Valtioneuvosto

Pääministeri Mari Kiviniemi Sukupolvien Suomi -tilaisuudessa

Lehdistötiedote   •   Helmi 16, 2011 11:10 EET

(muutosvarauksin)

Hyvät ystävät,

On sanottu, että oman sukupolven jäsenyys on kuin kohtalo, jota ei voi paeta.

Aikaisempien sukupolvien tapa kohdata todellisuus ja toimia siinä vaikuttaa väistämättä meidän asemaamme - aivan samoin kuin meidän elämisemme muoto vaikuttaa tulevien sukupolvien asemaan.

Tulevien sukupolvien kannalta on ongelmallista, että he eivät voi kertoa meille miten heitä tulisi kohdella. Ja vaikka osaisivatkin kertoa, kuten nuo lapset tuossa erinomaisessa videossa äsken tekivät - meillä ei aina ole riittävästi aikaa ja herkkyyttä pysähtyä heidän viestiensä äärelle.

Yhtäläinen epäoikeudenmukaisuus on kai siinä, etteivät menneet sukupolvet pääse osalliseksi siitä hyvinvoinnista, jonka ovat rakentaneet.

Syntyminen tiettyyn aikaan tekee meidät osaksi tiettyä sukupolvea, liittää meidät sukupolvien ketjuun. Ketju rakentuu niin yksittäisten ihmisten perheen ja suvun mittakaavassa kuin kansallisestikin, pohjimmiltaan ihmiskunnan laajuisesti.

Meillä kaikilla on vanhemmat, jotka edustavat edeltävää ikäpolvea kuin me itse. Sukupolviketjun aiempia lenkkejä, niitä meitä edeltäneitä ja heidän toimiaan on helppo tarkastella, arvostellakin. Mutta mennyt on mennyttä. Tosiasiat on otettava annettuina.

Tulevaisuutta taas ei voida ennustaa. Mutta vaikuttaa siihen kuitenkin voi. Me, täällä tänään olevat sukupolviketjun silmukat, muokkaamme omilla päätöksillämme tulevien sukupolvien maaperää. Me luomme edellytykset syntymättömien sukupolvien todellisuudelle. Siksi ohjenuoraksi heti alkuun:

Kohtele tulevaisuuden sukupolvia, kuten olisit halunnut menneiden sukupolvien kohtelevan omaasi.

Hyvät kuulijat,

On ilo nähdä, että niin moni on vastannut kutsuuni tulla keskustelemaan tästä ajankohtaisesta teemasta.

Halusin kutsua tähän keskustelutilaisuuteen eri sukupolvien edustajia. Muodostukoon meistä kaikista yhdessä nyt Sukupolvien Suomi, tilaisuutemme otsakkeen mukaisesti.

Keskustelumme ytimessä on sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus. Oleellisinta sukupolvipolitiikassa onkin sen tunnistaminen, että poliittiset päätökset vaikuttavat eri tavoin eri sukupolven ihmisiin. Se siis ei ole vain eurojen jakamista.

Tavoitteenamme on tämän aamupäivän aikana hahmottaa se päätöksenteon kehikko, jossa sukupolvipolitiikkaa tarvitaan. Tavoitteenamme on rakentaa Suomea, joka on reilu, oikeudenmukainen ja välittävä kaikenikäisille suomalaisille.

Päätöksenteon ulottuvuuden rinnalle halusimme nostaa näkyviin sukupolvien yhtäläisyydet ja erot myös arvojen ja kulttuurin näkökulmasta. Suomi on elänyt jatkuvassa muutoksessa, niin myös sen ihmiset. Toiveet ja tavoitteet vaihtuvat sukupolvien mukana. Jokainen ikäluokka valitsee omat laulunsa, omat sankarinsa, oman politiikkansa. Hyvä niin. Menestyvän maan pahin kauhukuva on sukupolvi, joka on vailla mielipiteitä ja unelmia, matkalla ilman päämääriä.

