Valtioneuvosto

Pääministeri Mari Kiviniemi Pohjola-Nordenin seminaarissa

Lehdistötiedote   •   Marras 24, 2010 23:15 EET

 Eläkkeet ja eläkerahat Suomessa

(muutosvarauksin)

Hyvät seminaarin osanottajat,

Väestön ikääntyminen on Euroopassa yksi tärkeimmistä tulevaisuuteen vaikuttavista kehityskuluista. Suomessa ikääntyminen on lähimpien kahdenkymmenen vuoden aikana nopeinta Euroopan unionissa. Viimeisen kymmenen vuoden ajan olemme varautuneet ikääntymiseen, jotta voimme turvata kansalaisille tärkeiden hyvinvointiyhteiskunnan etuuksien ja palveluiden rahoituksen.

Kyse on siitä kuinka voimme huolehtia väestön hyvinvoinnista ja estää julkisen talouden ajautumisen kestämättömään velkakierteeseen. On selvää, että lisätoimet ovat tarpeellisia, jotta saamme rahat riittämään. Finanssikriisi on syventänyt julkisen talouden kestävyyden ongelmia niin Suomessa kuin monissa muissa Euroopan maissa.

Julkisten talouksien kestävyyden kannalta eläkemenojen kehittymisellä on yhteiskunnalle suuri merkitys. Ja maksettavalla eläkkeellä on suuri merkitys yksittäiselle eläkkeensaajalle. Eläkkeen tason on oltava sellainen, että sillä tulee toimeen.

Suomalainen eläkejärjestelmä koostuu kahdesta lakisääteisestä eläkejärjestelmästä: asumiseen perustuvasta kansaneläkejärjestelmästä, joka takaa vähimmäiseläkkeen ja työntekoon perustuvasta työeläkejärjestelmästä. Lakisääteiset järjestelmät täydentävät toisiaan siten, että kansaneläkkeen määrä on riippuvainen työeläkkeenä maksettavan eläkkeen määrästä. Vapaaehtoisilla eläkejärjestelmillä on Suomessa vain vähäinen merkitys. Ensi maaliskuussa tulee voimaan takuueläke, joka nostaa kaikkien alimpien eläkkeiden tasoa. Se on yksi viime vuosien tärkeimmistä uudistuksista, jolla vahvistamme kansalaisten perusturvaa.

Eläkkeiden ympärillä käytävä keskustelu on usein tunteita herättävä ja välillä kiivastakin, kuten viime aikoina Euroopassa on nähty. Suomessakin on viimeisen kahden vuoden ajan käyty vilkasta keskustelua työurien pidentämisestä. Keskustelussa on viime kädessä kyse työllisyysasteen nostamisesta. Keskustelu on keskittynyt lähinnä työurien loppupäähän. Yhtä tärkeää on panostaa niiden alkupäähän ja keskelle. Hallitukseni päätti elokuussa budjettiriihessä toimista, joilla nopeutamme opiskelijoiden siirtymistä työelämään.

Maaliskuussa 2009 hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kesken sovittiin, että valmistellaan linjaukset, joiden tavoitteena on nostaa keskimääristä eläkkeelle siirtymisikää vähintään kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Pohjalukuna oli vuoden 2008 keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä, joka oli 59,4 vuotta. Neuvotteluja käytiin viime talveen saakka. Yhteisymmärrystä eläkejärjestelmän uudistamisesta ei tuolloin kuitenkaan löytynyt.

Tällä hetkellä hallituksen ja järjestöjen kesken on käynnissä valmistelutyö työeläkejärjestelmän uudistamisen vaihtoehdoista osana laajempaa ohjelmaa työllisyyden, talouskasvun ja julkisen talouden kestävyyden turvaamiseksi. Eläkejärjestelmää koskevan uudistuksen tavoitteet ovat työeläke-etuuksien tason turvaaminen, työeläkejärjestelmän rahoituksen kestävyyden turvaaminen kestävällä työeläkemaksujen kehityksellä sekä keskimääräisen eläkkeellesiirtymisiän riittävä nostaminen, jotta edelliset tavoitteet toteutuvat.

