Valtion Ympäristöhallinto

Väitös: Ilmastonmuutos ja maankäyttö muuttavat vesikasvien levinneisyyksiä Suomessa

Lehdistötiedote   •   Marras 10, 2011 12:23 EET

Ilmasto on merkittävin tekijä vesikasvien esiintymiselle tarkasteltaessa koko Suomea. Kasvukauden pidentyessä vesikasvit leviävät pohjoisemmaksi ja runsastuvat koko maassa vuoteen 2050 mennessä. Kasvillisuuden esiintyminen kasvaa keskimäärin hieman yli 10 %, kun taas vesikasvit tulevat runsastumaan jopa yli 25%:lla. Suomen ympäristökeskuksen tutkija Janne Alahuhdan väitöskirjatyön mukaan nämä tulokset olivat selvästi havaittavissa eri ilmastoennusteissa riippumatta siitä, jatkuuko kasvihuonekaasujen pitoisuuksien kasvu nykyisellään vai pyritäänkö niitä hillitsemään. Ilmastonmuutos saattaakin lisätä vesikasvien aiheuttamaa vesistöjen umpeenkasvua, mihin tulee varautua tulevissa vesienhoitosuunnitelmissa.

Väitöskirjassa tutkittiin vesikasveihin vaikuttavia ympäristötekijöitä, ilmastonmuutoksen vaikutusta vesikasvien esiintymiseen ja vesikasvien hyödyntämistä vesistöjen ekologisen tilan ilmentäjänä.
Väitöstilaisuus on perjantaina 11.11. klo 12 Oulun yliopiston maantieteen laitoksella.

Vesikasveilla on tärkeä rooli järvissä muun muassa ravinnon ja elin- ja lisääntymisympäristön tarjoajina muille lajeille, kuten kaloille. Lisäksi vesikasvien runsastuminen vaikuttaa haitallisesti järvien virkistyskäyttöön. Järven umpeenkasvu on monen mökkiläisen riesa.

Maankäytön vaikutus vesikasvien ekologiseen tilaan on mittakaavariippuvaista

Ekologisessa luokittelun tarkoituksena on arvioida vesistöjen tilaa eri biologisten ryhmien kautta. Ero lajistossa ja niistä johdetuissa luokitteluindekseissä kuormitettujen ja luonnontilaisten järvien välillä ilmentää kuormituksen laatua ja määrää. Rannanläheisellä maankäytöllä on suurempi merkitys vesikasvien ekologiseen tilaan kuin koko valuma-alueen maankäytöllä.

Koko valuma-alueen maankäytön aiheuttamasta ravinne- ja kiintoainekuormituksesta vain murto-osa päätyy lopulta tiettyyn järveen, kun taas rannanläheinen maankäyttö muuttaa vesielinympäristöä ja voimistaa vesien ravinnepitoisuuksia. Erityisesti rannanläheinen maatalousmaa vaikuttaa vesikasvien elinoloihin. Vesistöjen ekologisen tilan arvioinnissa tuleekin paremmin ottaa huomioon rannanläheisen maankäytön merkitys vesikasveille ja sitä kautta vesistöjen tilalle.

Lisätietoja

Tutkija Janne Alahuhta, Suomen ympäristökeskus, SYKEn Jyväskylän toimipaikka, puh. 040 801 9446, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Väitöstilaisuus perjantaina 11.11. klo 12.00 Oulun yliopiston maantieteen laitokselta, OP-Sali,  os. Pentti Kaiteran katu 1, Linnanmaa
Vastaväittäjän apulaisprofessori Richard Field, Nottinghamin yliopisto