Valtioneuvoston kanslia on järjestänyt kolme keskustelutilaisuutta sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta, joista tämä on viimeinen. Joulukuussa pidimme pienen aivoriihen asiantuntijoiden ja nuorisojärjestöjen edustajien kanssa, viime viikolla kokoonnuimme pyöreän pöydän ympärille kuulemaan OECD:n asiantuntemusta. Tänään keskustelu nostetaan aivan uudelle tasolle teidän kanssanne.

Ajatuksenani sukupolvivaikutusten arviointia koskevan hankkeen asettamisessa on ollut arvioida, millaisella lähestymistavalla voisimme jatkossa saada paremman ja kokonaisvaltaisemman otteen sukupolvien erilaisten maailmojen ymmärtämiseen.

Käytännössä tämä pohdinta johtaa parhaimmillaan muutoksiin tavassa, jolla teemme tulevaisuuden politiikkaa.

Kysymys on nähdäkseni varsin pitkälle siitä, miten saamme tietoa ja millaista tietoa tarvitsemme poliittisten päätösten taustalle, jotta pystymme lunastamaan sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden vaatimuksen.

Olemme saaneet runsaasti evästystä aihepiiriä käsitelleistä tilaisuuksista ja odotukset ovat tässä suhteessa korkealla myös tämän seminaarin suhteen.

Hyvät kuulijat,

Sukupolvi-käsite voidaan kapeasti määritellä vain biologisena ikäpolvena - joukkona, joka on syntynyt, kasvanut ja elänyt samaan aikaan.

Tähän liittyen saman sukupolven ihmisiä sitovat yhteen aikalaistapahtumat, jonkinlaiset avainkokemukset, jotka puuttuvat muilta sukupolvilta.

Joissain tilanteissa tietty ikäluokka, tiettyjen avainkokemusten koettelemana muodostaa poikkeuksellisen vahvan yhteisen rintaman, jonka myötä sukupolvikokemus saa uuden ulottuvuuden ja vahvan solidaarisuuden. Näin tapahtui maailmalla ja meillä silloin syntymäni aikaan - näin tapahtuu nyt juuri parhaillaan kansannousuna Pohjois-Afrikassa.

Globalisoituvassa maailmassa meidän on hyvä huomata, että maailmassa on paljon yhteiskuntia, joissa sukupolvien näkökulmat eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Nuoren sukupolven tietoisuutta maailmalla laventavat median uudet mahdollisuudet. Maiden keskinäinen riippuvuus vaatii, että ymmärrämme paremmin myös meistä poikkeavien yhteiskuntien haasteita sukupolvien kuilun ylittämisessä.

Viimeiset viikot Pohjois-Afrikassa ovat tosiaan osoittaneet miten sukupolvet voivat nousta barrikadeille. Jemenin ulkoministeri totesi helmikuun alussa että "nuorten sukupolvien turhautuminen on yleistä kaikkialla arabimaissa". Emme vielä tiedä, mitä tämä havainto tulee käytännössä merkitsemään maailmalle.

Sukupolvisuus voi siis toimia myös erottavana tekijänä. Jokainen sukupolvi muodostaa oman todellisuutena omalla tavallaan ja rakentaa ihanteensa itse.

Sukupolvien ajattelun muutos näkyy myös Suomessa. Luemme jatkuvasti tutkimustuloksia siitä, miten nuorempi sukupolvi ei enää arvosta aineellista menestystä samalla tavalla kuin aiemmat sukupolvet. Nuoren polven usko vahvoihin instituutioihin on hatarampi kuin edeltävien. Keinot vaikuttamiseen nähdään toisenlaisina.

Hyvät kuulijat,

Näen sukupolvipolitiikassa neljä eri lähestymistapaa.

Ensiksikin, meillä on eliniän pidentymisen synnyttämä neljän sukupolven Suomi. Toisekseen meillä on valtavat ikäluokkien kokoerot, jotka vaikuttavat työtätekevien määrään ja tulonsiirtoihin. Kolmanneksi on huomioitava julkisen velan hallinnan merkitys; tämän päivän velka on huomisen vero. Politiikallamme on taipumus nykyisyyden ja sen hyvinvoinnin maksimointiin.

