Valtioneuvosto

Pääministeri Mari Kiviniemen Martti Ahtisaari -luento Jyväskylässä 16.11.2010

Lehdistötiedote   •   Marras 16, 2010 20:27 EET

(muutosvarauksin)

SUOMI, EUROOPPA JA NOUSEVA ITÄ

 

Arvoisat kuulijat,

On ilo ja kunnia tulla kutsutuksi tähän tilaisuuteen pitämään maineikkaan Martti Ahtisaari-luentosarjan yhdestoista luento. Voin onnitella tilaisuuden järjestäjiä - Keski-Suomen henkisen maanpuolustuksen liittoa, Jyväskylän kaupunkia, Jyväskylän yliopistoa ja sanomalehti Keskisuomalaista - siitä, että olette onnistuneet luomaan korkeatasoisen ja yleisöpaljoudenkin perusteella kovasti kiinnostusta herättävän tapahtuman, jossa voidaan arvioida ajankohtaisia ilmiöitä ja keskustella niiden merkityksestä Suomelle. Tästä foorumista on tullut yksi tärkeimmistä maakuntien Suomen sivistyksen ja sydämen äänten yhteen kokoajista.

On häkellyttävää, että otsikkonsa puolesta tämä luento olisi voitu pitää jo kymmenen vuotta sitten. Se olisi voitu pitää niin ikään kaksikymmentä vuotta sitten, ja todennäköistä on, että otsikko on ajankohtainen myös kymmenen vuoden kuluttua.

Tarkastelen otsikkoa talouden näkökulmasta ja aloitan idästä.

Aasian eli ennen kaikkea Kiinan ja Intian taloudellinen nousu on ollut kylmän sodan päättymisen ohella lähihistoriamme merkittävin talouspoliittinen ilmiö, eikä se osoita merkkejä päättymisestä. Hiljattain julkaistun Aasian kehityspankin arvion mukaan niin sanotun kehittyvän Aasian talouskasvu ylittää tänä vuonna 8 %. Tämä on luku, josta esimerkiksi Euroopassa voidaan vain uneksia. Suurten läntisten teollisuusmaiden talouskasvu jää tänä vuonna keskimäärin noin kahteen prosenttiin. Kansainvälisen valuuttarahaston arvion mukaan koko kehittyvän Aasian osuus maailman kokonaistuotannosta lähentelee 20 prosenttia vuonna 2015, kun se vuonna 2000 oli noin 7 %.

Yleisesti ottaen Aasian toipuminen globaalista talouskriisistä - siinä määrin kuin siitä Aasian kohdalla edes voidaan puhua -on ollut ällistyttävän nopeaa. Aasian kohdalla ei juuri puhuta uuden taantumaan vaarasta eli niin sanotusta "double dipistä", jota on kuvattu myös W-kirjaimella. Aasian kohdalla ei liiemmin puhuta myöskään L- tai edes U-muotoisesta tulevaisuudennäkymästä. Ennuste on V:n mallinen eli suunta on nopeasti ylöspäin. Aasiasta on tullut maailmantalouden veturi, jonka varaan kehittyneet taloudet Euroopassa ja Amerikassa joutuvat laskemaan omien talouksiensa kompuroidessa.

On tietenkin syytä muistaa, että vahvasta talouskehityksestä huolimatta köyhyys on yhä hyvin suuri ongelma Aasiassa. Kaksi kolmasosaa maailman köyhistä eli lähes kaksi miljardia ihmistä asuu Aasiassa. Heidän on tultava toimeen alle kahden dollarin päiväansioilla. Myös talouskasvun kärkimaiden eli Kiinan ja Intian keskimääräinen tulotaso on kansainvälisessä vertailussa edelleen matala. Oikeudenmukaisen tulonjaon kysymysten onkin oltava entistä keskeisemmässä roolissa Aasian taloudellisesta tulevaisuudesta puhuttaessa.

