Eduskunta

Tulevaisuusvaliokunta: uskalluksen politiikkaohjelmalla paljon työtä ja vähän päästöjä

Lehdistötiedote   •   Helmi 01, 2011 16:01 EET

Eduskunta käy keskiviikkona 2. helmikuuta palautekeskustelun valtioneuvoston ilmasto- ja energiapolitiikkaa koskevasta tulevaisuusselonteosta.

Valtioneuvosto antoi syksyllä 2009 tulevaisuusselonteon ilmasto- ja energiapolitiikasta. Selonteossaan valtioneuvosto linjasi tavoitteita ja toimenpiteitä kohti hyvinvoivaa ja vähäpäästöistä Suomea vuonna 2050. Tulevaisuusvaliokunnan mietintö (TuVM 1/2011) valtioneuvoston tulevaisuusselonteosta ilmasto- ja energiapolitiikasta valmistui viime perjantaina.  Valiokunnan mietintö perustuu toisten valiokuntien sille antamien lausuntojen ohella lukuisten asiantuntijoiden kuulemiseen sekä tulevaisuusvaliokunnan omiin ennakointihankkeisiin ja tulevaisuusverstaisiin. Mietinnössään valiokunta ehdottaa monenlaisia toimenpiteitä, joissa kestävä ilmasto- ja energiapolitiikka yhdistyy taloudellisiin hyötyihin ja uusiin innovaatioihin.  Valiokunnan mukaan Suomi pysyy ilmastotavoitteissaan nimenomaan osaamisen ja uusien innovaatioiden avulla. Näille innovaatioille on jatkossa myös kansainvälistä kysyntää. Seuraava innovaatioaalto voi perustua kestävään talouteen ja liittyä esimerkiksi uusiutuvaan energiaan, vihreään kemiaan ja nanoteknologian, biologisten järjestelmien jäljittelyyn tekniikassa, uusiin materiaaleihin, kokonaisvaltaiseen ympäristöystävällisen tuotanto- ja laitesuunnitteluun, sekä erilaisiin älytekniikan sovelluksiin (smart systems).  Valiokunnan mukaan olemme nähneet maailmaan virtualisoituvan muutamassa vuosikymmenessä ja seuraavaksi näemme biokauden, jolloin kaikki se, mikä voidaan tehdä bioraaka-aineista, myös tehdään niistä. Samalla siirrymme nanoaikaan. Kaikki nämä teknologian kehitystrendit ovat muuttaneet ja tulevat muuttamaan merkittävällä tavalla talouttamme ja laajemminkin ihmiskunnan elämisen tapaa ja kulttuurihistoriaa. Aikamme suuria trendejä on myös globalisaatio, joka on siirtänyt maailmantalouden keskipisteen Aasiaan. Samalla myös investoinnit ja teolliset työpaikat ovat siirtymässä Aasian ja muiden siirtymätalouksien kasvaville markkinoille.  Läntiset teollisuusmaat kamppailevat rakennemuutoksen kourissa. Työtä ja toimeentuloa on etsittävä uusilta toimialoilta. Ja aivan kuin tässä ei jo olisi tarpeeksi haastetta, niin olemme viime vuosina läpikäyneet myös historiallisen suuren finanssikriisin. Eikä edellisestäkään lamasta ja pankkikriisistä ole vielä ehtinyt kulua kovin pitkää aikaa. Taantumien välin on ennakoitu tulevaisuudessa lyhenevän. Jos tämä ennuste pitää paikkansa, niin tulemme näkemään lamoja ja muita finanssikriisejä yhä useammin. Pahimmillaan niistä on tulossa pikemminkin sääntö kuin poikkeus.  Suomi on selvinnyt toistaiseksi hyvin näistä globaaleista haasteista. Osaamisemme on ollut vahvaa. Silti meidän on uudistuttava ja uskallettava kyseenalaistaa kaikki arvomme ja totuutemme: määriteltävä uudelleen kestävän ja työllistävän kasvun tie. Meidän on lunastettava uudelleen edelläkävijän asemamme. Ei ole saavutettuja etuja, vaan menestys on jatkuvasti luotava uudestaan koko ajan nopeammin ja nopeammin muuttuvassa ympäristössä. Kestävä ilmasto- ja energiapolitiikka on osa tätä koko ajan monimutkaistuvaa kokonaisuutta.  Ilmastonmuutoksessa ei siis ole kyse pelkästään ympäristöongelmasta, vaan mitä suurimmassa määrin myös energia-, bio-, talous- ja työllisyyspolitiikasta eli taloudellisesta ja sosiaalisesta hyvinvoinnista sekä myös turvallisuudesta. Siksi Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko kuten myös Tulevaisuusvaliokunnan mietintö molemmat keskityttävät siihen ydinkysymykseen, miten voimme kääntää kestävän kehityksen haasteet työllistävän kasvun mahdollisuuksiksi? Asiantuntijoiden mukaan tämä on mahdollista vain edelläkävijyydellä. Suomen on kehityttävä kansainväliseksi kestävän kehityksen tutkimus-, kehitys- ja innovaatioympäristöksi samalla tavalla kuin Kalifornian Piilaakso on toiminut tietoyhteiskunnallistumisen uranuurtajana ja suunnannäyttäjänä.  