Valtioneuvosto

Pääministeri Mari Kiviniemi Keskuskauppakamarin Veropäivillä 29.9.2010

Lehdistötiedote   •   Syys 29, 2010 16:16 EEST

(muutosvarauksin)

Hyvät kuulijat,

Kiitän kutsusta tulla puhumaan perinteiseen Keskuskauppakamarin Veropäivään.

Talouden kuva on valoisampi kuin keväällä arvioitiin. Maailmantalouden elpyminen jatkuu ripeänä. Kasvun painopiste on kehittyvissä maissa, mutta myös Suomen osalta kehitys on menossa myönteiseen suuntaan. Erityisesti vienti on päässyt hyvään vauhtiin.

Elpymisen kansainvälinen pohja on kuitenkin edelleen epävarma. En pidä niin sanottua kaksoistaantumaa todennäköisenä. Maailmantaloudessa on edessä pikemminkin hitaamman kasvun kausi. (Kalvo: Maailmankaupan nopea kasvu hidastuu)

Rahoitusmarkkinat eivät ole myöskään rauhoittuneet pysyvästi keväisien myllerryksen jälkeen.

Tämä kertoo siitä, että talouskriisi ei ole vielä varmuudella ohi. Syvästä taantumasta palautuminen normaaliin kestää pitkän aikaa.

Eurooppalaisessa talouskolmiottelussa keskeiset asiat ovat tällä hetkellä rahoitusmarkkinoiden vakauttaminen ja niiden uudistaminen, julkisten talouksien tasapainottaminen sekä kasvun edistäminen. (Kalvo: Euroalueen kasvu ollut hidasta)

Rahoitusmarkkinoiden sääntelyn uudistaminen on Euroopassa vielä kesken. Ratkaisevinta on kestävän kasvun ja Euroopan kilpailukyvyn edistäminen, sillä se helpottaa myös julkisten talouksien tasapainottamisessa.

Hallituksen tavoitteena on työllisyysasteen nostaminen pitkällä aikavälillä 75 prosenttiin, jotta hyvinvointimme voidaan turvata. Työllisyystilanne ei ole heikentynyt niin pahoin kuin talouskriisin puhjettua arviointiin. Työttömyys on kuitenkin noussut aiempaa korkeammalle tasolle. (Kalvo: Työttömyys ennakoitua pienempi)

Uhkana on pysyvän rakennetyöttömyyden kohoaminen. Tämä lisäisi entisestään julkisen talouden kestävyyden ja yhteiskuntamme sosiaalisen eheyden ongelmia.

Suomi pääsee kiinni talouden elpymiseen vahvan yrittäjyyden kautta. Meidän on luotava niin vienti- kuin kotimarkkinoilla toimiville yrityksille edellytyksiä työllistää. Vain siten voimme saada koko Suomen voimavarat käyttöön ja saamme parannettua työllisyyttä.

Olennainen kysymys on, että pystymmekö ottamaan irti kaiken meille mahdollisen maailmalla viriävästä kasvusta? Olemme menettäneet markkinaosuuksiamme etenkin kehittyvissä maissa.

Suomi uhkaa jäädä pidemmällä aikavälillä kiinni hitaan kasvun kierteeseen, mikä johtaa lopulta näivettymiseen. Tämän vuoksi Suomelle on rakennettava uudistusohjelma. (Kalvo: BKT:n muutos ja sen osatekijät)

Kasvua ja työllisyyttä tukevat uudistukset olisi tehtävä mahdollisimman etupainotteisesti. Ohjelman aikajänne olisi tämä vuosikymmen. Tämän ohjelman perustaa luodaan jo tällä vaalikaudella.

Tavoitteenani on saada aikaan kattava kasvupoliittinen ohjelma, josta käy ilmi, miten julkisen vallan toimin edistämämme työllisyysasteen kohoamista, investointeja ja teknistä kehitystä. Näin voimme luoda edellytyksiä kasvulle sekä luottamukselle talouden toimijoiden välillä.