Idän talouksien dynamiikka on tarkoittanut myös raaka-aineiden kysynnän kasvua ja teollisuuden raaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen nousua. Investoinnit kaivostoimintaan ovat olleet maailmanlaajuisesti kasvussa, mikä on ollut nähtävissä myös meillä Suomessa. Merkittävä osa investoinneista kaivoksiin ja kuljetusyhteyksiin on kuitenkin tapahtunut kehitysmaissa ja maanosissa kuten Afrikassa. Etenkin Kiina on merkittävästi lisännyt toimintaansa Afrikassa investoimalla erityisesti luonnonvaroihin, maatalousmaahan sekä infrastruktuuriin. Idän talouskasvu on heijastunut myös tähän unohdetuksikin kutsuttuun maanosaan, vaikka kaikki eivät ole olleet vakuuttuneita symbioosin siunauksellisuudesta pidemmällä tähtäimellä. Olisikin erittäin tärkeää, että tämä uudenlainen aktiivisuus olisi vastuuntuntoista, ja tukisi parhaalla mahdollisella tavalla esimerkiksi kestävän kehityksen periaatteita.

Kiinan talousuudistukset alkoivat jo 1970-luvun lopulla, mutta vasta 1990-luvulla toteutetut valuutta- ja verouudistukset aukaisivat ovet laveammin ulkomaisille sijoituksille. Tämän jälkeen Kiinan taloudellinen painoarvo on kaikilla mittareilla mitattuna kasvanut nopeasti. Kiina ohitti viime vuonna Saksan maailman suurimpana vientimaana ja tänä se ohittaa Japanin tullen Yhdysvaltain jälkeen toiseksi suurimmaksi kansantaloudeksi markkinahintaisella bruttokansantuotteella mitattuna. Nykykehityksen jatkuessa Kiinasta tulee suurin talous joskus 2020-luvulla, jolloin se saavuttaa myös maailman keskimääräisen tulotason.

Intian talouden kasvu on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut lähes Kiinan talouskasvun veroista. Intia ohittanee Kiinan maailman väkirikkaimpana maana vuoden 2025 tienoilla ja noussee myös maailman kolmanneksi suurimmaksi taloudeksi Kiinan ja Yhdysvaltojen jälkeen.

Aasia on tietenkin paljon muutakin kuin Kiina ja Intia. Ei sovi unohtaa esimerkiksi Indonesiaa, Kaakkois-Aasian alueellista jättiläistä, joka on viimeisen kymmenen vuoden aikana läpikäynyt merkittävän taloudellisen ja poliittisen muutoksen. Tämän 240 miljoonan asukkaan maan talouskasvu lähentelee Kiinan ja Intian lukemia.

Venäjä on erottamaton osa Eurooppaa, mutta maantieteellisesti euraasialaisena maana sillä on mielenkiintoinen asema myös suhteessa Aasian kehittyviin talouksiin. Venäjän talouskasvu on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut keskimäärin suurta, vaikka talouskriisin vaikutukset olivatkin odotettua rajummat.

Ero Kiinaan ja Intiaan on kuitenkin selvä. Venäjä ei ole kyennyt irtautumaan öljy- ja raaka-aineriippuvuudestaan ja uudistamaan talouttaan toivotulla tavalla. Jos Venäjä on modernisaatiopyrkimyksissään tosissaan - kuten uskon - sen tulisi tehdä kaikkensa liittyäkseen mahdollisimman nopeasti maailman kauppajärjestön WTO:n jäseneksi. Venäjä on ainoa kokoluokkansa edustaja, joka ei ole WTO:ssa. Jäsenyys ei olisi pikaratkaisu maan haasteisiin ja voisi tietää koviakin aikoja venäläisille toimijoille tietyillä toimialoilla. Jäsenyys tarkoittaisi kuitenkin yhteisiä pelisääntöjä kaikille ja altistaisi venäläisyrityksiä kansainväliselle kilpailulle, jonka myötä yritysten kilpailukyky vähitellen nousisi. Pidemmällä aikavälillä tämä edistäisi modernisoitumista ja auttaisi Venäjää pääsemään täysimittaisesti kiinni Aasian talousdynamiikan hyödyntämiseen.

