Valtioneuvosto

Oikeusministeri Tuija Brax Suomen Partiolaisten Helvi Sipilä -seminaarissa 17.2.2011

Lehdistötiedote   •   Helmi 17, 2011 19:45 EET

MUUTOSVARAUKSIN

Hyvät Helvi Sipilä -seminaarin osanottajat,

Minulle on ilo osallistua tähän seminaariin monestakin syystä. Ensinnäkin tulen itse partiolaisperheestä. Olen nähnyt miten partiotoiminta kasvattaa nuorta kohti vastuuntuntoista ja osallistuvaa kansalaista. Toiseksi pidän otsikkoni aihetta - nuorten osallisuutta päätöksenteossa - yhtenä suomalaisen demokratian keskeisistä haasteista. Nuorten osallisuuden edistäminen on yksi oikeusministeriön tärkeistä tavoitteista.

Kuluvana vuonna vietetään EU:n vapaaehtoistoiminnan vuotta. Suomessa teemavuoden toteutusta koordinoivat oikeusministeriön yhteydessä toimiva Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta KANE ja Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi. Suomalainen vapaaehtoistoiminnan kenttä on laajasti mukana vuoden toteutuksessa.

Teemavuoden yhtenä tavoitteena on tehdä vapaaehtoistoimintaa paremmin tunnetuksi. Vuoden tunnuslause "vapaaehtoisena vaikutat" kuvastaa tavoitetta tuoda esiin ja vaikuttaa itselle tärkeisiin asioihin. Tämä seminaari vastaa hyvin näitä tavoitteita. Suomen Partiolaiset on aktiivinen ja elinvoimainen järjestö, jolla on erinomainen kosketus lapsiin ja nuoriin.

Suomen Partiolaisilla on siten hyvä tilaisuus tuoda yhteiskunnassa esiin nuorille tärkeitä arvoja ja kysymyksiä. Toivon partiolaisten ylläpitävän jatkossakin tätä yhteiskunnallisen vaikuttajan rooliaan rohkeasti ja tuloksellisesti. Lasten ja nuorten äänen soisi yhteiskunnassa kuuluvan nykyistä selvemmin.

Hyvät kuulijat,

Suomalaisesta järjestöelämästä ei kuulu pelkästään myönteisiä uutisia. Osallistuminen järjestöihin on jakautumassa, eikä perinteinen järjestötoiminta tunnu välttämättä kiinnostavan erityisesti nuoria. Toki esimerkiksi liikuntajärjestöt ja juuri partiolaiset saavat edelleen kosketuksen merkittävään osaan Suomen lapsista ja nuorista, mutta monet yhteiskunnalliset järjestöt kokevat uusien jäsenten innostamisen mukaan toimintaan vaikeaksi. Erityisesti haasteelliseksi nähdään pitkäjänteiseen toimintaan sitoutuminen.

Yhteiskunnallinen osallistuminen on Suomessa jakautumassa iän ja toisaalta koulutuksen ja sosioekonomisen aseman mukaan. Nuorten äänestysaktiivisuus on meillä laskenut jo pitkään. Ero keskimääräisen äänestysaktiivisuuden ja nuorten äänestysaktiivisuuden välillä on Suomessa Euroopan suurimpia. Myös väestön ikääntyminen on johtamassa siihen, että nuorten suhteellinen osuus äänioikeutetuista käy yhä pienemmäksi. Väestön ikääntymisen vuoksi nuorten ääni kuuluisi vaaleissa heikommin ilman äänestysaktiivisuuden laskuakin.

Nuoremmissa ikäluokissa on paljon myös niitä jotka ovat jättäneet äänestämättä vaaleista toiseen. Toki tämä ilmiö ei koske kaikkia nuoria ja osa kokee osallistumisen vaaleissa tärkeäksi. Vanhempien mallin on kuitenkin todettu vaikuttavan nuoriin ja huolestuttavaa ovat viitteet siitä, että syrjäytymisuhan alla olevissa perheissä myös äänestämättömyyden malli voi periytyä.

Vuoden 2007 eduskuntavaaleja koskevassa tutkimuksessa etsittiin syitä nuorten alhaiseen äänestysaktiivisuuteen. Nuorimmassa ikäluokassa (18 - 24 -vuotiaat) korostuivat erityisesti seuraavat syyt:
- en vain viitsinyt käydä äänestämässä (38 %)
- yksi ääni ei olisi merkinnyt mitään (31 %)
- politiikka ei kiinnosta minua (29 %)

Tätä tulosta taustoittavat tiedot ristiriidasta suomalaisten nuorten yhteiskunnallisessa identiteetissä. Suomalaiset koululaiset pärjäävät kansainvälisessä vertailussa hyvin yhteiskuntaa ja osallistumista koskevan tiedon osalta. He sijoittuvat kuitenkin paljon huonommin, kun kysytään heidän arviotaan omista mahdollisuuksistaan vaikuttaa. Tietoa siis on, mutta uskoa vaikuttamiseen ei. Tai ainakaan käsitys omasta vaikuttajuudesta ei kanavoidu perinteisiin osallistumisen muotoihin.

