Valtioneuvosto

Pääministeri Mari Kiviniemi EU-toimielinten suomalaisvirkamiesten seminaarissa Brysselissä

Lehdistötiedote   •   Loka 29, 2010 02:43 EEST

(muutosvarauksin)

Kasvun ja työllisyyden Eurooppa

 

Hyvät naiset ja herrat,
Hyvät ystävät,

On suuri ilo ja kunnia tavata teitä unionin suomalaiskasvoja täällä Brysselissä. Tiedän kuinka tärkeä panoksenne on, ja haluan omasta puolestani kiittää teitä Euroopan ja isänmaan eteen tehdystä työstä. Nykypäivänä Eurooppa ja kotimaa eivät todellakaan ole toistensa vastakohtia, vaan saman kolikon erottamattomat puolet.

Euroopan unionilla on Suomelle keskeinen merkitys. Voimme olla paikkaamme ja valitsemaamme linjaan tyytyväisiä. Ilman unionia olisi paljon vaikeampaa turvata kansalaistemme hyvinvointia, oli sitten kyse työpaikoista, kasvusta tai turvallisuudesta.

Samalla haluan kuitenkin korostaa, että unioni ei ole Suomelle vain väline, vaan olennainen arvovalinta. Olemme unionin kautta sitoutuneet vahvaan eurooppalaiseen arvomaailmaan, ja ennen kaikkea siihen, että haluamme unionin kautta edistää näitä arvoja maailmassa. EU ei ole minulle vain järkiavioliitto, vaan mukana on myös aimo annos tunnetta.

Hyvät kuulijat,

Euroopan unioni on luotu kansalaisiaan varten. Kansalaisten näkökulmasta kasvu ja työllisyys ovat erityisen tärkeitä, ihmisten jokapäiväiseen arkeen vaikuttavia asioita. Unioni ei olisi tehtäviensä tasalla, elleivät nämä kysymykset olisi eurooppalaisen asialistan kärjessä.

Haasteeseen on tartuttu, mutta en halua aliarvioida tehtävän vaikeutta. Maailma on entistä vaativampi kilpailukenttä, eikä Euroopalla ole varaa levätä itsetyytyväisenä komean historiansa paisteessa. Väestö ikääntyy, taloudellinen dynamiikka on karannut Aasiaan ja yhteinen ääni ulospäin on vielä varsin heikko.

Ilman isoja rakenteellisia muutoksia Eurooppa on tuomittu - tai pikemminkin se tuomitsee itse itsensä - hitaaseen kasvuun ja näivettyvään taloudelliseen perustaan. Tässä eivät juhlapuheet, hyvät aikomukset tai epämääräinen strategiointi auta. Tarvitaan konkreettisia tekoja.

Yksi konkreettinen, mutta toistaiseksi vajavaisesti hyödynnetty mahdollisuus on yhteinen sisämarkkina. Ilman sitä peli olisi menetetty jo aikoja sitten. Sisämarkkinat kaipaavat kuitenkin merkittävää remonttia. Ne eivät ole pysyneet kehityksen perässä. Yhä merkittävämpi osa maailmantalouden dynaamisimmasta kärjestä on siirtynyt digitaaliseen maailmaan. Tässä maailmassa G2 on jo todellisuutta - laitteet tehdään Aasiassa ja sisällöt Yhdysvalloissa.

Ei ole mikään sattuma, että digitaalisen markkinapaikan tähtikaarti - Microsoft, Google, Amazon, Facebook, Apple - ovat kaikki Yhdysvalloista, jossa pohjana on suuri yhtenäinen markkina-alue.

On valitettava tosiasia, että Euroopalla ei ole toimivaa sisämarkkinaa digitaalisessa maailmassa. Toisin kuin Yhdysvalloissa, eurooppalaiset digitaalisen alan toimijat joutuvat räätälöimään tuotteensa 27:ään erilaiseen kehikkoon, oli sitten kysymys tekijänoikeuksista, kuluttajansuojasta, alv-käytännöistä, julkisen tiedon saatavuudesta, taajuuspolitiikasta tai ihan fyysisestä tietoliikenneinfrastruktuurista.

Markkinan pirstaleisuus muodostaa tappavan kynnyksen monelle eurooppalaisille pk-yritykselle. Innovaatiot joutuvat antamaan periksi hallinnollisille ja lainsäädännöllisille esteille.

