Suomen Tasavallan Presidentti

Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe Ahvenanmaan rauhaninstituutissa 1.11.2011

Lehdistötiedote   •   Marras 01, 2011 19:31 EET

(muutosvarauksin; puheen kieli englanti)

Seminaarissa "The Åland Example and Its Components – Relevance for International Conflict Resolution" 

Ahvenanmaan itsehallinnon on sanottu olevan maailman vanhin voimassa oleva autonomia. Kansainliiton neuvoston päätöksessä kesäkuulta 1921 käsitellään Suomen täysivaltaisuutta Ahvenanmaahan nähden sekä Ahvenanmaan itsehallintoa ja demilitarisointia. Muutamaa päivää myöhemmin Suomen ja Ruotsin välisessä Ahvenanmaa-sopimuksessa Suomi sitoutui takaamaan ahvenanmaalaisten kielen, kulttuurin ja paikalliset perinteet. Kansainliiton neuvosto vahvisti sopimuksen. 

Saman vuoden, 1921, lokakuussa solmittiin Ahvenanmaan linnoittamattomuutta ja puolueettomuutta koskeva sopimus, ja vuonna 1922 annettiin Ahvenanmaan takuulaki, jonka pohjana oli Ahvenanmaa-sopimus. Takuulaki oli lisäys vuoden 1920 itsehallintolakiin.

Tuohon aikaan ahvenanmaalaisten näkemyksiin vaikutti huoli siitä, mikä on Suomen tuleva kohtalo ja näkemys siitä, että Ruotsin yhteydessä heidän asemansa olisi turvallisempi. Tämä näkyi vuosien 1917 ja 1919 kansalaisadresseissa, joissa ylivoimainen enemmistö ahvenanmaalaisista ilmaisi halunsa liittyä Ruotsiin.

Ahvenanmaan demilitarisointi on jo vanhaa perua – siitä sovittiin jo vuonna 1856 Krimin sodan päättäneessä rauhansopimuksessa. Demilitarisointi on oleellinen osa saarten nykyistä identiteettiä. Se on lisännyt paitsi Ahvenanmaan myös koko Itämeren alueen vakautta. Kaikki alueen maat ja muutkin valtiot ja järjestöt voivat luottaa siihen, että Ahvenanmaata ei käytetä sotatoimiin.

Olennaisen osan Ahvenanmaan erityisasemaa muodostaa ruotsin kielen erityissuoja maakunnassa. Ahvenanmaan aseman tekee helpommaksi se, että Suomi on koko itsenäisyytensä ajan ollut kaksikielinen maa, jossa – kansainvälisesti poikkeuksellisella tavalla – suomenkielinen suuri enemmistö opettelee ruotsinkielisen vähemmistön kielen. Kuitenkaan ruotsin kielen hallitseminen myös käytännössä esimerkiksi virkamiesten piirissä ei ole enää yhtä selvää kuin aikaisemmin. Ahvenanmaalaisten kannalta ruotsin kielen taidon heikkeneminen muualla Suomessa voi merkitä maakunnan suuntautumista yhä enemmän Ruotsiin. Maakunnan nuorten koulun jälkeisessä opiskelussa tämä jo näkyy. Kuitenkin juuri opiskelevien nuorten pitäisi saada hyvä suomalaisen päätöksenteon ja hallinnon tuntemus. Ahvenanmaalaisia nuoria olisi rohkaistava hakeutumaan opiskelemaan manner-Suomeen, jossa ruotsinkielisiä opiskelupaikkavaihtoehtoja on kuitenkin varsin paljon.

* * *

Ahvenanmaan itsehallintoa voidaan pitää Suomen osuutena kansainväliseen rauhanprosessiin, jota tarvittiin ensimmäisen maailmansodan jälkitilanteessa. Suomen ja Ruotsin välinen kiista saatiin ratkaistuksi itsehallinnolla. Autonomian hyväksymiseen Suomen puolelta saattoi vaikuttaa myönteisesti se, että Suomi itse oli vasta muutamia vuosia aikaisemmin saanut täyden itsenäisyyden autonomian jälkeen. Suomen eduskunta luovutti osan ehdottomasta lainsäädäntösuvereenisuudestaan yhdelle maakunnistaan.

