Kristittyjen ykseyden ekumeeninen rukousviikko 18.–25.1.2012:

Presidentti Tarja Halosen allekirjoittama rukouspäiväjulistus rohkaisee uskon kunnioittamiseen

Kristittyjen ykseyden ekumeeninen rukousviikko kehottaa kristittyjen keskinäiseen kohtaamiseen ja ekumenian edistämiseen eri puolilla maailmaa. Viikkoa vietetään 18.–25. tammikuuta 2012.

Rukousviikon aikana kristityt tapaavat ekumeenisissa rukoustapahtumissa, kirkkovaelluksilla, ristisaatoissa, luennoilla ja konserteissa. Viikon vietto vaihtelee paikkakunnittain.

Rukousviikon teemana on Kristuksen voitto muuttaa meidät. Puolan kirkkojen edustajat ovat laatineet viikon aineistot. Puolassa vapaus näkyy kirkon lisäksi myös urheilussa, kuten jalkapallossa, kun maa odottaa ensi vuoden EM-kilpailuja.

”Jalkapallossa maali räjäyttää ilon. Pelaajien sitkeys, taito ja luovuus saavat palkkansa. Urheilussa iloitaan oman joukkueen, kaupungin tai kotimaan kannattajana, mutta joskus myös isien ja uskon perinnön kantajana. Urheilun riemussa voi kenties nähdä ihmisen kaipuun iloita ylösnousseen Kristuksen voitosta ja Jumalan valtakunnan iankaikkisesta juhlasta?” pohtii Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteeri Heikki Huttunen.

Ekumeeninen rukousviikko on yksi maailmassa laajimmalle levinnyt hengellinen liike. Viikkoa on vietetty jo yli sadan vuoden ajan. Suomessa viikko on järjestetty säännöllisesti 1960-luvulta alkaen.

Rukouspäiväjulistus

Suomessa ekumeenisen rukousviikon avajaisiksi kirkoissa luetaan tasavallan presidentti Tarja Halosen 28.10.2011 allekirjoittama vuoden 2012 rukouspäiväjulistus. Julistus nostaa erityisesti esille Raamatun ja sen merkityksen kristillisen uskon lisäksi kielelle, kulttuurille ja demokratialle.

Rukouspäiväjulistuksessa todetaan, että Raamattu tekee kielen ja kulttuurin näkyväksi. Raamatun vaikutus nähdään muun muassa kansalliseen heräämiseen ja kansansivistystyön innostukseen. Julistus toteaa Raamatun vahvistavan rauhaa, lähimmäisenrakkautta ja luomakunnan kunnioittamista. Raamattu-teema on ajankohtainen, koska vuonna 2012 vietetään Suomen Pipliaseuran 200-vuotisjuhlaa.

Presidentti Tarja Halonen on omasta toivomuksestaan allekirjoittanut rukouspäiväjulistuksen vuodesta 2004 lähtien.

Rukouspäivänä seurakunnissa järjestetään useimmiten rukoushetkiä, sanajumalanpalveluksia, viikkomessuja tai ekumeenisia juhlia.

Suomessa on 1500-luvulta lähtien vietetty vuosittain valtion määräämiä rukouspäiviä. Perustuslain uudistamisen ja uuden uskonnonvapauslain voimaantulon seurauksena kirkot ovat päättäneet rukouspäivistä vuodesta 2004 lähtien.

Vuonna 2008 rukouspäivien määräksi vakiintui kaksi. Niiden ajankohdat ovat joka vuosi samat, 18. tammikuuta Kristittyjen ykseyden rukouspäivä sekä 24. lokakuuta Rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivä, joka on samalla YK:n päivä. Kahden rukouspäivän järjestys korostaa asian ekumeenisuutta.

Lisätietoja:
Sirpa-Maija Vuorinen, p.             040 734 3960      
Kristittyjen ykseyden ekumeeninen rukousviikko:
http://www.ekumenia.fi/etusivu/tapahtumia_-_handelsekalender/ekumeenisella_rukousviikolla_kohdataan/
sekä http://www.oikoumene.org/fileadmin/files/wcc-main/documents/p2/2011/WOP2012eng.pdf
Ekumeeniset rukouspäivät: http://www.ekumenia.fi/sen_toimii/rukous_ja_jumalanpalvelus/rukouspaivat_-_bondagar/
sekä sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?open&cid=Content5353CE

Rukouspäiväjulistus kokonaisuudessaan:

Julistus kahdesta ekumeenisesta rukouspäivästä vuonna 2012

Raamatun sana saavutti Suomen niemen ihmiset tuhat vuotta sitten sekä lännestä että idästä. Suomen kirjakielen kehittyminen alkoi Mikael Agricolan kääntämästä Uudesta testamentista lähes 470 vuotta sitten. Ensimmäinen suomenkielinen koko Raamattu julkaistiin 370 vuotta sitten. Kaksisataa vuotta sitten eurooppalainen Raamattu-liike tuli Suomeen. Tuolloin perustettiin Suomen Pipliaseura, jonka tehtävä on levittää Raamattuja kansan käsiin.