Neljäntenä, mutta ei vähäisimpänä on nostettava esiin ympäristö- ja ilmastokysymykset. Siinä haaste on maapallonkokoinen ja yhteinen.

Hyvät kuulijat,

Sukupolvia muodostavien ikäluokkien laajuus ja kokosuhde vaihtelee yhteiskunnittain ja historiallisen kehityksen myötä. Hahmotan aihetta muutamalla numerofaktalla.

Samana vuonna kanssani, vuonna 1968 syntyi 73 653 muuta lasta. Tuon vuoden jälkeen ikäluokat pienenivät; vuosi oli viimeinen, jolloin vuositasolla syntyvyys ylitti 70 000 lasta. Tuolloin maailma kuohui vuonna rajummin kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen. "Hullua vuotta" leimasivat maailmalla Vietnam, Tšekkoslovakia, Martin Luther Kingin ja Robert Kennedyn murhat. Aika jäi historian kirjoihin myös opiskelijaradikalismin nousun päivinä, niin meillä kuin muualla. Yliopistojen valtaajat ympäri Eurooppaa vaativat opintoreformia ja uutta demokratiaa. Tämäkin talo, johon nyt merkityksellisesti kokoonnumme, sai tuntea seinissään uuden sukupolven vimman.

Kaksikymmentä vuotta ennen omaa syntymääni, vuonna 1948, suomalaisia syntyi 107 759. He ovat nyt 63-vuotiaita, vanhuuseläkeiän saavuttava, toiseksi suurin koskaan syntynyt ikäryhmä suomalaisia. Niin, juuri niitä paljon puhuttujen suurten ikäluokkien edustajia, jotka ovat puurtaneet pitkän uran työelämässä, perustaneet perheet ja maksaneet velkansa. Heitä on kiittäminen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisesta ja Suomen noususta.

Vastaavasti taas kaksikymmentä oman syntymäni jälkeen, vuonna 1988 kylmän sodan päättymisen kynnyksellä Suomeen syntyi lapsia vähän reilu 60 000. Heistä arviolta noin joka viides on nyt, 23-vuotiaana vailla työtä.

Näiden kolmen syntymävuoden kautta hahmottuu suuntaa antava kuva sukupolvien Suomesta. Sen ensimmäinen ristiriitaisuus näyttäytyy jo edellä kuvatuissa luvuissa. Samaan aikaan kun historian suurimmat ikäluokat lähtevät pois työelämästä, sinne astuvista nuorista ennätyksellisen moni on vailla työtä.

Tiedämme, että nykyinen meno ei voi jatkua aina näin. Siihen ei vain yksinkertaisesti ole varaa. Maamme asukkaiden ikäluokkien erikokoisuus on maailman suurimpia.

Suomen ikääntymisen taloudelliset vaikutukset ovat merkittävät. Eläke- ja terveydenhuolto- ja hoivamenot kasvavat kansantalouden tuloja nopeammin. Tällä hetkellä suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle nostaakseen varsin hyvää kerryttämäänsä eläkettä. Nyt töihin siirtyvän pari-kolmekymppisten suomalaisten asetelma on aivan toinen: eläkevuosien alkuajankohdasta ei ole aavistusta.

Puhumme huoltosuhteen heikkenemisestä, puhumme kestävyysvajeesta. Väestöpyramidimme merkillinen muoto on iskostunut mieliimme. Toisaalta: joka saattaisi todeta, että väestön huoltosuhde palaa nyt normaaliin muotoon - ennen oli paljon lapsia ja vähän työtä tekeviä, nyt on paljon vanhuksia ja vähän työtätekeviä.

Ikääntyneiden suhteellinen osuus väestöstä tulee tästä eteenpäin kasvamaan. Elinikämme pitenee koko ajan. Tästä kiitos elinolojen ja terveyden merkittävälle paranemiselle suhteellisen lyhyen ajan sisällä.

