Hyvä hoito edellyttää kilpailun valvontaa, ei yhtiöittämistä

Verovaroin kustannettujen sosiaali- ja terveyspalveluiden hallinnointi on Suomessa ajankohtainen kysymys. Tärkeitä näkökulmia asiaan saadaan tarkastelemalla sitä, kuinka muut Pohjoismaat säätelevät julkisten, kaupallisten ja aatteellisten toimijoiden tuottamia palveluita, kirjoittaa Pohjoismaisen hyvinvointikeskuksen tutkija Kerstin Stenius mielipidekirjoituksessa, joka julkaistiin tänään (28.2 2017) Hufvudstadsbladetissa.

”Missään muussa Pohjoismaassa ei ole tehty niin radikaalia ratkaisua, että julkinen terveydenhoito olisi yhtiöitetty. Suomessa hallituksen esitysluonnos sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisuudistuksesta lähtee siitä, että palveluntuottajien välinen kilpailu takaa parhaan laadun halvimpaan hintaan. Toinen tausta-ajatus on, että kun kaikki hoito toteutetaan yhtiöittämällä, kilpailuehdot ovat samat niin pienille kuin suurillekin yrityksille omistajasuhteista riippumatta. Ennen kaikkea näyttää siltä, että hallitus haluaa varmistaa, että julkinen puoli ei saa kilpailuetua esimerkiksi matalien vuokrien tai julkisen tuen muodossa.

Norjassa priorisoitu aatteellisia toimijoita

Norjassa ei ole kyseenalaistettu julkisten palveluiden erityisasemaa. Poliitikot ovat halunneet suojella sosiaali- ja terveyspalveluita tuottavia yhdistyksiä ja säätiöitä kilpailulta yksityistä sektoria vastaan. Norja neuvotteli vuonna 2004 itselleen EU:n hankintadirektiiviä koskevan poikkeusluvan. Se antoi julkisen sektorin hankinnoista vastaaville oikeuden sulkea kaupalliset toimijat tarjouskilpailuista.

Aatteellisten, eli voittoa tavoittelemattomien, toimijoiden priorisointiin oli monta syytä. Aatteellisten hoitopalveluiden tuottajien toiminnan tavoitteet ovat sosiaalisia, eivät taloudellisia. Aatteelliset toimijat ovat epäbyrokraattisia ja siksi kekseliäitä. Suuri yleisö luottaa niihin. Ne painottavat syrjäytyneiden ryhmien hoitoa ja vievät osaamista ja uutta ajattelutapaa sinne, missä palveluita todella käytetään. Koska aatteelliset yhdistykset tarjoavat työntekijöilleen parempia työ- ja eläke-ehtoja, niiden on vaikea kilpailla yksityisen sektorin kanssa.

Norjan poikkeuslupa suhteessa EU:hun on nyt päättynyt. Uusi hankintalaki, jossa on määritelty sosiaali- ja terveyspalveluiden oston perusteet, on julkistettu. Siinä korostetaan laatunäkökohtia, joita aatteellisen sektorin katsotaan edustavan: hoidon jatkuvuus, palveluiden käyttäjän ympäristön mobilisointi ja sosiaalinen integraatio. Uudessa suomalaisessa hankintalaissa on lähes vastaavat kriteerit hoitopalveluille. Mutta valitettavasti aatteellisilla toimijoilla ei ole Suomessa takanaan samanlaista poliittista tukea kuin Norjassa. Tarvitsemme keskustelua, jossa painotetaan pitkien hoitosuhteiden, kansalaisyhteiskunnan roolin ja työntekijöiden aseman merkitystä.

Julkisella sektorilla erityinen vastuu Tanskassa

Tanskassa kaupallisia hoitopalveluiden tuottajia ei suljeta kilpailutuksen ulkopuolelle. Mutta siellä astui vuonna 2014 voimaan laki sosiaalisesta valvonnasta, joka tarkoittaa sosiaalipalveluita tuottavien julkisten, aatteellisten ja yksityisten yksiköiden lupamenettelyjä ja seurantaa. Valvonta koskee yhteiskunnassa heikoimmassa asemassa olevien eli vanhusten, toimintarajoitteisten, lasten sekä alkoholi- ja huumeongelmaisten hoitoa. Julkisella sektorilla on erityinen vastuu hyvästä hoidosta ja verorahojen käytöstä.

Valvonnan kohteena on hoidon laatu, henkilökunnan osaaminen ja tilat. Jokaisen yksikön hallinto ja talous tarkastetaan myös perusteellisesti. Onko yritys kantokykyinen, onko voitto kohtuuttoman suuri tai pieni? Kuinka korkeita ovat vuokrat, johdon ja työntekijöiden palkat ja hallituksen palkkiot? Onko palvelun hinnan ja laadun suhde kohtuullinen? Arviointi perustuu sekä yksikön antamiin tietoihin että valvontakäynteihin.

Laissa on tiukat ehdot sille, että jokaisella hoitoyksiköllä on oltava itsenäinen talous. Jos yksikkö on osa suurempaa konsernia, on kaikki ostot selvitettävä siten, että valvontaviranomaiset voivat arvioida, ovatko hinnat olleet markkinaehtoisia. Myös voittojen tai tappioiden siirtäminen tytär- ja emoyhtiöiden välillä on selvitettävä. Näin saadaan selville, polkeeko konserni hintoja tai siirtääkö se voittoja yhdeltä yksiköltä toiselle ja mahdollisesti lopulta ulkomaille. Samanlainen valvonta kohdistuu yksityisiin yksiköihin, joilla voi olla alihankkijoita.

Kilpailu sallitaan valvotusti

Tanskalaisen mallin läpinäkyvyyden takia pakkoyhtiöittämistä ei tarvita. Kaikkien yksiköiden palveluita arvioidaan tasavertaisin, markkinaehtoisin perustein. Valvonta suojaa epäoikeudenmukaiselta kilpailulta suuria konserneja sekä sellaisia toimijoita vastaan, jotka haluavat piilottaa voittojaan ja välttää verojen maksua.

Tanskalaisen järjestelmän puutteena on, että valvojat voivat raportoida havainnoistaan, mutta eivät vaatia rahoja takaisin yritykseltä, joka on tehnyt liian suurta voittoa. Sen sijaan julkisen sektorin toiminnassa saadut voitot koituvat tavalla tai toisella veronmaksajien hyödyksi.

Norjan ja Tanskan viranomaiset eivät siis ole pitäneet julkisten hoitopalveluiden yhtiöittämistä viisaana, tarpeellisena tai riittävänä keinona hyvän ja kustannustehokkaan hoidon takaamiseksi. Kilpailu sallitaan, mutta valvotusti. Samantapaisia ratkaisuja pitäisi ehdottomasti harkita myös Suomessa”.

Mielipidekirjoitus ruotsiksi: Kontroll av konkurrensen, inte bolagisering, för god vård

Mielipidekirjoitus Hufvudstadsbladetissa (vaatii sisäänkirjautumista)

Lisätietoja: tutkija Kerstin Stenius, p +358 40 060 4320, sähköposti: kerstin.stenius(at)nordicwelfare.org