Uskon, että jäsenyys vahvistaisi ulkomaisten yritysten luottamusta Venäjällä toimimiseen, kun omintakeiset ja ennustamattomat byrokratian kiemurat joutuisivat antamaan sijaa avoimen talouden dynamiikalle. Tällä olisi myönteistä vaikutusta esimerkiksi satojen suomalaisten yritysten toimintaan Venäjällä.

Uusien talousmahtien ilmaantuminen on heijastunut kansainvälisen talousyhteistyön instituutioihin. Erityisesti tämä tarkoittaa G20-yhteistyön merkityksen kasvua sekä tarvetta uudistaa kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n päätöksentekoa. Myös Brasilian, Venäjän, Intian ja Kiinan eli BRIC-maiden yhteistyö kertoo kansainvälisen talouden ja politiikan uudesta dynamiikasta. Kehittyvien talouksien näkemyksiä ei voida sivuuttaa talouspolitiikan kansainvälisessä koordinaatiossa. Viime vuonna G20-maat sopivat, että vähintään 5 % IMF:n ja 3 % Maailmanpankin äänimäärästä siirretään yliedustetuilta kehittyneiltä mailta aliedustetuille nouseville ja kehittyville maille. Tämä lisää mm. Kiinan painoarvoa ko. järjestöissä, ja aiheuttaa samalla tarvetta selkeyttää ja tiivistää EU-maiden edustusta niiden hallintoelimissä.

Nousevat taloudet hakevat kansainvälisillä kentillä itselleen yhä kasvavaa roolia. Mielestäni on luontevaa, että kasvava rooli tuo mukanaan myös kasvavaa vastuunkantoa. Ilmastomuutos, joka on hyvin suuressa määrin taloudellinen kysymys, on malliesimerkki globaalitason ongelmasta, jota ei voida ratkaista ilman kehittyvien talouksien voimakasta osallistumista. Tässäkin kysymyksessä EU:n ja itäisten strategisten kumppanien välinen tiivis dialogi on mielestäni välttämätöntä.

Kehittyvien talouksien - kuin myös kehittyneiden talouksien - vastuunkantoa tarvitaan myös maailmantalouden epätasapainoisuuksien korjaamiseen. Viime viikolla Soulissa pidetyssä G20-maiden huippukokouksessa valuuttakurssiproblematiikka oli esillä ja on sitä varmasti jatkossakin tulevien kuukausien keskusteluissa. Vastuullinen valuuttakurssipolitiikka on tärkeä osa epätasapainojen vähentämisessä.

Hyvät kuulijat,

Aasian kasvulukujen rinnalla Eurooppa kalpenee. Maanosamme on vähitellen toipumassa syvästä talouskriisistä, mutta kehitystä uhkaavia riskejä ei voi vieläkään vähätellä. Tulevaisuus näyttää epävarmalta, eikä tilannetta paranna se, että muilla teollistuneilla talouksilla menee jokseenkin samansuuntaisesti.

Haluan korostaa, että pessimismiin ei ole syytä vajota, ja on olennaista huomata, että Aasian dynamiikassa ja Euroopan kurimuksessa ei ole kysymys vastakkainasettelusta. Eurooppalaiset, mukaan lukien suomalaiset, yritykset ovat hyötyneet erittäin suuressa määrin Aasian talousihmeestä, ja valtiot ovat verotulojen myötä hyötyneet yritysten menestyksestä.

Työllisyyden ja tuloverotuksen näkökulmasta tilanne ei ole yhtä suoraviivainen. Aasiaan ulkoistetun tuotantolaitoksen työttömäksi jäänyttä suomalaista työntekijää tuskin riemastuttaa tieto siitä, että yrityksen toimintaedellytysten kannalta ratkaisu oli oikea ja ainoa mahdollinen.