Sisämarkkinat tehtiin ensin tavaroille, myöhemmin ne ulotettiin palveluihin. Nyt on aika rakentaa vahva eurooppalainen digitaalinen sisämarkkina. Tämä on ainoa keino pärjätä globalisaatiossa. Kyseessä on historiallisen sisämarkkinaprojektin kolmas loikka, jossa Suomi on aktiivisesti mukana. Kannustan komissiota ryhtymään toimenpiteisiin viipymättä ja antamaan digitaalista sisämarkkinaa koskevat esitykset professori Montin raportin hengessä.

Uskon, että EU-tasoinen harmonisointi on ratkaisu useimpiin digitaalisen sisämarkkinan esteisiin. Ongelma ei ole siinä, että kansallinen sääntely olisi jotenkin huonoa. Perusongelma on siinä, että näitä eri sääntelyratkaisuja on 27.

Siinä viidakossa on vaikea rakentaa digitaalisen talouden maailmanluokan eurooppalaisia toimijoita.

Arvoisat kuulijat,

Maailma on ollut syvän taloudellisen kriisin kourissa. Kriisi alkoi rahoitusmarkkinoista, levisi nopeasti reaalitalouteen ja uhkasi todella syöstä maailmantalouden ennakoimattomiin syövereihin. Eurooppa on pärjännyt tässä kriisissä odotettua paremmin.

On huomionarvoista, että ratkaisuja on haettu koko ajan yhdessä, unionina. Kriisi ei ole johtanut siihen, että ratkaisuja tehtäisiin yksin, 'pelastautukoon ken voi' -hengessä, vaan yhteistoimin samassa veneessä. Tämä on ollut EU:n ja euroalueen merkittävä voimannäyttö.

Valitettavasti en voi sanoa, että kriisi olisi vielä täysin voitettu. Pahin on takana, mutta tarkkaavaisuus ei saa herpaantua. Tästä kriisistä pitää ottaa opiksi. Eurooppa-neuvoston pöydällä on tänään merkittävä paketti, joka merkitsee selkeää parannusta EU:n taloushallintoon. Tarjolla olevat tiukat kehikot, selkeät menettelyt ja tukevat sanktiot pyrkivät siihen, että vastikään koetun kaltaiseen kriisiin ei euroalueella enää jouduta.

Sanktioiden johtoajatus ei ole mahdollisimman monen maan taloudellinen rankaisu. Päinvastoin, tavoitteena on mahdollisimman harvan maan rankaisu. Sanktioiden johtoajatus on nimenomaan ennaltaehkäisy.

Talouspolitiikan koordinaatiossa meidän on suomalaisina syytä olla tyytyväisiä - jopa ylpeitä - siitä, että näimme tarpeen sanktioille hyvin varhaisessa vaiheessa. Suomi on ajanut uudistuksia määrätietoisesti ja ollut valmis myös taistelemaan niiden puolesta. Emmekä tuloksetta.

Komissio on nyt antanut lainsäädäntöehdotuksensa ja Eurooppa-neuvoston pysyvän puheenjohtajan vetämä Task Force loppuraporttinsa. Tässä on hyvä kokonaisuus käsillä, parempi kuin uskalsimme odottaa. Sen läpimenoa tukee se tosiasia, että myös Saksa ja Ranska ovat löytäneen toisensa paketin tukijoina.

Talouspolitiikan koordinaatio etenee. Seuraava tarpeellinen askel on verokoordinaatio. Tässä ajatuksemme on hyvin yksinkertainen - jäsenmaiden julkisia talouksia pitää vahvistaa. Samalla verotuksen kautta voidaan edistää tärkeiden politiikkatavoitteidemme edistämistä. Esimerkiksi hiiliverolla voisi edistää ilmastonmuutoksen hidastamista tai alkoholiverolla tavoitella eurooppalaisille parempaa terveyttä.

EU:n kaltaisessa tiiviisti integroituneessa taloudessa veronkorotukset eivät kuitenkaan toimi, ellei niitä tehdä yhdessä. Jos yksi korottaa ja toinen ei, niin tiedämme minne toiminta siirtyy. Kaikki tunnemme viina- ja rasvarallit Suomen ulkorajoilta. Emme hae verojen harmonisointia, yhdenmukaistamista lainsäädäntöteitse, vaan pragmaattista vapaaehtoisuuteen perustuvaa koordinaatiota.