Tähän liittyy kysymys nuorten osallistumis- ja vaikuttamismuotojen muutoksesta. Järjestöelämän puolella virta on vienyt pois yhteiskunnallisista ja poliittisista järjestöistä kohti liikunta- ja kulttuurialan järjestöjä - tai kokonaan pois perinteisen järjestötoiminnan piiristä.

Erityisen merkityksellisiä ovat uudet vaikuttamisen muodot. Kansalaisyhteiskunta ei koostu pelkästään vakiintuneista järjestöistä. Myös omaehtoisella vaikuttamisella ja uusia muotoja etsivällä toiminnalla on merkitystä. Voi olla, että emme aina tunnista uusia kansalaistoiminnan muotoja ja osaa siten riittävän herkästi kuunnella nuorten välittämää sanomaa.

Netin tarjoamien tiedonhankinta- ja osallistumismuotojen osalta nuorten osuus on tunnetusti merkittävä. Tämä näkyy myös vaaleja koskevissa tutkimuksissa. Nuoret aktivoituivat vuoden 2007 eduskuntavaaleissa internetin käyttäjinä ja mainosten seuraajina. Netin vaalikoneiden suosio nousi. Nyt käynnissä olevaa vaalikampanjaa kuvaa sosiaalisen median merkityksen kasvu - vaikka en näitä kuitenkaan Facebook -vaaleiksi olisi valmis kutsumaan.

Netti tarjoaa valtavat mahdollisuudet nopeaan tiedon hankintaan ja levitykseen. Esimerkin tästä tarjoavat viime aikojen tapahtumat Pohjois-Afrikassa. Erityisesti nuorten viestintä sosiaalisessa mediassa on ollut tapa välittää tietoa ja arvostuksia sekä organisoida toimintaa.

Myös Suomessa on runsaasti esimerkkejä eri teemojen ympärille kokoontuvista nuorten nettiyhteisöistä. Osa niistä on onnistunut nostamaan teemoja yhteiskunnallisessa keskustelussa esiin. Monissa tapauksissa toiminta on kuitenkin jäänyt lyhytaikaiseksi ja sitoutumisen aste alhaiseksi. Klikkautuminen tykkääjäksi ei edellytä pitkälle menevää sitoutumista. Oma kokemus vaikuttamisesta netissä voi myös olla jossain määrin tyhjän päällä - on esimerkkejä siitä, ettei viesti ole välittynyt eteenpäin niille, joihin on ollut tarkoitus vaikuttaa.

Ei silti tule lähteä kyseenalaistamaan nuorten halua vaikuttaa ja saada äänensä kuuluviin. Tulee olla valmiuksia tarkastella kriittisesti myös perinteisiä osallistumisen muotoja, kuten järjestötoiminnan käytäntöjä. Yksi askel tähän suuntaan on esimerkiksi toteutettu yhdistyslain muutos, jolla mahdollistetaan toimintaa verkossa.

Näin vaalien alla valtakunnalliset nuorisotyötä tekevät järjestöt ja viranomaiset ovat laatineet lasten ja nuorten hallitusohjelmaksi kutsutun tavoiteasiakirjan. Sen keskeisiä tavoitteita on saada lasten ja nuorten kokemustieto päättäjien käyttöön. Keinoiksi mainitaan muun muassa oppilaskuntien tuominen kaikkiin peruskouluun, lasten ja nuorten vaikuttajaryhmien vahvistaminen sekä äänioikeusikärajan laskeminen 16 vuoteen kunnallisvaaleissa.

On myös tärkeää huomata, että ympäröivä yhteiskunta muuttuu. Esimerkiksi täällä Helsingissä muuta kuin kahta kotimaista kieltä äidinkielenään puhuvien koululaisten määrä on jo 15 prosenttia kaikista oppilaista. Maahanmuuttajien osallisuudessa on vielä paljon parannettavaa. Heistä kantasuomalaisia suurempi osa ei jatka opintojaan peruskoulun jälkeen, ja esimerkiksi kunnanvaltuustoissa on edelleen vähän maahanmuuttajia. Eduskunta odottaa edelleen maahanmuuttajataustaisia kansanedustajia. Toki yhteiskunnan monimuotoistuminen vaikuttaa vapaaehtoistoiminnan kehitykseen. Myös maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret voivat kansalaistoiminnan kautta saada äänensä kuuluviin.

Hyvät kuulijat,

Tärkeää on osallistuvan kansalaisen identiteetin luominen jo varhaisessa vaiheessa. Miten voisimme jo lapsesta alkaen tarjota aitoja vaikuttamisen kokemuksia omaan elinympäristöön liittyvissä päätöksissä? Kouluissaon hyviä kokemuksia demokratiakasvatuksesta ja esimerkiksi oppilaskuntien toiminnasta. Näitä molempia - sekä demokratiatietoutta että aitoja vaikuttamismahdollisuuksia - voi edelleen kehittää.