Globalisaatio ja sen vaikutukset eivät siis ole joka suhteessa yksiselitteisiä, vaikka meidänkin - Euroopan ja Suomen - saama nettohyöty on positiivinen. Tilanne joka tapauksessa pakottaa muutokseen ja on paljastanut Euroopan ja EU:n kilpailukyvyn heikkoudet. Euroopan on uudistuttava, jos se aikoo pärjätä kansainvälisessä kilpailussa. Pelkkä puhe innovaatioista ei riitä. Tarvitaan tekoja. Omalta osaltani toimin näiden tavoitteiden edistämiseksi.

Minkälaiset ovat edellytyksemme uudistua? YK:n väestöennusteiden mukaan Euroopan osuus maailman väestöstä pienenee vuoteen 2050 mennessä seitsemään prosenttiin. Tämä tapahtuu samaan aikaan väestömme nopean ikääntymisen kanssa. Väestökehityksemme ei näin ollen anna viitteitä siitä, että olisimme muutaman vuosikymmenen kuluttua ns. "parasta A-ryhmää". Uhkaako meitä näivettyminen? Tuleeko Euroopasta ulkoilmamuseo - alue, josta teollinen toiminta on siirtynyt muualla, ja joka sinnittelee eteenpäin suosittuna turismikohteena? Olemmeko ehkä maahanmuuttoon vieroksuen suhtautuva ja suhteellisen harvaan asuttu alue, jossa aasialaiset käyvät lomamatkoillaan virkistäytymässä ja ihmettelemässä menneen maailman tuntua? Alue, joka kuluttaa aikaisempina vuosisatoina ja -kymmeninä keräämäänsä varallisuutta ja vähitellen hiipuu kansainvälisissä vertailuissa? Ei tietenkään. Ainakaan minä en tällaiseen kehityskulkuun suostu.

Tämä on kuitenkin mahdollinen tulevaisuudennäkymä, jos emme kykene uudistumaan määrätietoisesti. Suomen on oltava aktiivinen toimija uudistusten ajamisessa. Jos Eurooppa ja Euroopan unioni ennen kaikkea eivät kykene uudistumaan, tulevaisuus tulee olemaan haastava. Onneksi ongelmat on kuitenkin jo tunnistettu. Nyt tarvitaan johtajuutta ja päätöksiä.

Samalla haluan korostaa, että Eurooppa ja EU ovat paljon muutakin kuin taloutta. EU on arvoyhteisö ja kansainvälispoliittinen toimija, joka toimii aktiivisesti omien arvojensa pohjalta myös kansainvälisten ja globaalien kysymysten ja ongelmien ratkaisemiseksi. Meillä on paljon vahvuuksia ja paljon annettavaa muulle maailmalle. Kyse ei ole siitä, että meidän täytyisi joka suhteessa muuttaa yhteiskuntajärjestelmämme perinpohjaisesti. Talouden suhteen meidän on kuitenkin parannettava juoksuamme. Talous kun on edelleen se, joka tuo leivän pöytään.

Pärjätäksemme kansainvälisesti meidän eurooppalaisten täytyy ensin hoitaa oma pesämme kuntoon. Parantamisen varaa on.

Euroopan unioni on useassa vaiheessa laajentunut ja koostuu nykyään 27 jäsenvaltiosta ja EU-instituutioista. Laajentuminen ei ole lopussa. Uusia tulokkaita on ja jäsenyysneuvotteluja käydään koko ajan. EU:lla on yhä vetovoimaa. Myös strategisesti erittäin merkittävä Turkki haluaa EU:n jäseneksi ja toivoni mukaan pyrkimyksessään myös aikanaan onnistuu. Se olisi EU:nkin etujen mukaista. Laajentuminen on kaiken kaikkiaan ollut tärkeä ja välttämätön prosessi. Se ei kuitenkaan ole parantanut EU:n jo ennestään hieman kyseenalaista yhtenäisyyttä. Siksi sisäistä toimintaa ja ulospäin näkyvää yhtenäisyyttä on parannettava entistä tehokkaammin.