On erinomaista, että komissio on tarttunut tähän ajatukseen ja perustanut korkean tason verotyöryhmän selvittämään asiassa etenemisen mahdollisuuksia.

Arvoisat kuulijat,

Euroalue rakensi toukokuussa järjestelmän, jolla pysäytettiin Kreikan syöksykierre ja palautettiin luottamus, joka esti muiden heikkojen euromaiden luisumiseen samaan kuoppaan. Tämä oli välttämätön toimenpide, joka pelasti euroalueen arvaamattomalta kriisikierteeltä.

Tapahtuneen syitä arvioitaessa näyttää selvältä, että talous- ja rahaliittoa perustettaessa tehtiin virhe - enkä puhu valuviasta, koska tämä virhe on korjattavissa - kun yhteisen rahan rinnalle ei perustettu tiiviimpää talouspolitiikan koordinaatiojärjestelmää.

Tällainen järjestelmä on nyt Suomen vahvalla myötävaikuttamisella viimein syntymässä. Tavoitteena on vahvistaa talouskuria ja valvoa euromaiden talouden kehitystä.

Olemme valmiita harkitsemaan myös sellaisen pysyvän kriisinhallintamekanismin perustamista, joka asettaisi yksityisille luotottajille niille kuuluvan vastuun esimerkiksi lainojen uudelleenjärjestelyn kautta.

Suomi ei kuitenkaan ole vaatinut sopimusmuutoksia. Meille on tärkeää, että mahdollisimman nopeasti päätetään niistä toimenpiteistä, jotka ovat mahdollisia nykysopimusten puitteissa. Emme kuitenkaan poissulje sopimusmuutoksia, jos ne ovat välttämättömiä tavoitteidemme saavuttamiseksi. Tässä on selkeä viesti - olemme valmiita tekemään kaikkemme, jotta talouskuri etenee ja vapaamatkustaminen loppuu.

Ihmettelen suuresti sitä kritiikkiä, jota Suomessa on esitetty kevään ja kesän vaikeiden päätösten jälkeen. Jotkut tahot ovat jopa väittäneet, että Suomi avasi oven solidaarisuusajattelulle, yhteisvastuun järjestelmälle, jossa olisimme ikään kuin syöksyneet auliina setelitukko kädessä unionin tuhlaajapoikaa tukemaan.

Tästä ei missään vaiheessa ollut kysymys. Ei Kreikkaa autettu solidaarisuudesta tai antamisen ilosta, vaan sen takia, että Kreikan maksukyvyttömyys olisi suistanut koko euroalueen vakavaan luottamuskriisiin. Sen laskun maksajia olisivat olleet myös Suomen matti ja maija meikäläiset korkeampina korkoina, työttömyytenä ja epävarmuutena. Tämäkö olisi ollut Kreikan kriisin oikeudenmukainen osoite? Minun mielestäni ei.

Kysynkin näiltä kriitikoilta, mitkä olivat vaihtoehdot. On selvää, että tähän kriisiin ei olisi pitänyt joutua. Mutta eurossa oli Kreikan mentävä aukko. Sitä aukkoa ei tehty minun hallitukseni aikana, eikä edellisenkään. Sellainen viisastelu ei auta, että turhaan te kriisin ratkaisitte, kun kriisiä ei pitänyt tulla.

Periaatteellisena pohjalaisena tällainen halpa kritiikki kuohahduttaa - kuin moittisi palokuntaa siitä, että meni sammuttamaan huolimattomasta tulenkäytöstä aiheutuneen tulipalon, joka uhkasi levitä koko rakennukseen.
Hyvät naiset ja herrat,

Euroopan unioni on kestänyt meitä koetelleen talouskriisin hyvin. Uskallan väittää, että unioni on jopa vahvistunut kriisin myötä. Olemme kyenneet tekemään nopeassa tahdissa välttämättömiä päätöksiä ja käynnistämään historiallisen merkittäviä uudistuksia. EU-johtajat ovat kriisin keskellä ottaneet merkittävän roolin. Olennaiset ratkaisut on tehty nimenomaan päämiesten kesken niin Eurooppa-neuvostossa kuin euroryhmässä.

Uskon, että nyt on aika palata arkisempaan päiväjärjestykseen. Suomelle unionin institutionaalinen tasapaino on edelleen yksi EU-politiikkamme perusperiaatteista. Tähän tasapainoon kuuluu vahva ja itsenäinen komissio, jonka pitää valvoa kokonaisetua, unionin parasta.