Kokemukset Ahvenanmaan itsehallinnosta Suomen yhteydessä ovat olleet molempien osapuolten kannalta hyviä, mikä kuitenkin on vaatinut molemminpuolista työtä ja hyvää tahtoa. Itsehallinto on elävä mekanismi, johon vaikuttavat sekä osapuolet että muuttuva maailma. Mallimme on kansainvälisessä vertailussa toiminut niin hyvin, että Ahvenanmaan malliin on osoitettu ulkopuolista kiinnostusta ja siihen on haluttu tutustua.

Maakunnan toimivallan käyttöä maakuntalakien hyväksymisen yhteydessä seuraavat Ahvenanmaan valtuuskunnan lisäksi korkein oikeus ja viime kädessä tasavallan presidentti. Tasavallan presidentti voi määrätä maakuntalain raukeamaan kokonaan tai osittain, jos hän katsoo maakuntapäivien ylittäneen lainsäädäntövaltansa tai maakuntalain koskevan valtakunnan sisäistä tai ulkoista turvallisuutta. Eräät ajankohtaiset maakuntalakiasiat osoittavat, että maakunnan toimivallan rajojen määrittäminen on monitahoinen kysymys. Korkein oikeus on myös Ahvenanmaan korkein oikeus, ja tasavallan presidentti voi pyytää korkeimman oikeuden lausuntoa ennen päätöksentekoa.

* * *

Onko Ahvenanmaan mallilla sitten käyttöä nykyaikaisessa maailmassa? Halu itsenäistyä elää monien kansojen ja niiden osien parissa. Laskutavasta riippuen jopa toistasataa aluetta on sellaisia, joissa toimii itsenäisyyttä tai laajaa itsehallintoa toivova liike. Varmasti on eri mielipiteitä siitä, minkä kokoinen kansa tai alue voi onnistua itsenäistymään. Globalisaatio vienee kehitystä pikemmin kohti suurempia kokonaisuuksia.

Itsehallinto voi vaikuttaa hyvinkin käyttökelpoiselta ratkaisulta joissain tapauksissa. Suomen ja Ahvenanmaan kokemukset itsehallinnosta ovat olleet menestystarina, joka ansaitusti on myös kansainvälisesti tunnettu – kuten tämän päivän konferenssikin osoittaa. Vaikka Ahvenanmaan malli ei todellakaan sovi kaikkiin tilanteisiin, se on kuitenkin hyvä osoitus siitä, kuinka hieman hankalastakin alusta voi syntyä ajan kuluessa hyvä ja vakiintunut ratkaisu, joka nyt saa Ahvenanmaalla selvästi enemmistön kannatuksen. Asiaa on tietysti auttanut se, että Suomi ja Ruotsi aikanaan toimivat Kansainliiton päätöksen täysin hyväksyen ja maiden välit ovat myöhemminkin olleet erinomaisessa kunnossa. Mailla on myös yhteinen historiallinen tausta, kun Suomi oli 600 vuotta osa Ruotsia.

Keskeistä itsehallinto- tai itsenäisyysvaatimusten kannalta on se, miten valtio turvaa alueen asukkaiden kulttuuri-identiteetin ja myös ihmisoikeudet, demokratian ja oikeusturvan. Mitä paremmin turvataan erilaisia kulttuurisia identiteettejä, sitä vähemmän voi olla painetta itsenäisyyteen. Kansainvälisesti nämä kysymykset ovat jatkuvasti ajankohtaisia. Käsitykseni mukaan Suomi on tässä mielessä onnistunut turvaamaan ahvenanmaalaisten kulttuurin ja oikeudet. Tämän uskon jatkossakin toteutuvan. Nykyisen hallituksen ohjelman mukaan Ahvenanmaan itsehallintoa kehitetään ja vaalitaan yhteistyössä Ahvenanmaan maakunnan kanssa.

* * *

Entä sitten tulevaisuus? Ahvenanmaan maakunnan ja muun Suomen välinen suhde elää ja kehittyy. Kehittyäkseen se tarvitsee kuitenkin luottamusta puolin ja toisin. Suhteen pitäisi olla valmis muutoksiinkin, kunhan ne tehdään molemmin puolin avoimesti ja reilusti. Uskon Ahvenanmaan ja muun Suomen suhteen täyttävän nämä edellytykset jo nyt ja toivottavasti myös jatkossa.

Toivotan konferenssin osanottajille onnistunutta kokouspäivää ja mielenkiintoisia keskusteluja tärkeän aiheen parissa. Muistakaa, että kaikki ei ole vain mustaa ja valkoista, vaan on myös värejä - muitakin kuin harmaa.