Olen aikaisemminkin puhunut EU:n sisämarkkinoiden vajavaisuudesta ja toistan viestini; perinteisten tavaroita ja palveluita koskevien sisämarkkinoiden esteitä on poistettava aktiivisesti, minkä lisäksi EU:lle on nopeasti luotava toimiva digitaalinen sisämarkkina. Asia koskee mm. tekijänoikeuksia ja sähköistä kauppaa. Toimialoilla, jotka kuuluvat maailman nopeimmin kehittyviin, sisäiset raja-aidat ovat tavallistakin haitallisempia.

Kiistely EU-patentista on kuvaava esimerkki vaikeuksista, joihin EU:ssa - ja vain EU:ssa - saatetaan törmätä. Yhteisen patenttijärjestelmän vaatimasta kieliasetuksesta on keskusteltu 1990-luvun lopulta lähtien. Alkuperäisen suunnitelman mukaista patenttijärjestelmää ei ole saatu aikaiseksi, koska ei ole kyetty sopimaan, minkä kielten varaan järjestelmä rakentuisi. Kokouksia asiasta on pidetty tuhoton määrä, mutta valmista ei ole tullut. Kielikysymyksiin toki liittyy arvolatauksia, kansallistunteisiin ulottuvia merkityksiä ja näkemyksiä eurooppalaisen kulttuurin perusteista. Yhtä kaikki, EU:n kansainvälistä kilpailukykyä vuosikausien kädenväännöllä ei ole edistetty.

Euroopan unionin ulkoista yhtenäisyyttä on parannettava ennen kaikkea suhteessa strategisiin kumppaneihimme. Näihin kuuluvat myös idän suuret toimijat Kiina, Intia ja Venäjä, joiden suurin kauppakumppani EU on. Euroopan unioni neuvottelee Kiinan kanssa kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen solmimisesta, Intian kanssa vapaakauppasopimuksesta ja Venäjän kanssa suhteiden uudesta perussopimuksesta. Uuden perussopimuksen ja Venäjän WTO-jäsenyyden jälkeen aika olisi kypsä vapaakauppaneuvotteluille Venäjän kanssa.

Ei voi olla niin, että EU esittää kumppaniensa suuntaan pahimmillaan 27 erilaista viestiä siitä, mitä mieltä EU jostakin asiasta on. Huomattavasti vaikuttavampaa on yksi ja sama viesti yhtä tai useampaa kanavaa käyttäen. Unionin on siis niin sanotusti puhuttava yhdellä äänellä. Parantamisen varaa todellakin on. Euroopan unionilla kuitenkin on, mistä puhua - rahkeiden riittävyydestä ei pitäisi olla kyse. Onhan EU globaali talousmahti ja mm. maailman suurin kehitysavun antaja. Se on ilmastokysymyksissä maailmanluokan vaikuttaja.

Edellytykset toiminnan tehostamiseen ovat olennaisesti parantuneet, kun Lissabonin sopimus on tullut voimaan. Euroopan unionin yhteinen ulkosuhdehallinto on vielä rakenteilla, mutta uskon sen aikaa myöden parantavan EU:n ulkopolitiikan tehoa. Tämä ei sinänsä tarkoita, että EU:n jäsenmaat joutuisivat luopumaan suorista suhteistaan kolmansiin maihin. Suomi ei "ulkoista" ulkopolitiikkaansa EU:lle, vaan jatkaa edelleen myös kahdenvälisten suhteiden kautta. Hyvä esimerkki tästä on suhteemme Venäjään - olemme aktiivisesti vaikuttamassa EU:n Venäjä-politiikan muotoutumiseen ja samalla vaalimme kahdenvälisiä suhteita Venäjän kanssa.