Raamatun saaminen kaikkien lukutaitoisten ulottuville vaikutti ratkaisevalla tavalla kulttuurimme kehitykseen. Omakielisestä Raamatusta tuli Suomen kansan sivistyksen ja hengellisyyden kulmakivi.

Raamattutyötä on tehty kaikilla suomalaisten kielillä: satoja vuosia ruotsiksi ja suomeksi, ja viime vuosikymmeninä erityisesti kolmella eri saamen kielellä, viittomakielellä, romanikielellä ja karjalan kielellä. Kristityt maahanmuuttajat lisäävät entisestään Raamatun kielten kirjoa maassamme.

Raamattu tekee kielen ja kulttuurin näkyväksi. Lukemaan opeteltiin, jotta voitaisiin tutkia pyhää kirjaa. Kansan lukutaito liittyi 1800-luvulla suurten herätysliikkeiden syntyyn, mutta myös laajemmin kansalliseen heräämiseen, kansansivistystyön innostukseen, raittiusliikkeen leviämiseen ja työväenaatteen kehitykseen. Lukutaito on avain osallisuuteen kaikilla kulttuurin ja yhteiskunnan tasoilla. Siihen perustuu kansalaisyhteiskunta ja kansanvalta, johon olennaisesti kuuluu uskonnonvapaus ja toisen vakaumuksen kunnioittaminen.

Raamatusta nousevat suomalaisen ja eurooppalaisen elämäntavan arvot ja asenteet. Sieltä löydetään käsitys hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä, totuudesta ja harhasta. Raamatun kertomukset ja kieli ovat jatkuvasti innoittaneet niin muusikoita kuin kuva- ja sanataiteilijoitakin.

Raamattua voidaan lukea ja tarkastella monin eri silmin – kristillisen uskon eri näkökulmista, mutta myös muiden uskontojen kannalta ja uskontojen ulkopuoleltakin.

Raamattu löytyy melkein jokaisen suomalaisen kodin kirjahyllystä. Vanhojen perheraamattujen kansiin on kirjattu suvun syntyneet ja edesmenneet. Vihkiraamatun alkulehdille merkitään edelleen uudet perheenjäsenet. Raamatulla on kunniapaikka perheen ja suvun tarinassa, vaikka sen sisältö ei olisikaan tuttu.

Aidoimmillaan Raamattu on omassa ympäristössään – kristillisen kirkon kirjana. Kristinuskon mukaan siinä kuullaan sovituksen ja vapautuksen Sana, jossa Jumala ilmoittaa itsensä. Raamatun kirjoja käytetään sekä julistuksen ja opetuksen että rukouksen ja jumalanpalveluksen lähteinä. Raamattu on kristillisen tradition ydin ja samalla sen ainoa taso, joka yhdistää kaikkia kirkkoja.

Jumalan sana ei ole pelkästään lohdutuksen sana, vaan myös sana, joka horjuttaa vääryyden rakenteita ja kutsuu parannukseen. Vanhan ja Uuden testamentin periaatteet rauhasta, lähimmäisenrakkaudesta ja luomakunnan kunnioittamisesta haastavat työhön paremman maailman puolesta. Raamattua lukiessaan monet sorretut ovat löytäneet oman ihmisarvonsa. Raamatun opetus sekä ihmisestä että uskosta edellyttää vapautta.

Uskon ja vakaumuksen vapaus kuuluvat keskeisiin ihmisoikeuksiin, joista eri kulttuureja ja uskontoja edustavat ihmiset laajasti ovat yhtä mieltä. Kunnioitus ja suvaitsevaisuus toisen uskontoa ja vakaumusta kohtaan ovat periaatteita, jotka koskevat niin kaikkien uskontojen kannattajia kuin uskonnottomiakin.

Usko on ihmisen vastaus Jumalalle, joka ilmoittaa itsensä Raamatussa. Usko Kristukseen kasvattaa vapauteen. Siksi se edellyttää toisen ihmisen uskon ja vapauden kunnioittamista. Vapaus on ihmisen ja Jumalan kohtaamisen ja rakkauden ulottuvuus, ja se avaa uudenlaisen suhteen toiseen ihmiseen ja koko luomakuntaan. Toinen ja hänen vapautensa ei ole enää pelottava uhka vaan mahdollisuus yhteyteen.

Helsingissä 28. lokakuuta 2011

Tasavallan presidentti

Tarja Halonen