Kilpailukykyämme on myös vahvistettava, jos haluamme pärjätä kovenevassa kilpailussa.

Kasvuohjelman kolmas elementti on julkisen talouden vastuullinen hoito, sillä se luo ulkoista uskottavuutta ja vakaan toimintaympäristön yrityksille.(Kalvo: Julkisyhteisöjen nettoluotonanto suhteessa BKT:hen)

Suomen julkinen talous täyttää eri arvioiden mukaan EMU-kriteerit ensi vuonna, mikä on unionissa harvinaista. Kestävyysvajeen hoitamiseksi ja velkaantumisen vakauttamiseksi on katsottava kaksi vaalikautta eteenpäin.

Seuraavalla vaalikaudella budjettia pitää onnistua tasapainottamaan siten, että valtiontalous olisi tasapainossa noin vuosikymmenen puolivälissä. Velkaantuminen jatkuu vielä siis vuosia. (Kalvo: Eri tekijöiden vaikutus kestävyysvajeeseen)

Tärkeimpiä keinoja tilanteen vakauttamiseen ovat: julkisen sektorin menokuri, julkisen sektorin tuottavuuden lisääminen valtionhallinnossa ja kuntien palvelutuotannossa, rakenteelliset uudistukset, työurien pidentäminen kaikissa sen vaiheissa, kokonaisveroasteen maltillinen nosto.

Kaikkia näitä keinoja on käytettävä ja niitä tarvitaan. Niin sanotut leikkauslistat ovat poikkeus- ja kriisitilanteen toimia ja viimesijainen keino.

Hyvät kuulijat,

Käynnissä olevaan verokeskusteluun tuo loppuvuodesta lisävauhtia alivaltiosihteeri Martti Hetemäen työryhmän raportin valmistuminen. Se on hyvä alustava pohja keskustelulle.

Veropolitiikan linjaan vaikuttavat monet toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset. Väestön ikääntyminen, koventunut kansainvälinen kilpailu sekä ilmastonmuutoksen torjunta jättävät jälkensä veropolitiikan päätöksiin.

Suomen verojärjestelmään tehtiin suuri rakenteellinen uudistus 1990-luvun alussa. Sen voi arvioida toimineen vähintäänkin tyydyttävästi. Sen jälkeen on viime vuosina tehty täsmäkorjauksia, joilla on tähdätty kasvun edistämiseen ja yrittäjyyden tukemiseen.

Nyt on pohdittava, mikä näissä olosuhteissa olisi tulevaisuudessa verotuksen optimaalisin rakenne ja veropohja.

Tarvitaanko suurta verouudistusta? Vai onko parempi jatkaa täsmäkorjauksien linjaa kuin tehdä suurempi remontti?

Korostaisin, että hyvän verojärjestelmän ominaisuuksia ovat myös ennustettavuus ja pysyvyys.

Veropolitiikan ensisijainen tavoite on turvata riittävät tulot julkisen sektorin toimintaan.

Väestömme nopea ikääntyminen aiheuttaa meille muita kovemman haasteen siinä kuinka saamme rahat riittämään palveluiden ja etuuksien rahoittamiseen.

Talouksien tasapainotustalkoissa monissa maissa on lähdetty kiristämään verotusta, myös meillä Suomessa.

Uskon, että veroasteemme nousee maltillisesti lähivuosina. Kasvun ja työllisyyden kehitys ratkaisee mittakaavan. Veroasteen nosto ei ole kuitenkaan mikään itsetarkoitus tai talouspolitiikan keskeinen tavoite - pikemminkin päinvastoin. On kuitenkin selvää, että tarvitsemme lisää verotuloja, jotta voimme tasapainottaa valtion taloutta mahdollisimman oikeudenmukaisella tavalla.