Euroopan unionin kohtaamista haasteista on tänä vuonna laadittu, ns. mietintäryhmän raportti. Sen pohdinnat ulottuvat aina vuoteen 2030 asti ja antavat hyviä suosituksia sille, miten EU voisi haasteisiin vastata. Suositusten toimeenpanoon on tartuttava ennakkoluulottomasti.

Arvoisat kuulijat,

Globaalin talouskriisin jälkihoito on esimerkki, jossa EU:n toiminnalle voi antaa myönteisen arvion. Ei ole myöskään mitään syytä vähätellä Suomen panosta asiassa. Me olemme - ehkä 1990-luvun kovien kokemusten opettamina - olleet EU:ssa eturintamassa vaatimassa nopeaa toimintaa ja talouspolitiikan koordinaation parantamista. Olemme toimineet unilukkareina ja rakentajina. Taloudenpidon rikkomuksista koituvat sanktiot ovat olleet leimallisesti suomalainen ajatus, ja olemme edistäneet EU:ssa sopimusten kunnioittamisen ja noudattamisen kulttuuria. Tätä joku voisi kutsua protestanttiseksi etiikaksi tai joku suomalaiseksi tavaksi toimia. Pääasia on, että olemme vaikuttamispyrkimyksissämme onnistuneet ja asia etenee oikeaan suuntaan. Omalta osaltani toimin Euroopan Unionissa jatkossakin näin.

Suomen talous on eurooppalaisittain hyvässä kunnossa ja kehittynyt kuluvan vuoden aikana oikeaan suuntaan. Erityisesti vientimarkkinoiden toipuminen on ollut tärkeää; suhteellisen pienenä kansantaloutena olemme suuresti viennistä riippuvaisia. Julkisen talouden tasapainottaminen ei tapahdu hetkessä, mutta kokonaisuudessaan elpyminen globaalitalouden kriisistä on Suomessa hyvässä vauhdissa.

Liialliseen tyytyväisyyteen ei ole varaa, vaikka ennusteiden mukaan bruttokansantuote kasvaa ensi vuonna jo noin 3 %. Työttömyys on yhä liian korkealla tasolla. Meidän on aktiivisesti etsittävä uutta kasvua ja keinoja voimistaa taloutemme kilpailukykyä. Meidän on panostettava yrittäjyyteen, innovaatioihin ja työllisyyttä tukeviin toimiin. Meidän on pidettävä huoli osaamisemme säilymisestä.

Olen vakuuttunut, että Aasian markkinoilla on yhä paljon alueita, joissa Suomella voisi olla tarjottavaa. Kehittyvä Aasia kaupungistuu nopeasti, vaikka vielä toistaiseksi suurin osa väestöstä (n. 60 %) elää maaseudulla. Kiinan urbanisoituminen tarkoittaa maailman suurinta muuttoliikettä ja tässä suhteessa kehitys on vasta puolitiessä. Kestävän kehityksen näkökulmasta tämä luo valtavia haasteita.

Osallistuin noin kaksi viikkoa sitten Shanghain maailmannäyttelyn, EXPO:n, yhteydessä pidettyyn huippukokoukseen, joka käsitteli kaupungistumisen ja kestävän kehityksen kysymyksiä. Käsittelin puheenvuorossani erityisesti energiatehokkuuden kysymyksiä, joissa Suomi on edelläkävijä. Esimerkiksi energiatehokkaan asuntorakentamisen ja maankäytön kehittäminen on avainasemassa pyrittäessä laskemaan kaupungistumisen ympäristökuormitusta.

Aasiassa on kasvavaa kiinnostusta kestävän kehityksen ajattelua kohtaan, mikä luo liiketoimintamahdollisuuksia puhtaan teknologian osaajille. Emme tietenkään ole ainoa toimija näillä cleantech-markkinoilla, mutta Suomen maine korkean teknologian maana ja ympäristöystävällisten ratkaisujen kehittäjänä on voimavara, joka tulee hyödyntää.

Aasian talouskasvun muuttaminen astetta vihreämmäksi on meille todellinen mahdollisuus.