Eliniän pidentyessä ihmisten terve ja aktiivinen elinaika pitenee huomattavasti. Kolmen sukupolven sijasta meillä voidaankin nykyään jo puhua neljästä sukupolvesta: lapset ja nuoret, työikäiset, terveet ja toimeliaat eläkeläiset ja viimeisenä elämän ehtoovuosia elävät iäkkäät kansalaiset.

Hyvät kuulijat,

Vaikka väestön ikääntyminen ja eliniän nouseminen on kiistämättä haaste talouden kestävyydelle ja sukupolvien väliselle aineelliselle oikeudenmukaisuudelle, on se silti syytä nähdä myös mahdollisuutena.

Viime viikolla pidetyssä OECD:n pyöreässä pöydässä korostettiin sitä miten aiemmat sukupolvet siirtävät seuraavalle paitsi rahaa, myös aikaa. Yleensä siis sekä rahaa että aikaa siirretään lapsille. Toisaalta lapsetkin toki hoitavat ikääntyviä vanhempiaan.

Aikaulottuvuuden huomioiminen resurssina, jota voidaan siirtää sukupolvelta toiselle, avaa mielestäni mielenkiintoisia näkymiä sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden pohdintaan. Esimerkiksi lapsiperheiden ja yksinäisten vanhusten intressejä yhdistämällä saattaisimme saada käyttöömme merkittäviä aiemmin havaitsemattomia voimavaroja yhteiskunnan vastuulla olevaan hoivatyöhön.

Hyvät kuulijat,

Pitkään Suomessa ajateltiin - ja todeksikin elettiin oppia, jossa seuraavalla sukupolvella menee aina paremmin kuin edeltäneellä. Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä kansantalous kasvoi kohisten ja maa vaurastui. Jatkossa tilanne on toinen.

Ensinnäkin, meillä on käsissämme huomattava, huolestuttava määrä valtion velkaa. Velaksi elämisen on loputtava. Tarvitsemme kasvua ja menokuria.

Täällä tänään keskustelijanakin paikalla oleva Sixten Korkman on eräässä kirjoituksessaan muistuttanut, että nyt otettu iso julkinen velka siirtyy raskaana perintönä seuraaville sukupolville - se ei siis toteuta kestävää ajatusta siitä, että jokainen sukupolvi tulisi toimeen omillaan. Yhdyn Korkmanin näkemykseen siitä, että verotusta kehitettäessä meidän on arvioitava sen asteen vakautta pitkällä aikavälillä ja tarvittaessa korjattava sukupolvien välisen tulonjaon vääristymää julkisen säästämisen muodossa rahastointina, jotta suurempien ikäluokkien hoivamenot ja eläkkeet pystyttäisiin maksamaan.

Aiemmin listaamistani sukupolvipolitiikan näkökohdista ympäristö näyttäytyy sittenkin kaikkein haastavimpana. Luonto on lainassa lapsiltamme. Meidän on löydettävä ympäristöllisesti kestävä tapa hyödyntää luonnonvarojamme. Tällä vaalikaudella sementoitu vahva ote ilmastopolitiikkaan on tärkeä askel myös tulevien sukupolvien näkökulmasta.

Hyvät ystävät,

Politiikka ja päätökset perustuvat asiantuntijatietoon. Monista politiikkatoimista tehdään myös vaikutusarviointia, niin etu- kuin jälkikäteen. Esimerkiksi taloudellisten ja ympäristövaikutusten arviointi on jopa lakisääteistä.

Myös sukupolvivaikutuksia on voitava arvioida. Siinä ei ole kysymys vain nykyisten elävien eri ikäryhmien etujen, aseman ja näkökulmien esille tuomisesta. Sukupolvivaikutusten arvioinnilla annetaan myös ääni vielä syntymättömille sukupolville - niille joilla ei ole äänioikeutta ja joita ei voi vielä kuulla.

Sukupolvien välistä oikeudenmukaisuuspolitiikkaa toteutetaan onnistuneimmillaan silloin, kun sukupolvinäkökulma on mukana näkökulmana ja läpileikkaavasti kaikessa päätöksenteossa ja sen valmistelussa. Paras sukupolvipolitiikka onkin ehkä enemmän näkökulma. Olennaista tässä on näkökulman tiedostaminen mutta myös tieto.