Mahdollisimman laajojen veropohjien avulla voidaan pitää verokannat kohtuullisina ja vähentää näin verotuksen aiheuttamia vääristymiä. Eri verotukia ja - huojennuksia ja niiden tarkoituksenmukaisuutta on käytävä läpi. Tätä työtä Hetemäen työryhmä tekee parhaillaan.

Verotuksen kiristäminen on tehtävä siten, että se aiheuttaa mahdollisimman vähän hyvinvointitappioita talouteen tai haittoja kasvuun ja työllisyyteen. Työn ja yrittämisen verotuksen kiristämistä on vältettävä. Näin ollen välillisten verojen taso on kasvussa tulevaisuudessa.

Välillisen verotuksen kiristäminen koskee suhteessa enemmän pienituloisia. Kokonaisuutta tarkasteltaessa on katsottava, että pienituloisten taakka ei kasva kohtuuttomaksi. Verotuksen oikeudenmukaisuudesta on pidettävä kiinni. Hyväosaisten suomalaisten pitää ymmärtää, että myös heidän tulee kantaa laman jälkihoidon taakasta oma osansa.

Valistunut suomalainen ymmärtää, että reilun yhteiskunnan ja mahdollisuuksien tasa-arvon ylläpitäminen on olennainen osa meidän kaikkien hyvinvointia. Eriarvoistumiskehityksen estäminen takaa yhteiskuntaan rauhan ja vakauden.

Kasvun hedelmät ja rakennemuutoksen kustannukset yksilöille on jaettava yhteiskunnassa oikeudenmukaisesti. Se on yhteinen etu. Ja takaa myös yrityksille paremman toimintaympäristön, kun yhteiskunta on sosiaalisesti kestävällä pohjalla.

Tasavero ei mielestäni kuulu Suomeen. Tuloverotuksessa on säilytettävä progressio. On väitetty, että hallituksen energiaverojen korotuspäätös johtaa tasaveroon. Samalla on kuitenkin unohdettu, että poistettu KELA-maksukin oli myös luonteeltaan tasavero.

Tapahtunutta kehitystä on arvioitava pidemmällä aikavälillä. Sosiaaliturvamaksujen ja välillisten verojen BKT-osuus on viime vuosina kasvanut. Samanaikaisesti valtion tuloveron osuus on laskenut. Kunnallisveron osuus verotuloista on myös noussut. Eri vähennysten vuoksi kunnallisveron voi kuitenkin sanoa olevan progressiivinen. (Kalvo: Ansiotuloverojen osuus veroista 1995-2008)

Kun verrataan tällä vaalikaudella harjoitetun veropolitiikan linjaa aikaisempaan, huomataan, että verotuksen sosiaalista oikeudenmukaisuutta lisäävät elementit ovat vahvat. Esimerkkejä ovat ruokaveron alentaminen, kunnallisverotuksen perusvähennyksen merkittävä nostaminen sekä eläkeläisten veroeron poisto.

Tulevissa hallitusneuvotteluissa ratkaistaan se, mihin suuntaan tilanne kehittyy.

Hyvät kuulijat,

Talouden kansainvälistyminen vaikuttaa Suomeen enemmän kuin moniin muihin maihin, koska olemme kaupasta riippuvainen pieni avoin talous.

Kilpailukykyvertailuissa olemme edelleen kärkijoukossa. Jos haluamme pysyä siellä, meidän on ponnisteltava sen eteen. Pääsääntöisesti Suomi on hyvä sijaintipaikka liiketoiminnalle, sillä meillä on osaavaa työvoimaa ja toimiva infrastruktuuri.

Työvoimakustannusten osalta Suomen hintakilpailukyky rapautui taantumaa edeltäneinä vuosina. Meidän on parannettava kilpailukykyämme, sillä se vaikuttaa paljon kasvuedellytyksiimme.

