Monityöurabloggaaja Mira: "Odotuksia ja omaa tahtoa"

Monesti lennoilla on hyvin hektistä, mutta välillä tulee aikaa keskustella kolleegoiden kanssa ja eilen minulla oli tällainen päivä. Puheenaiheemme meni laidasta laitaan kuten yleensä, mutta päädyimme lopulta pintaa syvemmin keskustelemaan vanhempien odotuksista ja yhteiskuntamme kehityksestä.

Meitä oli kolme naispuoleista ja ikäeroa suunnilleen 15 vuotta jokaisella, minä nuorimpana. Keskimmäinen kolleega oli ollu meillä jo 20 vuotta, hänkin monen tapaan tullut alunperin kesätöihin.
”Sain isältäni kaksi vaihtoehtoa uravalinnalleni. Minusta piti tulla lääkäri tai asianajaja.”

Niin työkaverini oli mennyt lukion jälkeen oikkikseen ja opiskellut kandiksi. Sen jälkeen hän oli huomannut, että innostus ja tahto opiskella ei ollut lähellekään muiden tasolla.
”Tahdoin tehdä jotain muuta. Äitini kannusti minua lähtemään kesäksi lentämään ja niin minä lähdin. Löysin oman juttuni tästä.”

On hurjaa miettiä, miten oman juttunsa saattaa löytää vasta 25-vuotiaana, koska vasta silloin kokeilee jotain muuta mitä sinulta on odotettu. Kun nuorten pitäisi päättää mitä he tahtovat olla isona, ovathan he vasta teini-ikäisiä. Pieni tuuppaus voi olla rohkaiseva ja hyväksi, toisin kuin painostus, jota näkee surullisen paljon.

Molemmilla kolleegoillani on lapsia ja oli mielenkiintoista kuunnella heidän kokemuksia vanhempien odotuksista ja heidän kasvatuksellisista toimistaan omia lapsiaan kohtaan. Kaikki tahtovat lapsistaan jotain suurta ja että he pärjäävät, mutta joskus vanhempien odotukset saattavat kääntyä vaatimuksiksi.

Itse olen eroperheestä ja äiti on kasvattanut kaksi lasta yksin, tehden koulua ja töitä samaan aikaan. Meillä siskoni kanssa aikuistuminen alkoi jo hyvin nuorena välipalojen tekemisellä sekä kotitöiden hoitamisella. Muutimme nuorena molemmat pois kotoa ja ylä-asteen jälkeen molemmilla oli suunnilleen tiedossa mitä tahtoisimme tehdä työksemme.

Perhe-elämämme olivat aika ääripäitä työkavereideni kanssa ja molemmissa olivat omat plussat ja miinukset. Itselleni oli hyvin vieraita ajatuksia kuunnella lapsien asuvan kotona 25-vuotiaaksi ja töiden aloittamisen vasta kun koulut oli käyty kokonaisuudessaan loppuun. Mutta niin oli heillekin outoa miettiä lasten tekevän ruokaa tai muuttavan 16-vuotiaana pois kotoa.

Tietysti pääkaupunkiseudulla elinkustannukset ovat huimat ja varmasti fiksu ratkaisu säästää kuluissa ollessaan äidin helmoissa. Ehkä meidänkin kulttuuriin on kehkeytymässä ns. italialaisen kulttuurin ilmiö, jossa perhekeskeisyys saa täysin uuden merkityksen.

Asui nuori kotona pitkään tai ei, ehdottomasti he ovat ansainneet mahdollisuuden omaan tahtoon ja omien polkujen luomiseen. Koska niinhän se menee, valitse työ mitä rakastat ja sinun ei tarvitse tehdä töitä enää päivääkään.

Mira Vanhanen

Matkailualalta valmistunut, ravintola-alaan rakastunut ja nykyisin lentoemäntänä työskentelevä monityöurabloggari.