kustannuksia ja yksinkertaistaa säädösten julkaisuprosessia.

Siirtyminen viralliseen sähköiseen säädöskokoelmaan on toteutunut yhteistyönä useiden eri tahojen kanssa. Säädöskokoelmalain uudistamista valmistelleessa oikeusministeriön työryhmässä olivat mukana eduskunta, valtioneuvoston kanslia, ulkoministeriö ja Edita. Työryhmän ehdotuksia kommentoivat matkan varrella kaikki ministeriöt ja lukuisat muut tahot. Teknisen palvelun toteutuksesta tässä siirtymävaiheessa on vastannut Edita. Haluan kiittää kaikkia uudistukseen osallistuneita. Muutokset eivät pääty tähän. Säädöstekstin valmistelu tulee muuttumaan ministeriöissä vuoden 2012 aikana. Käytössä olevat PTJ-asiakirjapohjat korvataan rakenteisilla asiakirjoilla. Tämä tulee muuttamaan sekä lakiesitysten että säädösten julkaisemisen työvaiheita.

 

Hyvät kuulijat,

Vuodesta 2011 on tulossa oikeusministeriön hallinnonalalla monessa suhteessa sähköinen vuosi.

Jo viime vuonna oikeusavussa siirryttiin sähköiseen asiointiin ja parhaillaan valmisteilla ovat mm. ulosoton ja riidattomien velkomusasioiden sähköisten toimintojen uudistukset. Tämän vuoden alussa oikeusministeriö siirtyi sähköiseen kuulemiseen: lausuntopyynnöt toimitetaan vastaanottajille sähköisesti ja sidosryhmien lausunnot vastaanotetaan sähköisesti. Tähänastiset kokemukset ovat olleet kannustavia.

Palvelujen sähköistämisinnostuksen keskellä on tärkeä pitää mielessä, että kaikki kansalaiset eivät jatkossakaan ole sähköisten palvelujen käyttäjiä. Oikeusministeriö toimittaa säädöskokoelmaa paperitulosteina vaikka kirjepostissa niille käyttäjille, jotka eivät muuten saa hankittua säädöstekstejä. Editan puheenvuorossa kerrotaan tarkemmin paperitulosteiden saatavuudesta.

Kun Suomen säädöskokoelma keväällä 1860 alkoi ilmestyä säännöllisesti suomeksi ja ruotsiksi, säädösten oikeassa yläkulmassa oli teksti "Ylösluettava saarnastuolista". Nykypäivän säädöksissä voisi vastaavasti olla "Ylösluettava internetistä" tai modernimmin "Selattavissa ja imuroitavissa internetistä". Minulla on ilo avata sähköisen säädöskokoelman virallispalvelu. Voimme kohottaa maljan säädöskokoelman 150-vuotiselle historialle ja sähköisen säädöskokoelman tulevaisuudelle.