Skip to main content

Lasten kanssa veneessä

Blogikirjoitus   •   Touko 01, 2016 15:49 EEST

Lasten kanssa veneessä

Unelmien purjehdusta vai lastenhoitoa hankalissa olosuhteissa?

image

Purjehdukseen liitetään usein unelma ”suunnattomasta vapauden tunteesta”, joka tulee siitä, että voi tehdä juuri niin kuin huvittaa. Se on samanlainen tunne, joka tulee, kun on tankannut auton tankin piripintaan ja mittari kertoo, että seuraavaan tankkaukseen on matkaa 1200 kilometriä. Voi ajaa melkein minne vaan kysymättä keneltäkään mitään. Tällainen tunne syntyy myös junamatkalla Siperian läpi, kun tekemättä mitään (vain istumalla ja makoilemalla päiväkausia) tuntuu, että matka etenee kuin itsestään. Kellonajat, viikonpäivät ja varsinkin työasiat unohtuvat ja ihminen vaipuu jonkinlaiseen nirvanaan. Ihminen on onnellinen ja sinut itsensä kanssa juuri tässä ja nyt. Onko tällaisen tilan saavuttaminen mahdollista lasten kanssa purjehdittaessa?

Onko pitkäkestoinen purjehdus lasten kanssa suunnattomasta vapauden tunteesta nauttimista vai vain lastenhoitoa erittäin hankalissa olosuhteissa, kuten eräs ystävämme varoitti? Hieman liian suuri vene ja kolme vilkasta alle 5-vuotiasta lasta ei ystävämme mielestä kuulostanut mitenkään houkuttelevalta tahi järkevältä yhdistelmältä. Oma mottoni on kuitenkin aina ollut ”Hieman liikaa on juuri sopivasti”, joten lähdimme ensimmäisille purjehduksille lasten kanssa reippain ja luottavaisin mielin.

image

Todennäköisyyslaskentaa

En opiskeluaikana koskaan ollut mikään suuri todennäköisyyslaskennan ystävä. Olisi ehkä kannattanut. Jos lähtee purjehdukselle perhemiehistöllä, jossa on useita pieniä lapsia, kannattaisi tehdä etukäteen pieni laskuharjoitus. Kuinka todennäköistä on, että vanhemmat saavat nauttia siitä tavoitteena olevasta suunnattomasta vapauden tunteesta esimerkiksi yli 15 minuuttia kerrallaan yli 2 kertaa vuorokaudessa?

Tuloksena olisi varmasti ollut luku, jota en olisi halunnut kuulla ennen purjehdusta. Pelkällä maalaisjärjellä ajatellen, ilman todennäköisyyslaskennan yhtälöitäkin, olisi voinut ennustaa, että jollakin lapsella on koko ajan joko 1. jano 2. nälkä 3. pissat tai kakat housussa 4. huono olo merisairauden takia 5. tylsää 6. jokin hyvä syy olla laittamatta pelastusliivejä tai turvavaljaita päälle 7. suunnaton tarve haastaa riitaa iso- tai pikkusiskon tai veljen kanssa.

image

Lapset apuna

Hyvä kippari pyrkii aina hyödyntämään miehistönsä taidot täysimääräisesti vaikka miehistö koostuisikin osaksi lapsista. Lapsista on jo pienenä apua, jos asian oikein oivaltaa. S/y Panaceassa Aarre vastasi viisi-vuotiaana ankkurin nostosta, ensin kannen alla kettinkiä viikaten ja sitten ankkurinvinssin käyttäjänä, jolloin osat vaihtuivat ja isi joutui ankkuriboksiin. Nyt 6-vuotiaana hän ajelee itsenäisesti kumiveneellä ja hoitelee asioita. Kerttu 4 v. on kova auttamaan köysien sisään vedossa esim. purjeiden noston ja vendojen yhteydessä. Martta 2 v. kantaa muulle miehistölle kannelle karkkeja ja keksejä alvariinsa, joskus luvan kanssa, vaikkakin pääsääntöisesti ilman sitä.

image

Joskus käsitykset siitä mikä auttaa kapteenia, eroavat aika lailla. Solmujen avaaminen ei aina ole hyväksi, jos siitä ei kerro vanhemmille eikä liiallisen lastin heittäminen mereen suinkaan aina ole tarpeellista. Lapset vaativat kapteenilta perusteluja, miksi asioita tehdään. Aikuiset miehistön jäsenet tottelevat useimmiten jos heitä kieltää hyppäämästä mereen, laittamasta purjehdittaessa päätä ruorin väliin, kietoutumasta skuutteihin, napsuttelemasta sähkötaulun nappuloita tai laittamasta mehupurkkia ylösalaisin jääkaappiin ilman korkkia. Lapset kysyvät miksi. Asiat pitää selittää perinpohjaisesti esimerkkien kera ja se totta totisesti vaatii joskus hermoja.

Manööverikooma

Kaikki vanhemmat tietävät, että vallitsevan tilan, status quon, säilyttäminen on loistava strategia lasten kanssa ollessa. Kaikki muutokset saavat aikaan levottomuutta, vastaväitteitä, tappelua ja kiukuttelua. Purjeveneessä muutoksia on kuitenkin vaikeaa välttää, kun satamasta pitää lähteä, purjeet pitää nostaa, reivata ja laskea. Satamaan saapuminen ja ankkurin lasku ovat usein suuria ja hankalia muutostilanteita vaikka perillepääsyä olisi odotettu kuin kuuta nousevaa. Tuloksena on poikkeuksetta manööverikooma, tilanne jossa 100% varmuudella joku lapsista reagoi muutokseen kovaäänisesti ja vastahakoisesti. Syy voi olla mikä tahansa pelastusliivien pitämisen hankaluuden ja väärän värisen juomamukin saamisen välillä. Syy ei ole pääasia vaan se että jonkun on aina koomattava. Tämä lienee jonkintasoinen universaali laki, joka on vain hyväksyttävä.