Valiokunnan mukaan työllistävän kasvun ja kestävyyden yhdistämiseen tarvitaan luovuutta ja rohkeaa edelläkävijyyttä – uskalluksen politiikkaohjelmaa, jolla ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävän kehityksen haasteet käännetään työllistävän edelläkävijyyden mahdollisuuksiksi ja kestäväksi elämäntavaksi.  Kehittymässä olevan biotalouden innovaatiojärjestelmän erityisenä haasteena on puun elinkaariajattelu. Tulevaisuusvaliokunnan selvitysten perusteella biotaloudessa on kuusi merkittävää liiketoimintatasoa: 1) palvelut, 2) makrotaso eli puu, 3) mikrotaso eli kuitu, 4) molekyylit ja 5) energia. Edelläkävijyyttä tavoittelevan ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteeksi on siksi asetettu se, että jokainen puu on myytävä niin moneen kertaan kuin mahdollista: ensin hiilinieluina ja -varastoina ja luontopalveluna ja sen jälkeen puutuotteina, kemikaaleina ja vasta viimeisessä vaiheessa energiana - ja senkin jälkeen on vielä tehtävä liiketoimintaa tuhkasta.  Jos suomalainen bioraaka-aineklusteri kykenee hallitsemaan edellä kuvatut viisi liiketoimintatasoa, niin kuudes liiketoimintataso muodostuu osaamisesta: voimme tuotteistaa globaaleja ekosysteemipalveluja, joilla mallinnetaan ja hallitaan biodiversiteettiä, fotosynteesiä, teollista ekologiaa koko maailman tasolla. Näillä tavoitteilla ja toimenpiteillä voidaan moninkertaistaa Suomen nykyisen metsäalan liikevaihto samalla kun Suomi vastaa kestävän ilmasto- ja energiapolitiikan haasteisiin maailman kärkimaiden joukossa. Tämän bioraaka-aineklusterin kehittäminen on myös Suomen kestävän työllistävän kasvun perusta.  Kansainvälisten ilmastoneuvottelujen osalta valiokunnan tärkeimmät linjaukset liittyvät metsien tulevaan käyttöön hiilinieluina ja hiilen varastoina. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa metsien kasvun muodostamia hiilinieluja käsiteltiin hyvin suppeasti verrattuna niiden ennakoitavissa olevaan merkitykseen Suomelle vuoteen 2050 mennessä. Nielujen suuresta merkityksestä kertoo, että vuonna 2008 Suomen puuston lisäys (puiden kasvu vähennettynä puiden poistolla) sitoi noin 60 prosenttia (noin 40 milj. CO2 tn ekv.) Suomen ko. vuoden kasvihuonekaasupäästöistä (noin 70 milj. CO2 tn ekv.). Tulevaisuusvaliokunta katsoo, että tulevan hallituksen pitää toimia EU:ssa ja YK:n ilmastoneuvotteluissa niin, että viimeistään vuonna 2025 tulisi EU:n ilmastopolitiikassa noudattaa sellaisia käytäntöjä, missä metsän muodostaman nielun todistetusti sitomaa hiilidioksiditonnia hyvitetään samalla summalla kuin hiilidioksiditonnin päästöstä rangaistaan. Myös vuoden 1990 jälkeen tapahtunut hiilen sidonta metsiin tulee hyvittää oikeudenmukaisesti.  Hiilinieluihin ja -varastoihin liittyvästä asiantuntemuksesta voi Tulevaisuusvaliokunnan mielestä kehittyä kansainvälinen vahvuus, joka tulevaisuudessa työllistää suomalaisia erilaisissa asiantuntijatehtävissä myös Suomen ulkopuolella. Haasteena ovat luotettavat hiilinielulaskelmat metsämaan sitomasta hiilestä. Jotta parhaalle asiantuntemukselle luotaisiin vankka tiedollinen perusta, valiokunta ehdottaa, että tuleva hallitus pikaisesti käynnistää metsämaaperän hiilen sidontaa selvittävät säännöllisesti toistuvat maahiili-inventaariot.  Kolmas mietinnössä korostuva painotus on puurakentamisen edistäminen. Kiinteistöissä käytetään selvitysten mukaan 40 prosenttia Suomessa kulutettavasta energiasta. Vastaavasti rakentamisen ja rakennuksissa käytetyn energian kasvihuonekaasupäästöt muodostavat noin 35 prosenttia kaikista Suomen kasvihuonekaasupäästöistä, joten kiinteistö- ja rakentamisalalla on tärkeä osa ilmastonmuutoksen torjuntatyössä. Puurakentamisen edistämisellä korjaus- ja uudisrakentamisessa on myös muita merkittäviä etuja: rakentamisella on merkittäviä työllistäviä vaikutuksia ja lisäksi rakennemuutoksessa oleva metsäteollisuus tarvitsee uusia kasvualoja. Siksi puurakentamista on kehitettävä myös viennin näkökulmasta. Suomen tulee omilla toimillaan edistää kansainvälisen ilmastosopimuksen syntymistä, mutta epävarmassa maailmassa Suomen ja EU:n on lisäksi energia- ja ilmastopolitiikassaan varauduttava myös siihen, ettei kansainvälistä ilmastosopimusta saada aikaan. Suomen energia- ja ilmastopolitiikan on oltava perusteltua ja kestävää kaikissa olosuhteissa.