Komissio ei voi toimia hitaimman ja kankeimman yhteisen nimittäjän tahdissa, vaan sen pitää katsoa eteenpäin. Komissio on lunastanut tämän roolin talouspoliittisen koordinaation vahvana aloitteentekijänä. Tämän rohkeuden soisi nyt ulottuvan myös kilpailukykymme kannalta olennaiseen, erityisesti sisämarkkinoiden kehittämiseen.

Euroopan parlamentti on ottanut vahvan aseman ja sen kanssa teemme yhteistyötä.

Eurooppa-neuvosto on kriisiaikana vahvistunut ja se on saanut pysyvän puheenjohtajan. Eurooppa-neuvosto osoittaa johtajuutta viitoittamalla suuntaa, mutta siitä ei saa tulla joka paikan höylää, superneuvostoa, joka käsittelee niin pienet kuin suuretkin asiat.

Pitää muistaa, että olemme taistelleet neuvoston määräenemmistöpäätöksenteon laajentamisen puolesta, jotta unioni toimisi tehokkaasti. Kun asiat siirtyvät Eurooppa-neuvoston käsittelyyn, ne ratkaistaan käytännössä yksimielisesti. Tällainen Eurooppa-neuvostoon painottuva päätöksentekotapa helposti rapauttaa institutionaalisen tasapainon.

Nyt työnsä päättävä Task Force oli kriisihetken ratkaisu ja se on tuottanut sisällöllisesti hyvän tuloksen. Minulle on kuitenkin selvää, että tästä eteenpäin komission pitää olla valmistelija ja aloitteentekijä, ei Eurooppa-neuvoston pysyvän puheenjohtajan. Tämä on periaatteellisesti tärkeä asia. Raja pitää vetää tässä ja nyt.

Suomelle on tärkeää olla unionin valtavirrassa, kehittämässä unionia. Tässä jatkan nöyrin mielin edeltäjieni linjaa. Oma vakaumukseni on, että Euroopan unioni on välttämätön Suomen menestykselle myös tulevaisuudessa. Pyrimme unionissa vahvasti eteenpäin, oli kysymys sitten kasvua ja työllisyyttä palvelevasta kilpailukykypolitiikasta, sisämarkkinoiden kehittämisestä tai tehokkaammasta vaikutusvallasta maailmanpolitiikassa.

Unionin pitää edetä, ja hitaimmat eivät saa määrätä tahtia. Minusta Suomen on oltava valmis tiivistettyyn yhteistyöhön, silloin kun se on tarpeen unionin kehittämiseksi. Euro ja sen puitteissa tiivistyvä talouspolitiikka on jo yksi etujoukko.

Toinen ala, mitä pitäisi katsoa ennakkoluulottomasti tässä hengessä, on kilpailukyky. Emme esimerkiksi saa jäädä muutaman maan panttivangeiksi, kun yritämme viimeinkin rakentaa innovaatioita ja kilpailukykyä palvelevaa EU-patenttijärjestelmää.

Unionilla ei ole kilpailukykypolitiikassaan varaa toiseen menetettyyn vuosikymmeneen. Toivomme todella, että kaikki pysyvät tässä kehityksessä mukana. Mutta tosipaikan tullen meillä ei enää ole varaa siihen, että hitain ratkaisee tahdin.

Arvoisat kuulijat,

Olen puhunut tärkeistä ajankohtaisista aiheista - talouspolitiikasta, kilpailukyvystä ja instituutioista. Tämä ei suinkaan ole tyhjentävä katsaus. Haasteita riittää.

Unionin on aika lunastaa paikkansa maailmassa. Euroopalla on vahva painoarvo, mutta heikot tulokset. Riskinä on, että EU syrjäytyy ja maailmaa johtaa Kiinan ja Yhdysvaltojen G2. Ymmärrän sen, että Lissabonin sopimuksen tuomat uudistukset ovat vielä jalkauttamatta ja muutos vaatii aikansa. Mutta EU:n ulkoisen toiminnan huomattavalla tehostamisella on kiire.

Näyttää valitettavasti siltä, että EU käyttää aikaansa ja energiaansa mieluummin sisäisten ulkosuhdeprosessiensa pyörittämiseen, kuin todelliseen ulkoiseen vaikuttamiseen. Kun EU puhuu Kiinasta, niin se puhuu siitä itsekseen, eikä Kiinan kanssa.

