Diabetesbarometri 2017: ”Haluaisin mahdollisuuden käydä diabeteshoitajalla ja diabeteslääkärillä.”

”Haluaisin mahdollisuuden käydä diabeteshoitajalla ja diabeteslääkärillä." Näin toivoo tyypin 2 diabetesta sairastava Diabetesliiton kokoaman Diabetesbarometri 2017 aineistossa. 

Diabetesta sairastavat toivovat terveydenhuollolta mahdollisuutta päästä ammattilaisten vastaanotolle, terveydenhuollon henkilöstöltä enemmän hoidon yksilöllisyyttä ja kokonaisvaltaisuutta, tulevansa kohdatuiksi ihmisinä sairauden takana sekä asiantuntemusta hoidonohjauksessa.

Diabeetikoiden määrä kasvaa, koska elinikä pitenee

Diabetesta sairastavien kokonaismäärä kasvaa vuosittain, mutta vuosittais­ten diagnoosien määrä on pienentynyt joka vuosi jo vuodesta 2012 lähtien. Vuo­den 2016 lopussa 364 014 henkilöllä oli korvausoikeus (joko perus- tai erityiskor­vaus) verensokeria alentaviin lääkkeisiin, ja uusia lääkekorvausoikeuksia alkoi 23 801 henkilöllä. Terveydenhuollon resurssit eivät ole lisääntyneet samassa suhteessa, mikä on johtanut siihen, että monin paikoin seurantakäynte­jä ei pystytä järjestämään tai niiden toteutumisessa on viivettä.

Ikäänty­vien diabeetikoiden määrä kasvaa muita nopeammin. Vuonna 2016 Suomessa oli jo 187 885 eläkeikäistä diabetesta sairastavaa henkilöä. Diabetesta sairastavat kertoivat ikääntymisen myös huolettavan heitä, etenkin hoidon saatavuuden ja laadukkaan hoidon toteutumisen näkökulmista.

Isot erot etenkin raskausdiabeteksen hoidossa ja seurannassa

Tyypin 2 diabetek­sen ehkäisytoimenpiteitä toteutetaan varsin laajasti sekä terveydenhuollossa että kuntien muussa toiminnassa, mutta maakuntien välillä on suuria eroja. Tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä suurin aukko on raskausdiabeetikoiden oh­jauksessa sekä raskausaikana että sen jälkeen. Raskausdiabeteksen ehkäisyyn, hoitoon ja seurantaan kannattaisi panos­taa selvästi nykyistä enemmän resursse­ja.

Tyypin 1 diabeetikoiden huolena hoitotekniikan saatavuus

Tyypin 1 diabeetikoiden hoito on pää­sääntöisesti keskitetty erikoissairaanhoitoon tai perusterveydenhuollon diabetesvastaanotolle, mutta hoidossa on suu­ria alueellisia eroja seurantakäyntien toteutumisessa sekä hoitoprosesseissa ja hoidon laadussa. Tyypin 1 diabetesta sairastavia huolettaa myös epätasa-arvo omaseurantavälineiden ja omahoitovälineiden suhteen. Erityisesti insuliinipumppuja ja verensokerisensoreita on joillakin alueilla vaikea saada.

Tyypin 2 diabeetikko kaipaa lisää ammattitaitoista tukea

Tyypin 2 diabeetikoiden hoito on osin keskitetty ja osin hajautettu. Tyypin 2 diabeetikoita huolettaa hoitoon pääsy ja omaseurantavälineiden saatavuus. Monilla paikkakunnilla tyypin 2 diabeetikoiden seurantakäynnit toteutuvat har­vakseltaan diabeteshoitajan tai väestö­vastuuhoitajan vastaanotoilla. Heille ei pystytä useinkaan järjestämään tarpeel­lista elintapaohjausta tai ohjauskäyntejä ravitsemusterapiaan tai jalkaterapiaan, vaan käynnit suunnataan pääsään­töisesti niille, joilla on jo kehittynyt li­säsairauksia. Tyypin 2 diabeetikoiden omahoidon tueksi tarvittavien verenso­kerimittareiden ja -liuskojen saatavuut­ta on aikaisempaa enemmän rajoitettu. Joillakin paikkakunnilla näitä ei anneta tyypin 2 diabeetikoille enää lainkaan.

Hoidon laatua tulisi seurata järjestelmällisesti

Terveydenhuollon järjestel­mät eivät toistaiseksi mahdollista hoidon toteutumisen eikä hoidon laadun pe­rusteellista seurantaa. Ammattilaiset ja päättäjät kuitenkin tunnistavat tarpeen näiden ke­hittämiseen nyt, kun hoitojärjestelyjä muutenkin mietitään uudelleen. Sote-uudistuksen edetessä tähän olisi syytä tarttua. Tavoitteellinen ja asiantunteva moniam­matillinen hoito, sekä riittävä omahoidon tuki ja omahoitovälineiden saatavuus, ovat tehokkaimmat keinot vähentää diabetekseen liittyvien lisäsairauksien kehittymistä ja sairauden hoidon koko­naiskustannuksia ja edistää diabetesta sairastavien elämänlaatua.

Lue julkaisu:

Diabetesbarometri 2017, kirjoittaja Sari Koski