Jatkuvan verensokerisensoroinnin tulee olla tasa-arvoisesti diabeetikoiden saavutettavissa

Suomessa on noin 50 000 tyypin 1 diabeetikkoa. Heidän haimansa ei tuota insuliinia. Insuliininpuutos korvataan insuliinivalmisteilla, jotka annostellaan ihon alle pistoksin tai insuliinipumpulla. Insuliinihoidon tavoitteena on jäljitellä haiman normaalia toimintaa ja pitää verensokeri mahdollisimman lähellä terveen ihmisen verensokeritasoa. Tämä ei ole helppoa ja vaatii diabeteksen huomioimista koko ajan. Verensokerin hoitotulokset ovatkin Suomessa riittämättömiä, mikä altistaa vakaville lisäsairauksille.

Myös tyypin 2 diabeetikon haiman insuliinineritys voi sairauden edetessä heikentyä niin paljon, että monipistoshoito on tarpeen. Tällöin hoito on samanlaista kuin tyypin 1 diabeteksen monipistoshoito.

Tekniikan epätasa-arvoinen saatavuus ongelma

Valitettavasti diabeteksen hoito ei Suomessa vastaa nykyajan mahdollisuuksia. Uusi lääketieteellinen tekniikka, kuten jatkuva reaaliaikainen verensokerimittaus eli glukoosisensorointi, parantaa tutkitusti hoitotasapainoa.

Tällä hetkellä sensorien saatavuus ja myöntökriteerit vaihtelevat suuresti paikkakunnittain. Kaikki kunnat eivät vielä myönnä sensorointilaitteita lainkaan tai myöntävät niitä vain harvoille.

Diabetesliitto katsoo, että nykyaikaisen verensokerisensoroinnin tulee olla kaikkien sitä tarvitsevien saatavilla.

Diabetesliitto vaatii myös, että kaikkien diabeetikoiden pitää tulla kohdelluksi yhdenvertaisesti jatkuvan verensokerisensoroinnin saatavuuden suhteen asuinpaikasta tai varallisuudesta riippumatta.

Erityisen tärkeää verensokerin seurantatekniikan saatavuus on lapsiperheille ja nuorille sekä henkilöille, joilla on vaikeuksia verensokerin hallinnassa tai vakavia liian matalia verensokereita eli hypoglykemioita.

Sensorointi on kannattava investointi

Jatkuvan verensokeriseurannan suorat kustannukset ovat tällä hetkellä alimmillaan noin 1400 € vuodessa, mikä on noin kaksi kertaa sen mitä 10 kertaa päivässä tapahtuva verensokerin sormenpäämittaus maksaa. Toisaalta tuolla rahalla ei saa yhtäkään diabeteksen aiheuttamaa sairaalahoitojaksoa.

Sensoroinnin kustannukset säästyvät ajan mittaan sitä kautta, että paremman verensokerin hallinnan avulla vältetään kalliita lisäsairauksia. Insuliinipuutoksen parempi hoito maksaa itsensä takaisin myös helpottuvana arkena sekä parempana toiminta- ja työkykynä. Verensokeriseurantatekniikan hyödyntäminen on kannattava investointi ja sen osuus diabeteksen kokonaiskustannuksista on pieni.

Jatkuvasti verensokeria mittaava laite on monelle diabeetikolle ja diabeetikkolapsen vanhemmalle elämänlaatua merkittävästi parantava apuväline. Tämä ei sensorien myöntökriteereissä tule riittävästi esille. Sensorointi helpottaa merkittävästi myös diabeetikkolasten arkea päiväkodissa ja koulussa sekä tuo turvaa niiden henkilökunnalle.

Hyvin hoidettu diabetes on halvin diabetes

Nykyisellä diabeteksen hoidon laatutasolla noin kolmasosa tyypin 1 diabetesta sairastavista on vaarassa saada pitkäaikaisia elämänlaatuun, työkykyyn ja myös ennenaikaisen kuolemanvaaran aiheuttavia lisäsairauksia. Diabeteksen kustannustutkimusten mukaan on taloudellisesti erittäin järkevää hoitaa diabeetikkoja siten, että lisäsairauksien ilmaantuminen saadaan estettyä tai siirrettyä mahdollisimman myöhäiseen ikään. Siten saadaan diabeteksen hoidon kokonaiskustannuksia pienennettyä merkittävästi. [1]^,[2]

[1] Jarvala T, Raitanen J, Rissanen P. Diabeteksen kustannukset Suomessa 1998-2007. 2010. Diabetesliitto.

[2]Kangas T. 2002. Diabeetikkojen terveyspalvelut ja niiden kustannukset. Helsinkiläisten diabeetikkojen verrokkikontrolloitu poikkileikkaustutkimus. Helsinki: Kansaneläkelaitos

Alla ladattavissa PDF- ja RTF-tiedostoina tausta-aineisto tyypin 1 diabeteksen nykyaikaisesta hoidosta (koskee soveltuvin osin myös monipistoshoitoista tyypin 2 diabetesta).