Rintasyövän uusiutuminen huolestuttaa monia naisia onnistuneen rintasyöpäleikkauksen jälkeen. Tänään julkaistun tutkimuksen mukaan tsoledronihappo-lääke vähensi merkittävästi rintasyövän uusiutumisen vaaraa vaihdevuosi-ikää lähestyvillä naisilla.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun luulääke tsoledronihappo on kontrolloidussa liitännäislääkehoitotutkimuksessa vähentänyt rintasyövän uusiutumisriskiä. Merkittävää on, että tutkimuksen mukaan tsoledronihappo ei ainoastaan vähennä syövän luustoetäpesäkkeiden ilmaantumista vaan se vähentää myös paikallisia uusiutumisia ja pehmytkudosten syöpäetäpesäkkeiden ilmaantumista. Tämä antaa viitettä, että tsoledronihapolla voi jopa olla syöpäsolujen kasvua estävää vaikutusta. Lääkkeellä on tunnetusti luun terveyttä lisääviä ominaisuuksia.

–      Nyt julkistettu tutkimustulos on lupaava. Tsoledronihappo saattaa tarjota aivan uuden keinon syövän hoitoon. Rintasyövän hoitoennusteet ovat Suomessa hyviä, ja jokainen uusi taudin ennustetta parantava lääke on tervetullut. Koska tsoledronihappo-lääkettä annetaan potilaalle vain kaksi kertaa vuodessa, hoito on suhteellisen helppo toteuttaa potilaalle. Tsoledronihappo on tutkimusten mukaan myös hyvin siedetty, Arja Jukkola-Vuorinen, syöpätautien dosentti Oulun yliopistollisesta sairaalasta sanoo.

Nyt julkaistu ABCSG-12-tutkimus on ensimmäinen laaja, satunnaistettu kliininen lääketutkimus, jossa on selvitetty hormonihoitoihin yhdistetyn tsoledronihappo 4 mg:n vaikutusta nuoren rintasyöpäpotilaan tautivapaaseen ja uusitumisvapaaseen elinaikaan. Tutkimuksessa tsoledronihappo (bisfosfonaatti, luulääke) kahdesti vuodessa vähensi syövän uusiutumisen riskiä 36 prosenttia verrattuna pelkkään hormonihoitoon. Tulokset raportoi arvostettu amerikkalainen lääketieteellinen New England Journal of Medicine -lehti verkkosivuillaan, http://content.nejm.org/.

Rintasyöpään sairastuu Suomessa vuosittain noin 4 000 naista. Noin neljännes sairastuneista on 25–49-vuotiaita. Suomessa rintasyöpähoidon tulokset ovat maailman parhaita: yhdeksän kymmenestä potilaasta on elossa viiden vuoden kuluttua taudin toteamisesta. Valtaosa paranee kokonaan. Osalla rintasyöpä uusiutuu kuitenkin paikallisesti tai etäpesäkkeinä. Uusiutuvista etäpesäkkeistä 60–70 prosenttia todetaan nimenomaan luustossa.

Tutkimuksen toteutus

Faasi III tutkimuksen toteutti itävaltalainen rinta- ja paksusuolen syövän tutkimusryhmä (Austrian Breast & Colorectal Cancer Study Group ABCSG). Tutkimukseen osallistui 1 803 naista, joilla oli vielä kuukautiset. Naisilla oli ensimmäisen tai toisen levinneisyysasteen rintasyöpä, joka reagoi hormonihoidolle. Heillä oli todettu korkeintaan kymmenen positiivista kainaloimusolmuketta.

Rintasyöpäleikkauksen jälkeen munasarjojen estrogeenituotanto estettiin gosereliini-hoidolla (munasarjasuppressio). Tamoksifeenilla voidaan vaikuttaa estrogeenireseptoreiden toimintaan ja aromataasin estäjä anastrotsolilla voidaan vähentää estogeenin määrää elimistössä. Tutkimuksessa naiset satunnaistettiin neljään ryhmään. (1) Ensimmäinen ryhmä sai anastrotsolia ja tsoledronihappoa, (2) toinen ryhmä pelkkää anastrotsolia, (3) kolmas ryhmä tamoksifeenia ja tsoledronihappoa ja (4) neljäs ryhmä pelkkää tamoksifeenia. Tsoledronihappoa annettiin laskimoinfuusiona 4 mg kaksi kertaa vuodessa. Sekä potilaille että lääkäreille kerrottiin, mitä hoitoa kussakin ryhmässä toteutetaan. Naisia hoidettiin kolme vuotta. Tämän jälkeen heidän terveyttään seurattiin vielä kahden vuoden ajan.

Tutkimustuloksista käy ilmi, että hoitoyhdistelmät olivat hyvin siedettyjä.

Tsoledronihapon (Zometa® 4 mg) hyväksytty käyttöaihe Suomessa on luustotapahtumien ehkäisy potilailla, joilla on luustosta lähtöisin oleva tai luustoon levinnyt pitkälle edennyt syöpä ja kasvaimen aiheuttama hyperkalsemia.

Lisätietoja:

Ylilääkäri Arja Jukkola-Vuorinen, Oulun Yliopistollinen Keskussairaala

Merja Auvinen, tieteellinen asiantuntija, Novartis Oncology, puh. 050 511 8406

Viitteet:

Gnant, M. et al. Adjuvant Endocrine Therapy Plus Zoledronic Acid in Premenopausal Women with Early Breast Cancer: First Efficacy Results from ABCSG-12. New England Journal of Medicine, http://content.nejm.org/.