Päätöksentekoa usein kritisoidaan lyhytjännitteisyydessä. Sukupolvipolitiikan tulee lähtökohtaisesti ulottua kauemmas ja huomioida pidemmän aikavälin vaikutukset. Kysymys tässä on laajemminkin siitä, kykenemmekö riittävästi ennakoimaan nyt tehtävien päätösten vaikutuksia.

Tämän vuoksi peräänkuulutan eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalta nykyistä vahvempaa roolia. Ei riitä, että vain teemme selvityksiä ja tutkimuksia, elleivät ne oikeasti vaikuta päätöksiimme.

Meillä Suomessa on vielä opittavaa siinä, miten vahvistamme yhteiskuntamme kykyä ennakoida ns. hitaasti eteneviä kehityskulkuja ja havaita heikkoja signaaleja. Tässä pelkkä talousnäkökulma on aivan liian kapea. Erityisesti kulttuurisilla muutoksilla ja ihmisten arvoperustan kehityksellä on ratkaiseva merkitys.

Sukupolvivaikutuksia kannattaa pyrkiä konkreettisesti arvioimaan ennen muuta niillä politiikkalohkoilla, joilla nyt tehtävillä päätöksillä on hyvin pitkäaikaisia vaikutuksia. Näitä ovat muun muassa talous- ja finanssipolitiikka, väestöpolitiikka, koulutuspolitiikka, ympäristö- ja energiapolitiikka.

Paras ja tehokkain keino sukupolvinäkökulman huomioimiseksi on valita yhteiskuntamme vaikuttajiksi mahdollisimman laaja kirjo eri-ikäisiä päättäjiä. Tähän kansalla on mahdollisuus huhtikuussa vaikuttaa.

Hyvät kuulijat,

Yleisesti hyvinvoinnin mittaamisessa tulee huomioida eri sukupolvien näkökulmat. Tämä on erityisen tärkeää kun puhutaan onnellisuudesta ja sen merkityksestä ja mittaamisessa. Suomessa, kuten monissa muissakin maissa, keskustelua onnellisuuden mittaamisesta on käyty viime aikoina varsin aktiivisesti.

Asetin viime syksynä työryhmän, jonka tehtävänä on kartoittaa erilaisia menetelmiä mitata inhimillistä hyvinvointia ja ympäristöntilaa. Ryhmä on havainnut että yksittäisten mittareiden valinnan ohella on tärkeää kartoittaa mitä oleellisia tietoja meiltä puuttuu ja sukupolviin liittyvät asiat ovat yksi aihealue. Lisäksi työryhmä kannustaa tiedontuottajia parempaan viestintään olemassa olevista mittareista ja indikaattoreista, koska kyse ei ole niinkään hyvinvointitiedon puutteesta kuin siitä miten tietotulvasta valitaan oleelliset asiat ja esitetään ne päätöksentekoon sopivassa muodossa.

Hyvät kuulijat,

OECD:n asiantuntija korosti mielestäni osuvasti viime viikon tilaisuudessa sitä, että sukupolvien välinen solidaarisuus on yhteiskuntamme perustavaa laatua oleva arvo ja yhteiskuntaa kiinni pitävä voima. Meillä on Suomessa hyvät edellytykset toimia perusarvomme mukaisesti. Onhan meillä tietoa, vahva demokraattinen arvopohja ja maltillinen tapa toimia.

Vaativin, vastuullisin ja varmasti vaikein osa sukupolvipolitiikkaa on tulevaisuuden uskon säilyttäminen nuorten ihmisten mielissä. Tämän päivän päätösten tulee olla sellaisia, että huominen näyttää turvatulta. Emme ehkä voi enää rakentaa kaikkea sen varaan, että tulevaisuudessa jokainen saavuttaa aineellisesti enemmän kuin edeltäjänsä. Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus kiteytyy kohtuuden politiikassa. Sen varaan voi rakentaa luottamusta.

Odotan innolla päivän antia - toivotan teille mielenkiintoisaa ja onnistunutta tilaisuutta!