Valtioneuvosto

Pääministerin ilmoitus vaikutusmahdollisuuksien kehittämisestä parlamenttien ja kansalaisten välillä 22.9.2010

Lehdistötiedote   •   Syys 22, 2010 15:20 EEST

(muutosvarauksin)

Arvoisa puhemies,

Kansalaisten osallistumisessa ja yhteiskuntaan kiinnittymisessä tapahtuvista muutoksista tulee keskustella ja muutoksiin tulee reagoida. Ei kuitenkaan niin, että ohjataan ja rakennetaan ylhäältäpäin. Julkisen vallan tehtävänä on luoda edellytyksiä kansanvallan toteutumiselle.

Laskevat äänestysprosentit ja signaalit järjestötoiminnan hiipumisesta, samoin kuin tiedot luottamuksen rapautumisesta yhteiskunnassa, herättävät kysymyksiä demokratian tulevaisuudesta. Edustuksellisen, osallistuvan demokratian tulevaisuuden kannalta on keskeistä, kuinka uskottavaksi kansalaiset näkevät demokraattisen järjestelmämme ja minkälaista luottamusta instituutioihin ja eri toimijoihin kohdistuu.

Luottamus on monissa tutkimuksissa havaittu yhdeksi suomalaisen demokratian tunnuspiirteeksi. Toisin kuin monissa muissa Euroopan maissa, tämä luottamus on Suomessa pysynyt vahvana. Vaalirahoituskeskustelu on valitettavasti rapauttanut - ainakin väliaikaisesti - kansalaisten luottamusta.

Demokratia on Suomessa monella mittarilla mitattuna vahva. Perusoikeusjärjestelmämme takaa kansalaisille vahvat osallistumisoikeudet. Suomalainen demokratia on edustuksellista ja osallistuvaa. Kansalaiset ottavat osaa poliittiseen päätöksentekoon muutenkin kuin vaalien yhteydessä.

Suomalaiset toimivat ja vaikuttavat erilaisissa järjestöissä, ja ottavat kansainvälisestikin verrattuna erittäin aktiivisesti suoraan yhteyttä virkamiehiin ja päätöksentekijöihin. Äänestysaktiivisuus on meillä edelleen verrattain korkealla tasolla etenkin eduskunta- ja presidentinvaaleissa.

Äänestysaktiivisuuden lasku on kuitenkin ollut meillä jopa nopeampaa kuin Euroopassa yleisesti. Lasku on jatkunut melko yhtäjaksoisesti jo useiden vuosikymmenien ajan. Ja vaikka suomalaiset ovat edelleen aktiivisia yhdistystoimijoita, erityisesti monet yhteiskunnallisesti suuntautuneet järjestöt ovat huolissaan tulevaisuudestaan. Perinteisten osallistumisen ja vaikuttamisen muotojen rinnalle on toisaalta noussut uudentyyppistä, epämuodollista ja verkostoituvaa kansalaistoimintaa. Vielä on vaikea ennustaa minkä sijan epämuodollinen kansalaistoiminta saa suomalaisessa kansalaisyhteiskunnassa.

Suomalaisen demokratian kehitykselle on leimallista osallistumisen ja yhteiskunnallisen kiinnostuksen vahva kahtiajakautuminen. Kansalaisista osa toimii aktiivisesti yhteiskunnan eri osa-alueilla, mutta merkittävä osa on syrjäytymässä kokonaan osallistuvasta kansalaisuudesta. Kärjistäen voisi sanoa, että hyvin koulutetut, hyvätuloiset ja varttuneemmat suomalaiset äänestävät ja osallistuvat edelleen aktiivisesti, kun taas nuoret, vähemmän koulutetut ja heikommassa asemassa olevat ovat jäämässä sivuun. Haasteeksi nousee myös muualta Suomeen asettuneiden osallisuuden vahvistaminen.

On hyvä tunnistaa, eduskunnassa käsiteltävänä oleva vaalilain uudistus tähtää osaltaan vaalijärjestelmää kohtaan koetun luottamuksen ja äänestysaktiivisuuden vahvistamiseen. Tutkimukset osoittavat selkeästi, että niissä vaalipiireissä, joissa niin sanottu piilevä äänikynnys on ollut korkein, äänestysaktiivisuus on ollut matalin. Vaalien suhteellisuutta vahvistamalla voidaan varmistaa, ettei äänestäjän tarvitse kokea äänensä menevän hukkaan. Vaalikauden aikana on myös vahvistettu vaalirahoituksen avoimuutta ja valvontaa.

On myös tärkeää huolehtia, että kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa ja kuntakoon kasvaessa kansalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet turvataan. Kuntalain uudistuksessa ensi hallituskaudella on yhdeksi keskeiseksi näkökulmaksi syytä nostaa kansalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien toteutuminen niin syrjäseuduilla kuin suurissa kaupungeissakin.

Lainsäädäntöhankkeiden valmistelun osalta valtioneuvosto on antanut viime keväänä ohjeet siitä, kuinka kansalaisia tulee kuulla.