Koulujen demokratiakasvatuksella on keskeinen merkitys nuorten osallisuuden toteutumiselle ja suomalaisen demokratian tulevaisuudelle. Valtioneuvoston demokratiapoliittisen periaatepäätöksen mukaan tavoitteena on madaltaa kynnystä käsitellä kouluopetuksessa poliittisia ja yhteiskunnallisia sisältöjä sekä vaikuttamiskeinoja. Oikeusministeriö ja opetus- ja kulttuuriministeriö tuottavat parhaillaan uutta demokratiakasvatusmateriaalia opettajien ja oppilaiden käyttöön.

Vuonna 2006 voimaantullut nuorisolaki oli suuri askel nuorten äänten kuulemiseksi päätöksenteossa. Nuorisolain 8 §:ssä säädetään nuorten osallistumisesta ja kuulemisesta. Nuorille on lain mukaan järjestettävä mahdollisuus osallistua paikallista ja alueellista nuorisotyötä ja -politiikkaa koskevien asioiden käsittelyyn. Lisäksi nuoria on kuultava heitä koskevissa asioissa.

Nuorisolailla on jo nyt ollut tärkeä rooli nuorten kuulemisen kehittämiseen kunnissa. Erityistä huomiota tuleekin kiinnittää siihen, miten alle 18-vuotiaita kuullaan paikallistasolla. Pelkät keskustelutilaisuudet eivät takaa sitä, että nuorten näkemykset tulevat huomioon otetuiksi.

On myös kiinnitettävä huomiota siihen, että kuntien välillä löytyy suuria eroja. Viime syksyn tiedon mukaan kunnallisia nuorten tieto- ja neuvontapalveluja oli noin 240 kunnassa ja niiden piirissä on noin 75 prosenttia nuorista. Uudempina toimintamuotoina on kunnissa kehittynyt nuorisovaltuusto- ja lastenparlamenttitoiminta. Nuorisovaltuustoja toimi lähes 200 kunnassa. Valtakunnallisessa Suomen lasten parlamenttijärjestelmässä on mukana 8-13 -vuotiaita lapsia 240 kunnasta. Tuoreimpien arvioiden mukaan noin 10 prosentissa kunnista ei ollut mitään kuulemisjärjestelmää.

Valtioneuvoston lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa oli linjattu tavoitteeksi, että vuoden2010 loppuun mennessä kaikissa kunnissa olisi aktiivisessa käytössä 5-17 -vuotiaiden vaikuttamis- ja kuulemisjärjestelmä, joka toimii lasten ja nuorten eri ikäkausien ja edellytysten mukaisesti. Tämän lisäksi lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman tavoitteena on kehittää päätösten lapsivaikutusarviointia.

Lasten ja nuorten vaikuttamismahdollisuuksien lisäämisellä on myös ihmisoikeusnäkökulma. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus painottaa lapsen ja nuoren osallistumisoikeuksia. Lapsella on oikeus vapaasti ilmaista näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Tämän oikeuden toteuttamiseksi lapselle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa.

Lapsisopimuksen 3 artiklaan sisältyvä lapsen edun periaate on hyvin tunnettu: "Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.". Uskon, että meillä on lasten ja nuorten osallistumisen toteuttamisessa vielä opittavaa.

Vuoden 2010 aikana oikeusministeriön asettama työryhmä on myös laatinut arvion siitä, minkälaisia myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia äänioikeusikärajan laskemisella 16 vuoteen kunnallisvaaleissa voisi olla. Se saattaisi lisätä nuorten painoarvoa kunnallisvaaleissa, lisätä nuorten ehdokkaiden ja kunnanvaltuutettujen määrää ja luoda hyvän motiivin tuoda demokratia ja kansalaiskasvatus aiempaa näkyvämmin mukaan koulujen opetus- ja kasvatustehtävään. Esityksen puolesta ja sitä vastaan tuotiin toteuttamallamme lausuntokierroksella laajasti erilaisia arvioita, ja äänestysikärajan laskun mahdollinen toteuttaminen on tulevan hallituksen käsissä.

Hyvät kuulijat,

Palaan vielä lopuksi Suomen Partiolaisten esimerkkiin lapset ja nuoret tavoittavasta vapaaehtoistoiminnasta. Partion kautta on mahdollista oppia toimimaan ryhmässämuiden kanssa yhteisten tavoitteiden eteen. Myös vastuullinen suhtautuminen ympäristöön nousee toiminnassa esiin. Helvi Sipilän esimerkistä näemme, että tie voi kulkea vapaaehtoistoiminnan kautta maailmanjärjestön johtotehtäviin.

Toki lapsi ja nuori voi saada kokemuksen yhteistoiminnasta ja vaikuttamisesta muunkin vapaaehtoistoiminnan kautta. Olennaista on, että maassamme säilyy monimuotoinen vapaaehtoistoimijoiden kenttä. Ilman sitä kansanvalta ei pysy elävänä.

Kiitos.