Suomessa on pitkä perinne siinä, että eläkejärjestelmäkysymykset valmistellaan yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Tämä on ollut se keino, jolla on historiassa onnistuttu yhteisesti viemään eläkejärjestelmään monia uudistuksia läpi. Yhteinen neuvottelupöytä on toiminut takeena sille, että eläkejärjestelmän muutosten vuoksi ei barrikadeille täällä ole noustu. Hallitus on vahvasti mukana eläkejärjestelmän ja työelämän kysymysten ratkomisessa yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa

Hyvät kuulijat,

Eläkejärjestelmämme kehittämisestä päätettäessä on siis otettava huomioon vallitsevan yhteiskunnan olot. Emme voi jättää huomiotta sitä tosiasiaa, että hyvä terveydenhuoltojärjestelmämme ja muutoinkin lisääntynyt hyvinvointi pidentää ihmisten eläkeikää. Suomessa on tehty suuri eläkeuudistus vuonna 2005 ja tuolloin otettiin käyttöön mahdollisuus jäädä vanhuuseläkkeelle oman valinnan mukaan 63 - 68 ikävuoden välillä. Uudistuksen kokonaisuuteen liittyy myös elinaikakerroin, joka ottaa huomioon eliniän pitenemisen vaikutuksen eläkejärjestelmään. Eliniän pidentyessä tulee kunkin ikäluokan työskennellä vastaavasti hieman pidempään, jotta eläketaso säilyisi entisenlaisena. Uudistusta tehtäessä oli tarkoitus, että puolet elinajan pitenemisestä käytettäisiin työntekoon.

Nyt kun olemme saaneet uutta tietoa eliniän odotteen kehittymisestä, on käynyt ilmi, että vuoden 2005 uudistuksen jälkeen elinajan odote on kasvanut merkittävästi. Jo nyt näyttää siltä, että suomalaisten elinikä tulee olemaan paljon pidempi kuin mitä vielä viisi vuotta sitten ennustettiin. Tämä leikkaisi nuorten ikäluokkien eläkkeiden tasoa siitä, mitä niiden on arvioitu olevan tulevaisuudessa. Elinaikakerroin toimisi siis oletettua tiukemmin. Mikä on tämän asian vaikutus työeläkejärjestelmään, se meidän täytyy lähitulevaisuudessa ratkaista. Itse haluan turvata eläkkeiden tason.

Eläkkeelle siirtymisiän nostamiseksi tarvitaan myös sellaisia toimia, että työkyvyttömyyseläkkeiden määrä vähenee. Tämä on yksi suurimmista tulevaisuuden haasteista työeläkejärjestelmän piirissä. Miten saadaan ihmiset kuntoutettua niin, että pitkäaikaista eläkettä ei tarvitse myöntää. Kuntoutuksen täytyy silloin osua oikeaan hetkeen ja olla riittävän tehokasta. Inhimillisesti ja myös eläkejärjestelmän kannalta on äärimmäisen tärkeää saada ihminen takaisin työelämään, sen sijaan, että hän jäisi pysyvästi eläkkeelle.

Myös osatyökyvyttömyyseläkkeet ovat tärkeä eläkejärjestelmän vastaantulo tilanteessa, jossa työkykyä on mennyt, mutta sitä kuitenkin on osa jäljellä. Kaikki ratkaisut, jolla tuetaan työssäoloa sairaudesta huolimatta tulevat varmasti olemaan suuren tutkiskelun alla tulevaisuudessa. Myös osatyökykyisten ja vammaisten työpanos on jatkossa hyödynnettävä nykyistä paremmin. Myös näiden henkilöiden työllistyminen nostaa kokonaisuuden kannalta työssäoloon käytettyä aikaa.

Työurien pidentämisestä keskusteltaessa nousee aina esiin myös työssä jaksaminen ja viihtyminen. Kaikenlaisia työhyvinvointia edistäviä toimia tarvitaan, jotta suomalaisten työssä jaksaminen paranisi ja työssä jatkaminen houkuttelisi. Työterveyshuollon rooli työssä jatkamiseen tähtäävissä toimenpiteissä tulee olemaan olennainen. Työntekijöiden voimista pitää huolehtia jatkuvasti, ei vasta sitten kun jo ollaan lähellä pysyvää työkyvyttömyyttä. Työurien pidentämiseen tähtääviä toimia selvitti viime vuonna työmarkkinajärjestöjen työryhmä, joka teki runsaasti hyviä ehdotuksia. Nyt näitä ehdotuksia parhaillaan jatkotyöstetään eri ministeriöissä.