Verotuksella on vaikutusta tuotantotekijöiden sijaintipäätöksiin. Toisin sanoen siihen, missä työpaikat sijaitsevat. Herkimmin verokilpailu vaikuttaa yrityksiin ja niiden voittoihin, sillä yrityksillä on käytännössä mahdollisuus siirtää voittoja alemman verotuksen maihin.

Verokilpailu tulee ottaa huomioon päätöksiä tehtäessä, vaikka sen vaikutukset ovat jääneet pelättyä pienemmiksi. Meidän on pidättävä huolta verojärjestelmämme kansainvälisestä kilpailukyvystä. Tämä koskee erityisesti yritysverotusta. Suomi ei voi kuitenkaan käynnistää verokilpailua Euroopassa. Olemme perinteisesti olleet verokilpailussa aktiivinen sopeutuja.

Tuottavuuden ja teknologisen kehityksen merkitys talouskasvun lähteenä on keskeinen. Työn tuottavuuskehitys perustuu entistä enemmän osaamiseen ja aineettomaan pääomaan. On mietittävä kuinka veropolitiikalla voidaan kannustaa ihmisiä kouluttautumiseen ja uusien asioiden kehittämiseen. Samoin yrityksiä on kannustettava tutkimus- ja kehityspanosten kasvattamiseen.

Ikuisuuskysymys on pitääkö verotuksen olla neutraalia vai ohjaavaa. Itse lukeudun asiassa sekä että -koulukuntaan. Veropolitiikan kautta pitää ohjata käyttäytymistä ja toteuttaa yhteiskuntapoliittisia tavoitteita, mutta talouden toimintaa mahdollisimman vähän vääristäen.

Verotuskohteiden yhdenvertaista keskinäistä kohtelua pidetään yhtenä hyvän verojärjestelmän ominaisuutena. Näin verotus ei vaikuta sijoitusvalintoihin.

Hyvät kuulijat,

Mielestäni lähivuosien veropolitiikan keskeisimmät tavoitteet ovat uusien työpaikkojen luominen sekä yrittäjyyden ja talouskasvun edistäminen.

Pääomatuloverotuksen kiristämistä on esitetty patenttiratkaisuna julkisen talouden ongelmiin ja verotuksen oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi. Keskustelussa on syytä muistaa mittakaava. Pääomatuloveroprosentin nostaminen prosenttiyksiköllä lisäisi verotuloja arvioilta 60 miljoonalla eurolla. Lisäksi pääomat liikkuvat helposti rajojen yli.

Mielestäni yhteisö- ja pääomatuloverotusta on katsottava kokonaisuutena. Näen, että pääomatulojenverotuksessa on jonkin verran nostamisen varaa suhteessa ansiotulojen verotukseen.

Veropolitiikkaa on arvioitava myös muiden kuin suurten suomalaisten kansainvälisten konsernien näkökulmasta. Pienten ja keskisuurten yritysten merkitys suomalaisten hyvinvoinnin takaajina on suuri.

Ne ovat merkittäviä työllistäjiä ja uudet työpaikat syntyvät pääosin niihin. Ne myös takaavat Suomen eri alueiden elinvoimaa. Verotuksella on siis kannustettava yrittäjyyteen ja yrityksiä kasvuun.

Yritysten taseiden vahvistamista on kannustettu 1990-luvun alusta lähtien. Uskon, että yritysten vahvat taseet ovat yksi syy siihen, miksi tässä taantumassa ei ole koettu niin suurta työttömyyttä kuin aluksi pelättiin. Vahvat taseet loivat sillan vaikeiden aikojen yli, kun rahoituksen saatavuus oli iso ongelma. Olisiko meidän syytä pitää kiinni tästä piirteestä edelleen?

Voi myös kysyä, onko omistajayrittäjän sijoitus omaan yritykseensä sama asia kuin se, että sijoittaja sijoittaa listattujen yritysten osakkeisiin? Jos nämä ovat luonteeltaan eri asioita, seuraako siitä jotakin verotukseen liittyviä johtopäätöksiä?