Kummallinen rakkaus

Edellisenkaltaisten tilanteiden jatkuessa pitkään kiristyvät kaikkien hermot, mutta onneksi veneessä on keulahytti, minne itse kukin voi välillä mennä harrastamaan itsetutkiskelua. Kun poika sitten kuin ihmeen kaupalla istuu hetken rauhassa kannella ja tulee esittelemään ensimmäistä, alusta alkaen onnistuneesti itse tehtyä kahdeksikkosolmua silmät loistaen, sulaa isän sydän siihen paikkaan, ja kaikki hankaluudetnja erimielisyydet unohtuvat. Kun uimaan lähtiessä 2-vuotias tytär ilmoittaa haluavansa hypätä isin syliin korkealta veneen laidalta täynnä rajatonta luottamusta, on isän sydän taas pakahtumaisillaan ihastuksesta ja rakkaudesta. Yhtäkkiä edellisen 15 minuutin itkupotkuraivarikohtauksen jälkeiset verenpaineen nousut ja ohimonkiristykset tuntuvat yhtä kaukaisilta kuin edellisen vuoden budjettiluvut (siis erittäin kaukaisilta).

Matkalla

Purjehduksen aikana lapset harvoin jaksavat olla yhtä kiinnostuneita purjeiden virittämisestä tai navigoinnista kuin vanhemmat. On keksittävä tekemistä. Veneessä pätee sama totuus kuin muussakin lasten kanssa toimimisessa. ”Anything that works” –periaate tulee sovellettavaksi usein ja vanhempien tehtävänä on löytää keinot saada lapset viihtymään keikkuvassa muutaman neliön tilassa. Kynät, paperit, tarrat, kirjat, köydenpätkät, lautapelit, puhelimet, pädit, dvd-soittimet ovat kaikki sallittuja. Parhaiten tuntuu kuitenkin toimivan lasten köyttäminen veneen laidalle varpaita kastelemaan. Toimii aina.

image

Turvallisesti

Lapsiveneen kapteenin on helppo priorisoida asioita. Ensimmäisenä tulevat turvallisuus ja hauskuus ja sitten jossain kaukana venevauhti ja mailimäärä. Kaikilla on aina pelastusliivit päällä, uimataidottomilla myös satamassa. Turvavaljaat kaivetaan esiin heti kun tuulee vähänkin enemmän ja yöllä pidämme aina valjaita. Olemme useaan otteeseen treenanneet mies yli laidan tilanteita fendareilla tai lasten omilla varaliiveillä. Avoin keskustelu ja käytännön esimerkit ilman pelottelua ovat tehokas keino saada lapset miettimään ja ymmärtämään turvallisuusasioita. Muistaminen on sitten eri juttu. Lapset oppivat nopeasti toimimaan tehokkaina vinkkimiehinä, kuulemaan poikkeavat äänet ja muutaman harmillisen rikkoutumisen (omat tavarat) jälkeen myös laittamaan tavarat turvaan pöydiltä.

Epämukavuusalue ja vapaus

Kaikkien tuntema filosofi Esa Saarinen puhuu paljon epämukavuusalueelle menemisestä. Pitää haastaa itseään, hankkiutua epämiellyttäviin tilanteisiin, tuntea itsensä vajavaiseksi ja jopa avuttomaksi, jotta voisi kasvaa ihmisenä. Ehkä vapauden tunteen etsimisessä on kyse juuri siitä, että ihminen tuntee saavuttaneensa jotain, jotta voi vapautua etsimään uusia haasteita. Saavuttamisen tunne on sitä suurempi mitä enemmän sen eteen on joutunut tekemään töitä ja jopa kärsimään. Lasten kanssa tehdyistä purjehdusreissuista ovat päällimmäisenä mielessä huikean kauniit ankkuripaikat, ihanat uimareissut, hohtavan valkoinen vene, hiuksia hulmuttava raikas kesätuuli, liuta kuvia Facebookissa ja Instagramissa kavereiden ihmeteltävänä ja tietenkin paras mahdollinen miehistö, joka selvisi kuin selvisikin kunnialla satamaan.

image

Ääripäät

Tunneskaala tulee täyteen käyttöön lasten kanssa purjehdittaessa. Hienot asiat ovat suunnattoman hienoja, paljon hienompia kuin maalla koetut. Toisaalta vaikeudet ja hankaluudet tuntuvat kokoluokkaa suuremmilta avomerellä. Sanon vaimolleni, että seuraavalla kerralla lapset eivät ole enää ihan niin pieniä ja heistä on jo paljon enemmän apua purjehduksessa. Vaimoni hymyilee.

Teksti on julkaistu aikaisemmin Pro Sail Magazinessa. www.prosail.fi Teksti: Tuomo Meretniemi, kuvat: Jari Salo ja Tuomo Meretniemi

Kommentit (0)

Lisää kommentti

Kommentti

Agree With Privacy Policy