Sote-uudistus lisää julkisen sektorin riskiä mokata palveluntarjoajien valinnassa

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksessa piilee isoja riskejä. Miten aiotaan seurata valittujen palveluntuottajien kykyä hoitaa niille annettuja tehtäviä? Entä millaiset taloudelliset vaatimukset palveluita tuottaville yrityksille asetetaan – puhumattakaan laadullisista mittareista? Onko mietitty, mikä palveluntuottajayrityksiä koskeva tieto on relevanttia?

• Haittaako, jos yrityksellä on maksuviiveitä?
• Haittaako, jos vastuuhenkilöillä on muita yritysyhteyksiä ja ne muut sattuvat olemaan tappiollisia, mutta palvelua tuottava yritys näyttää ”puhtaalta”?
• Onko yrityksen vastuuhenkilö liiketoimintakiellossa?
• Ovatko mittarit sekä seuranta yhtenäistä vai ovatko käytännöt sote- tai itsehallintoalueen päätettävissä?
• Entä jos alueella on tarjolla vain taloudellisesti heikkoja yrityksiä? Kevenevätkö vaatimukset tuolloin, ja jos niin kuinka paljon?

Sote-uudistuksella on varmasti monia hankaluuksia ratkottavana, mutta näin tietotalon näkökulmasta toivoisi rohkeata ja ennakkoluulotonta keskustelua sekä päätöksiä siitä, miten tässä valtakunnassa haluamme toimia.

Mielestäni on olemassa aivan perusteltu huoli siitä, että edellä esittämäni kysymykset jäävät vaille riittävää huomiota. Lähtökohtaisesti kun taitaa olla niin, että taloudellisesti hyvin hoidettu yritys myös pystyy toteuttamaan liiketoimintaansa järkevästi ja palvelemaan asiakkaitaan niin kuin kuuluu. Jokin osa jopa laadullisista mittareista voitaisiin siis ratkaista palveluyritysten ”happotestillä”, jonka suorittaisi ulkopuolinen ja riippumaton toimija - automaattisesti, jatkuvasti valvoen, sovituilla mittareilla ja puolueettomasti.

En väitä, että tällä ratkaisulla kaikki ongelmat häviävät, mutta eipä ole silmiini osunut pohdintaa tästä näkökulmasta. Toivotan onnea sote-uudistukselle ja sen parissa työskenteleville. Edessä on työläs tie, mutta apujakin on tarjolla.

Lue lisää hankinnoista ja hankintalain muutoksista Luottolista-lehden tuoreesta artikkelista.