Arvoisa puhemies,

Kansalaisten osallistumisessa ja demokratiakehityksessä havaitut muutossuunnat ovat aktivoineet demokratiapoliittista keskustelua 2000-luvulla. Vanhasen I hallitus reagoi havaittuun muutokseen Kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmalla. Vuodesta 2007 yleisvastuu kansalaisvaikuttamisen edistämisestä on ollut oikeusministeriöllä, johon on perustettu uusi yksikkö koordinoimaan demokratiapolitiikan valmistelua ja edistämään kansalaisten perusoikeuksien toteutumista.

Vaalikauden aikana on valmisteltu ensimmäinen suomalainen demokratiapoliittinen asiakirjakokonaisuus, jonka pohjalta valtioneuvosto teki 4.2.2010 periaatepäätöksen demokratian edistämisestä Suomessa. Periaatepäätöksen näkökulmana on ennen kaikkea se, miten kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia voidaan Suomessa julkisen vallan toimin vahvistaa.

Demokratiapoliittista periaatepäätöstä valmisteltaessa nähtiin tärkeäksi, että myös eduskunnalla on mahdollisuus käydä keskustelua suomalaisen demokratiapolitiikan suuntaviivoista. Osana valmisteluprosessia järjestettiin seminaari yhdessä eduskunnan perustuslakivaliokunnan kanssa.

Periaatepäätökseen sisältyy linjaus, että eduskunnalle jatkossa annetaan noin kymmenen vuoden välein demokratiaselonteko. Siinä arvioidaan suomalaisen demokratian tilaa ja kehitystä sekä sitä, minkälaisia toimenpiteitä demokratian vahvistaminen jatkossa edellyttää. Ensimmäinen demokratiaselonteko on tarkoitus valmistella ensi hallituskauden aikana.

Arvoisa puhemies,

Tietoyhteiskunnassa kansalaisilla on entistä paremmat mahdollisuudet informaation saamiseen ja välittämiseen. Teknologian avulla valmistelua ja päätöksentekoa on myös entistä helpompi avata kansalaisten osallistumiselle. Hallitus on asettanut tavoitteeksi, että Suomi tämän vuosikymmenen loppuun mennessä sijoittuu verkkodemokratian 10 kärkimaan joukkoon maailmassa. Osana valtiovarainministeriön asettamaa Sähköinen asiointi ja demokratia -ohjelmaa on juuri käynnistymässä hanke valtionhallinnon, kuntien ja eduskunnan yhteisen verkko-osallistumisympäristön rakentamiseksi. Hankkeen tavoitteena on tarjota uusia kanavia kansalaisten, hallinnon ja päätöksentekijöiden vuorovaikutukselle ja yhteiselle valmistelulle.

Uusia verkkoon ja verkon ulkopuolelle rakennettavia vaikutusmahdollisuuksia kehitettäessä on huolehdittava, että kansalaisten osallistuminen ja vaikuttaminen kytkeytyvät valmistelun ja päätöksenteon prosesseihin niin, että osallistumisella on myös todellista vaikuttavuutta. Tämä edellyttää koko valmistelukulttuurin kehittämistä keskustelevaan ja vuorovaikutteiseen suuntaan.

Vaikka valmistelun avoimuutta on varmasti aiheestakin Suomessa kritisoitu, on avoimuus kuitenkin yksi suomalaisen hallintokulttuurin perusperiaatteita. Sen sijaan keskustelukulttuurissamme on varmasti parantamisen varaa. Periaatepäätökseen demokratian edistämisestä sisältyykin kirjaus muiden muassa hallituskausittain toteutettavasta kansalaisten tulevaisuuskeskustelusta, jonka johtopäätöksille myös jätettäisiin tilaa hallitusohjelmaan.

Keskustelukulttuurin vahvistaminen valmistelussa edellyttää, että kansalaisilla on riittävästi tietoa osallistumisensa tueksi. Demokratian edistämisen tulee olla yhtenä tavoitteena myös viestintä- ja tietoyhteiskuntapolitiikkaa kehitettäessä.

Arvoisa puhemies,

Vahva kansalaisyhteiskunta on irrottamaton osa suomalaista osallistuvaa demokratiaa. Kansalaisyhteiskunnan ytimessä ovat järjestöt, joissa suomalaiset ovat perinteisesti rakentaneet omaa ja yhteistä hyvinvointia, ja kehittäneet yhteiskuntaa. Vahvan kansalaisyhteiskunnan ansiosta kansalaisten tarpeet ja näkemykset ovat välittyneet hallinnon valmisteluun ja poliittiseen päätöksentekoon. Se on puolestaan luonut edellytyksiä sille, että tehdyt päätökset ovat oikeita ja kansalaisten näkökulmasta hyväksyttäviä.

Järjestöjen kokemat toimintaympäristön muutokset herättävät huolta suomalaisen kansalaisyhteiskunnan elinvoimaisuudesta jatkossa. Julkinen valta voi osaltaan vahvistaa kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä kehittämällä sitä koskevaa säädöspohjaa, rahoitusmekanismeja sekä esimerkiksi osallisuutta tukevaa kouluopetusta.

