​Sitoumuksista uutta puhtia kestävään kehitykseen

Kestävää kehitystä ei tavoiteta pelkästään perinteisellä hallinnollisella sääntelyllä. Kepin ja käskytyksen lisäksi tarvitaan yritysten ja muiden toimijoiden vapaaehtoista ja aktiivista osallistumista. Muuten parhaimmat ratkaisut monimuotoisiin ja vaikeasti hahmotettaviin kestävyyshaasteisiin jäävät löytymättä.

Suomessa on lähdetty puhaltamaan uutta puhtia kestävän kehityksen työhön toimenpidesitoumusten avulla. Ne ovat julkisia lupauksia vapaaehtoisista ja konkreettisista toimista kestävyyden edistämiseksi. Sitoumusten pitää johtaa johonkin uuteen toimintaan, joka edistää vähintään yhden kansallisesti asetetun kestävän kehityksen tavoitteen toteutusta. Sitoumuksen voi antaa mikä tahansa toimija, yksityishenkilöstä suuryritykseen.

Sitoumusprosessi käynnistettiin vuonna 2014 ja sitoumuksia on annettu jo yli 650. Miltei puolet sitoumuksista on tullut yrityksiltä. Tämä osoittaa, etteivät kestävyyskysymykset ole jääneet pelkästään hallinnon tai kansalaisyhteiskunnan pureskeltavaksi. Sitoumuksilla edistetään laajasti niin ekologisia, sosiaalisia kuin taloudellisiakin tavoitteita.

Kipu- ja vipupisteet arvioitavana

Olemme arvioineet sitoumusprosessin toimivuutta Suomen ympäristökeskuksen, Demos Helsingin ja Kaskas Median toteuttamassa KekeArvi-hankkeessa. Hankkeen tulokset julkistetaan syksyllä 2017. Alustavista havainnoista nousee esiin joitakin kiinnostavia huomioita kestävyystyön kipu- ja vipupisteistä.

Ensinnäkin tähänastinen kiinnostus sitoumuksiin on hyvin rohkaisevaa. Annettujen sitoumusten määrä on kasvanut ripeästi ja osallistujat ovat olleet tyytyväisiä tärkeimpinä pitämiensä tavoitteiden toteutumiseen. Järjestämäämme verkkokyselyyn vastanneista miltei kaikki (97 %) kokivat pystyneensä edistämään kestävää kehitystä sitoumuksen avulla. Valtaosa (92 %) vastaajista koki sitoumuksen tekemisen auttaneen edelläkävijyyden tavoittelussa omalla toimialalla. Eniten parannettavaa näyttäisi olevan sitoumusprosessin kyvyssä auttaa kansainvälistä verkostoitumista.

Palkinnot eivät tule ilmaiseksi

Hankkeemme alustavien tulosten perusteella sitoumusten muotoilun ja toimeenpanon koetaan antavan mahdollisuuden ajatella omaa toimintaa kriittisesti uudesta näkökulmasta. Julkisen sitoumuksen antaminen synnyttää painetta käyttää aidosti aikaa oman toiminnan kestävyyden ytimen kirkastamiseen. Helppoa tämä ei aina ole. Parhaimmillaan pieni työläys on kuitenkin hinta isosta edelläkävijyydestä.

Esimerkiksi eräs rahoitussektorin edustaja totesi sitoumuksen vaativan organisaatiolta ”voimakasta työpanosta”, jonka kautta on mahdollista erottautua kilpailijoista: ”Sitoumus on pakottanut organisaatiomme opiskelemaan vaikeaa asiaa ja opettanut koko hallituksemme ymmärtämään paremmin vastuulliseen sijoittamiseen liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia.”

Pienikin saa olla pollea

Yksi kiinnostava alustava havainto on se, että varsinkin pienet toimijat voivat kokea kestävästä kehityksestä puhumisen liian mahtipontisena. Liiallisia lupauksia maailman parantamisesta halutaan välttää, jos oma toiminta on pientä ja paikallista. Kuten eräs verkkokyselyymme vastanneista muotoili: ”ihan helppoa ei viitsi lupailla ja vaativampi hirvittää, josko ei pystykään.”

Liialliseen vaatimattomuuteen ei kuitenkaan ole syytä. Sitoumusprosessin suurin mahdollisuus saattaa piillä juuri siinä, että se haastaa eri toimijoita pohtimaan vaikutusvaltansa rajoja. Kuluneen, mutta edelleen paikkansa pitävän sanonnan mukaan kestävyys rakentuu pienistä puroista. Kestävän kehityksen sitoumukset ovat yksi lupaava tapa kanavoida yksittäisiä ponnistuksia osaksi laajempaa kokonaisuutta.

JARI LYYTIMÄKI
Erikoistutkija, Suomen ympäristökeskus
jari.lyytimaki@ymparisto.fi