Tarvitsemme tehokkaampaa, vaikuttavampaa ja rakentavampaa ulkosuhdepolitiikkaa. Silloin ei ole kyse vain perinteisestä ulkopolitiikasta. EU:n vahvuus on nimenomaan sen kokonaisvaltaisuus. Unioni tuo pöytään kaiken kaupasta ja kehityksestä energiaan ja turvallisuuteen.

Yhtenäisempi toiminta edellyttää epäitsekkyyttä kaikilta - pitää nähdä valistunut eurooppalainen kokonaisintressi ja toimia sen mukaisesti. Sooloiluun ei ole varaa isoilla eikä pienillä. Pitkässä juoksussa yhtenäinen toiminta ei pelkästään hyödytä kaikkia, vaan on myös välttämättömyys.

Hyvät ystävät,

Unionilla on rahoituskehysneuvottelut edessä. En mene tämän aihepiirin yksityiskohtiin, mutta haluan tehdä muutaman huomion, lähinnä kasvun ja kilpailukyvyn kannalta. Uskon, että rahoituskehyksistä neuvoteltaessa taloudelliset realiteetit ovat selkeät - unionin budjetti ei kasva ja sitä pitää hyödyntää entistä paremmin. Nyt avautuu mahdollisuus keskustella budjetin käytöstä ja sen painopisteistä.

Suomella on tähän keskusteluun näkemyksiä jo EU-selonteosta: kehyskauden pitäisi olla lyhyempi (5 vuotta), painopistemuutosten mahdollisia kesken kauden, rahoituksen pitäisi olla entistä selkeämpi ja seurata suoraan jäsenmaiden maksukykyä ja nettomaksuille tulisi asettaa katto (0,4 %).

Tämä mahdollistaisi myös erilaisten maksualennusten lopettamisen. En kannata EU-veroja - ne eivät yksinkertaistaisi vaan pikemminkin monimutkaistaisivat rahoitusjärjestelmää. Eikä EU:n sitä paitsi ole tarkoitus olla jäsenmaistaan autonominen.

Suomen nettomaksuasema kasvaa, ihan luonnollisista, onnellisista syistä. Taloutemme on kehittynyt hyvin. Nettomaksajan asema ei kuitenkaan merkitse sitä, että katsoisimme EU:ta vain kirjanpitäjän silmin. EU:n olennainen merkitys on jotain muuta kuin yksin se mitä jää viivan alle. Budjetista pitäisi löytää enemmän liikkumatilaa mm. ulkosuhteisiin sekä oikeus- ja sisäasioihin.

On kuitenkin realismia lähteä siitä, että maatalous sekä alue- ja rakennepolitiikka säilyvät suurina menoerinä jatkossakin ja niistä myös Suomen on saatava jatkossakin kohtuullinen osansa. Tämä on kansallinen intressi, joka ylittää päivänpoliittiset intohimot.

Uskon, että alue- ja rakennepolitiikassa pitäisi keskittyä reippaammin unionin köyhimpiin alueisiin ja aitoihin erityisolosuhteisiin, kuten harvaan asutukseen ja pitkiin välimatkoihin.

Yhden asian haluan todeta mitä selkeimmällä tavalla - unionin budjetti ei itsessään ole mikään ratkaisu kilpailukykyongelmiin. Kun EU-budjetti on prosentti bruttokansantulosta, noin 2,5 % unionin julkisista menoista, on selvää, että EU-budjetin promillesatsauksilla ei ole käänteentekevää merkitystä unionin taloudelliselle menestykselle.

Kilpailukykyä ei EU-rahalla rakenneta. Kaikkein tärkeintä on se, että kehitämme hyvää sääntelyä ja rakennamme yrityksille ja kuluttajille entistä toimivampaa sisämarkkinaa. Sitä sisämarkkinoiden kolmatta vallankumousta, jota jo äsken hahmottelin digitaalisten sisämarkkinoiden kautta.

Arvoisat kuulijat,
Hyvät maanmiehet,

On ollut suuri ilo jakaa näitä ajatuksia kanssanne. Toivottavasti tätä kautta olette saaneet ajanmukaisen kuvan Suomen EU-politiikan vahvasta suunnasta ja korkeasta tavoitetasosta.

Kiitos.