Kansalaisyhteiskunnan muutoksen myötä haasteeksi nousee, miten julkinen valta tunnistaa uudet ja usein epämuodolliset kansalaisverkostot valmistelussa ja päätöksenteossa. Parhaillaan on käynnissä selvitystyö siitä, miten esimerkiksi yhdistyslakia tulisi uudistaa tästä näkökulmasta.

Valtioneuvosto asetti lokakuussa 2007 Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta KANE:n vahvistamaan julkisen vallan ja kansalaisyhteiskunnan vuorovaikutusta ja edistämään kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä. KANE:n esitysten pohjalta hallitus myös päätti iltakoulussaan 17.2.2010 järjestöjen avustuksiin liittyvän selvitystyön käynnistämisestä sekä järjestöjen palvelutuotantoon ja verotukseen liittyvästä valmistelusta. Lisäksi hallitus linjasi, että kaikessa järjestöjen toimintaan kohdistuvassa kehittämistyössä keskeisenä tavoitteena tulee olla järjestöjen toimintaedellytysten turvaaminen ja vahvistaminen. Järjestöihin vaikuttavassa valmistetyössä on myös huolehdittava, ettei toteutettavilla toimenpiteillä perusteettomasti heikennetä niiden toimintaedellytyksiä.

Arvoisa puhemies,

Nuorten osallisuuden ja vaikutusmahdollisuuksien vahvistuminen on yksi suomalaisen demokratiakehityksen keskeisistä haasteista. Väestön ikääntyessä nuorten suhteellinen osuus esimerkiksi äänioikeutetuista laskee, minkä lisäksi nuorten alhainen äänestysaktiivisuus heikentää entisestään nuorten äänen kuulumista vaaleissa.

On myös havaittavissa, että nuorena omaksuttu äänestämättömyys jää tavallisesti pysyväksi ratkaisuksi. Näin yleinen äänestysaktiivisuus laskee vääjäämättä edelleen, mikäli nuoret eivät löydä äänestämistä osallistumisen ja vaikuttamisen kanavakseen.

On esitetty, että jopa puolelle aikuistuvista nuorista ei rakennu osallistuvan kansalaisuuden identiteettiä. Kansainvälisissä vertailuissa korostuvat toisaalta suomalaisnuorten hyvä tiedolliset valmiudet, mutta toisaalta vähäinen poliittisyhteiskunnallinen kiinnostus. Hyvä tietotaito ei kanavoidu aktiiviseen osallistumiseen ja vaikuttamiseen.

Perusopetuksen tuntijakoa ollaan parhaillaan uudistamassa. Tuntijakoa koskevassa työryhmäehdotuksessa osallistumisen ja vaikuttamisen taidot on nostettu yhdeksi läpileikkaavaksi teemaksi. On tärkeää, että myös opetussuunnitelmia ensi vaalikaudella uudistettaessa arvioidaan, miten kouluopetus voi nykyistä paremmin tarjota lapsille mahdollisuuden oman kansalaisidentiteettinsä rakentamiseen ja poliittisyhteiskunnallisen ympäristön ymmärtämiseen.

Tämän vuoden aikana on myös laadittu arvio siitä, minkälaisia myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia äänioikeusikärajan laskemisella 16 vuoteen kunnallisvaaleissa voisi olla. Ikärajan laskua koskeva työryhmäraportti on parhaillaan lausuntokierroksella. Raportti tuo esiin, että äänioikeusikärajan lasku voisi osaltaan vahvistaa nuorten vaikutusmahdollisuuksia. Ikärajan alentamisen myötä kodilla ja koululla olisi myös paremmat mahdollisuudet tukea nuorta äänestämään ensimmäistä kertaa. Jos kuitenkin tämän tuen antamisessa epäonnistutaan, äänioikeusikään varttuu vain entistä nuorempia, jotka kasvavat pysyvästi äänestämättömyyteen.

Arvoisa puhemies,

Äänestysaktiivisuuden kehittyminen on tärkeä kysymys lähestyttäessä ensi kevään eduskuntavaaleja. Äänestysaktiivisuuden vahvistamiseksi on huolehdittava, että äänestyspaikkoja on riittävästi ja äänestysmallisuudet ovat riittävän monipuoliset. Äänestämisen kynnystä voidaan osaltaan madaltaa tuomalla äänestyspaikat sinne, missä kansalaiset muutenkin liikkuvat.

Myös äänestysaktiivisuuden vahvistamiseen liittyviä lähinnä viestinnällisiä toimenpiteitä ollaan jo miettimässä. Mutta ennen kaikkea kysymys on siitä, millä tavoin yhteiskunnassa saataisiin ensi keväällä aikaan laajapohjaista yhteistyötä - jonkinlaiset yhteisvastuutalkoot - korkean äänestysaktiivisuuden turvaamiseksi kaikissa väestöryhmissä.