Yhteisöverokannan osalta Suomen kilpailuasetelma on heikentynyt kun verrataan tilannetta 1990-luvun alkuun. Meidän on tarkasteltava yhteisöverokantaa ja sen lisäksi muita yritysverotuksen säädöksiä, jotta voimme parantaa kilpailukykyämme yritysten sijaintipaikkana.

Keskuskauppakamari julkaisi keväällä selvityksen yritysverotuksen kehittämisestä. Viime aikojen keskustelu on kuitenkin keskittynyt lähinnä yhteisöverokannan alentamiseen.

Talouden toimintaympäristö on muuttunut viime vuosikymmeninä. Yritysverotukseemme on tehty useita korjauksia, mutta säädöstemme tila ei arvioiden mukaan täysin vastaa nykyajan vaatimuksia. Yritysten toiminta on kansainvälistynyt, yritykset toimivat rajat ylittävissä konsernirakenteissa ja rahoitusinstrumentit ovat kehittyneet.

Näen tarpeelliseksi, että tarkastelemme yhteisöverokannan alentamisen lisäksi laajemmin yritysverolainsäädäntöämme ensi vaalikaudella. Laajapohjaisena asiantuntijatyönä olisi tehtävä perusteellinen yritysverotuksen kuntoarvio. Sen pohjalta voitaisiin toteuttaa tarpeelliseksi katsotut muutokset.

Arvioitavia kysymyksiä olisivat muun muassa tappiontasausjärjestelmä, konserniverotuksen kehittäminen ja yritysjärjestelyn helpottaminen. Uudistuksen tavoitteena olisi lisätä Suomen kilpailukykyä yritystoiminnan sijaintipaikkana. Samalla on kuitenkin huolehdittava veropohjasta.

Kun kasvu perustuu jatkosta entistä enemmän vahvemmin uuden luomiseen, meidän olisi luotava tähän kannustimia kasvuhakuisille pienille ja keskisuurille yrityksille. Verotusta olisi uudistettava siten, että pk-yrityksille annettaisiin hyvityksenä tietty rajattu osa innovaatiotoiminnan kuluista. Verokannustin täydentäisi suorien tukien järjestelmää.

Samassa yhteydessä olisi arvioitava sitä kuinka voimme vähentää verosuunnittelumahdollisuuksia kansainvälisissä tilanteissa. Mielestäni Suomen veropohjaa on varjeltava. Se voisi tapahtua ottamalla käyttöön hallitulla tavalla kohdennettuja rajoituksia ulkomaille maksettavien korkomenojen vähennysoikeuteen.

Korostan, että korkojen laaja vähennysoikeus olisi edelleen mahdollista pääosalle suomalaisille yrityksistä. Muutos koskisi rajattuja tilanteita etuyhteydessä olevien yritysten välillä. Näin voisimme lisätä verotuksen neutraalisuutta ja tasapuolisuutta tilanteissa, joissa Suomessa vähennetään korkokuluja vain veroetujen saavuttamiseksi.

Hyvät kuulijat,

Puheeni voi tiivistää seuraavasti. Optimismi taloudessa on vahvistunut, vaikka epävarmuuksia on edelleen ja hitaan kasvun ajat ovat edessä.

Tämän vuoksi työtä kasvun edellytysten vahvistamiseksi ja uusien työpaikkojen luomiseksi on jatkettava määrätietoisesti. Tässä on veropolitiikalla keskeinen rooli. Veropolitiikassa emme tarvitse revoluutiota, vaan evoluutiota.

Näillä sanoilla toivotan teille mielenkiintoista veropäivää.

 

Lisää aiheesta:

Puheen kalvot:
http://213.214.158.235:48080/wcm8/edit/sivusto/tiedostot/julkinen/tiedotteet/Pmi_KKK_Veropaiva_29092010.pdf