Hyvät kuulijat,

Työeläketurvasta huolehtiminen ja toimeenpano on Suomessa säädetty yksityisten vakuutuslaitosten tehtäväksi. Työeläkkeet rahoitetaan työnantajan ja työntekijän työeläkevakuutusmaksuilla. Suurin osa työeläkemaksusta käytetään maksussa olevien eläkkeiden kustantamiseen, loppuosa työeläkemaksusta rahastoidaan. Yksityisellä sektorilla työskentelevien osalta rahastoitava osa työeläkemaksusta rahastoidaan vakuutusmatemaattisin periaattein kyseisen työntekijän eläkkeen maksamista varten. Julkisella sektorilla sen sijaan rahastointia ei ole säädelty yksilötasolla, vaan julkisen sektorin eläkejärjestelmät keräävät puskurirahastoja. Puskurirahastoilla varaudutaan yleisesti eläkkeiden maksamiseen tulevaisuudessa.

Rahastoidut eläkevarat eläkelaitokset sijoittavat eri kohteisiin. Sijoittamista säätelee muun muassa säännökset eläkelaitosten vakavaraisuuden laskemisesta ja vastuuvelan kattamisesta. Sääntelyn tarkoituksena on rajoittaa muun muassa liiallisen sijoitusriskin ottamista. Sijoitustoimintaa on säännelty yksityisen sektorin osalta tarkemmin kuin julkisen sektorin osalta, koska eläketurvaa hoitavia eläkelaitoksia on paljon ja tulevaisuuden yksilökohtaisen eläkevastuun on oltava täysin katettu. Julkisella sektorilla työskentelevien eläke turvataan viime kädessä verovaroin.

Työeläkelaitosten harjoittamalla sijoitustoiminnalla on tärkeä osa työeläkkeiden rahoituksessa. Eläkevarojen sijoitustuotolla pyritään vähentämään työeläkemaksun nousupainetta. Keskimääräinen työeläkemaksu on tänä vuonna 22 prosenttia. Ensi vuodelle on jo vahvistettu 0,4 prosenttiyksikön maksun nosto. Vakuutusmaksu on kovassa nousupaineessa maamme vanhenevan ikärakenteen vuoksi. Maksupaineen hillintä on tärkeää, koska maksu vaikuttaa suoraan suomalaisen työn hintaan. Ja suomalaisen työ taas on perustana koko työeläketurvan ja muun sosiaaliturvan rahoitukselle. On tärkeää, että eläkevaroja sijoitetaan myös Suomeen ja niillä tuetaan kotimaisen työllisyyden kehitystä.

Onnistuneella sijoitustoiminnalla on mahdollista alentaa vakuutusmaksutasoa. Järjestelmätasolla sijoitustoiminnan riskillisyyden liittyvissä valinnoissa on kyse myös vakuutusmaksutason liittyvistä valinnoista. Maksutasoa valittaessa on päätettävä mille tasolle maksu voi kansantalouden kestävyyden näkökulmasta nousta.

Eläkelaitosten hoidettavaksi uskottu suuri eläkevarallisuus on jaettu useammalle toimijalle. Useille eläkelaitoksille hajautettu työeläketurvan toimeenpano, on yksi osa riskien hallintaa. On hyvä muistaa, että eläkejärjestelmän perimmäisenä ja ainoana tarkoituksena on turvata kansalaisten eläkeaikainen toimeentulo. Eläkkeiden rahoituksen turvaaminen on osa tätä tehtävää.

Hyvät kuulijat,

Eläkkeistä ja muista hyvinvointipalveluista muodostuvaa julkista turvaverkkoa arvostetaan laajasti. Haluamme pitää kiinni annetusta hyvinvointilupauksesta kansalaisillemme ilman että työssäkäyvien verotaakka muuttuu kohtuuttomaksi. Tämä edellyttää sitä, että saamme työllisyysasteen nousemaan ja löydämme keinot tehdä vanhat asiat entistä paremmin.