Monet vanhukset joutuvat sinnittelemään oman kodin loukussa liian pitkään

Yhä useamman suomalaisen vanhuksen kohdalla asumisen tarpeet, toiveet ja todellisuus eivät kohtaa. Monet joutuvat pärjäämään yksin ja ilman apua vanhassa, kunnostusta vaativassa omakotitalossa kaukana palveluista ja lähiomaisista. Eläke ja voimat eivät riitä kiinteistön ja sen pihapiirin kunnossapitoon, mutta mahdollisuutta vaihtaa asumismuotoa helpompaan ei ole. Erityisen vaikea tilanne on muuttotappioalueilla, harvaan asutuilla alueilla ja syrjäseuduilla asuvilla vanhuksilla, joiden kotitaloille ei ole lainkaan kysyntää. Asumiskulujen jatkuva nousu tekee tilanteesta entistä vaikeamman.

– Koko Suomen mittakaavassa puhumme yleisestä ongelmasta, joka todennäköisesti tulee vain pahenemaan kaupungistumisen ja polarisaation myötä, sanoo Sp-Kodin toimitusjohtaja Jukka Rantanen. Mitä etäämmälle menemme pääkaupunkiseudulta ja muista kasvukeskuksista, sitä useampaa vanhusta oman kodin loukku jo nyt koskettaa.

– Suomessa on syrjäalueita, esimerkiksi pohjoisessa tai Kainuussa, joissa vanhoille ja yhä asutuille omakotitalokiinteistöille ei ole olemassa markkinoita. Käytännössä näiden kiinteistöjen arvo on siis nolla. Apua tarvitsevilla, heikkokuntoisilla vanhuksilla, jotka haaveilevat helpommasta asumisesta palveluiden äärellä, ei ole taloudellisia mahdollisuuksia muuttaa pois, Rantanen jatkaa. – Muuttotappiopaikkakunnilla ei taajamissakaan vanhoista omakotitaloista saa kuin muutamia kymmeniä tuhansia euroja. Asuntojen hintataso on aivan toista luokkaa kuin kasvukeskuksissa.

– Kasvukeskuksissakin vanhojen omakotitalojen kysyntä on vähentynyt ja hintataso laskenut. Tiukentuneen lainakaton vuoksi vanhoja kiinteistöjä on entistä vaikeampi saada myytyä kaikkialla Suomessa. Kiinteistöissä on korjausvelkaa, johon ostajan on vaikea saada remonttilainaa asuntolainan päälle, kertoo Rantanen.

– Myös moni kaupungissa vanhassa kerrostalohuoneistossa asuva vanhus on kestämättömässä tilanteessa, kun eläke ei riitä yhtiön putkiremontin tai peruskorjauksen lainavastikkeisiin. Heidänkään haaveensa asua omassa kodissa elämänsä viimeiset vuodet ei toteudu, kun asunto on pakko myydä liian korkeiksi kohonneiden asumiskulujen vuoksi. Lainanotto ei ole vaihtoehto vanhuksille Suomessa.

Asunnonvaihtopäätös kannattaisi tehdä hyvissä ajoin

– Omasta pitkäaikaisesta kodista luopuminen on iso päätös. Siksi sitä siirretään mahdollisimman pitkälle, jolloin sekä kodin että sen omistajan kunto ehtii huonontua liikaa. Monet vanhukset jatkavat sisukkaasti sinnittelyä vanhassa huonokuntoisessa kodissaan yksinkin jäätyään – aina siihen saakka, kunnes eivät enää pärjää kotona avustettuinakaan ja muutto hoivakotiin, joiden hoidon laadussa on nyt ilmennyt vakavia puutteita kaikkialla Suomessa, on ainoa vaihtoehto, Rantanen toteaa.

– Uskon, että jos vanhukset pystyisivät siirtymään omakotitaloista kerrostaloihin palveluiden äärelle riittävän ajoissa ja suhteellisen hyväkuntoisina, he voisivat kotihoidon avustuksella elää omassa kodissa vielä paljon nykyistä pidempään, sanoo Rantanen. – Se olisi yhteiskunnankin etu. Kyse on pitkälle siitä, miten me ihmiset osaisimme tehdä nämä usein kipeätkin muuttopäätökset silloin, kun meillä vielä on voimia ja mahdollisuuksia tehdä ratkaisuja. Silloin, kun vanhan asunnonkin kunto on vielä kohtuullisen hyvä.

– Itse ajattelen, että eläkkeelle jäännin kynnyksellä olisi hyvä aika vaihtaa kalliiksi ja työlääksi käyvä vanha koti helpompaan ja usein paljon mukavampaan asumiseen, sanoo Jukka Rantanen.

– Me tarvitsemme uudenlaisia ideoita ja ratkaisuja oman kodin loukussa elävien vanhusten tilanteen helpottamiseksi. Senioriasumisen kehittämisessä tulisi huomioida se, että ongelmat ovat erilaisia eri puolilla Suomea, kasvukeskuksissa tai harvaan asutuilla haja-asutusalueilla, Rantanen toteaa. – Voisiko esimerkiksi nykyiseen asumisoikeusjärjestelmään kehittää uudenlainen edullisempi senioriasumisen tukimuoto, jotta eläkeläiset pääsisivät muita pienemmällä rahalla kiinni uuteen, hyväkuntoiseen pieneen kotiin, jonne myös kotihoitopalvelut olisivat helposti saatavilla?