Mikko Leskelä: Älä kokeile vaan tutki

Istuin viime talvena useina iltoina kotien keittiöissä ja olohuoneissa pitkin Pohjanmaan harvimmin asuttuja seutuja. Vietin kussakin talossa isäntäväen kanssa aina tuntikausia kerrallaan. Joimme kahvia ja yritin parhaani mukaan ymmärtää perheiden elämää. Välillä lapset kävivät toimittamassa asioitaan ja minä tarkkailin. Vanhemmilta kysyin lyhyitä kysymyksiä. Kuuntelin tarkasti, antaisivatko vastaukset joitain ratkaisevia näkökulmia haasteeseen, jota yritimme asiakkaani kanssa ratkaista.

Haastattelut olivat osa Carunan organisoimaa etnografista kenttätutkimusta. Tutkimuksessa yritettiin ymmärtää, miten Carunan maaseudun verkkoalueiden ihmiset kokevat elämänsä osana harventuvaa palveluverkkoa, yhä kauemmas karkaavia kauppoja ja terveyskeskuksia. Miltä tuntuu, kun omaan kotiin johtavaa kilometrien tienpätkää ei enää hoideta. Ja miten infran merkitys koetaan noissa yhteyksissä, tai miten suhde infraverkon rakentajaan ja ylläpitäjään muodostuu. Niin, ja miksi sähkönsiirtoyhtiöitä usein vihataan.

Usko tai älä, harva sähkönsiirtoyhtiö on vaivautunut selvittämään edes sitä, miten ihmiset ymmärtävät sähköverkot. Se on otettu annettuna: sähköverkot ovat sähköverkkoja, ja insinöörit niitä suunnittelevat. Mutta todellisuudessa ihmisten suhde esimerkiksi sähköverkkoihin määräytyy siitä laajemmasta kontekstista, johon nyt pureuduimme. Sähköverkko koetaan eri tavoin Jurvassa kuin Joensuussa.

Maailma muuttuu siten, että tämän kaltaisia kysymyksiä joudutaan kysymään yhä useammin. Esimerkiksi kasviperäisten tuotteiden haastamat meijeriyhtiöt joutuvat ensimmäistä kertaa historiassaan kysymään, mikä kaikki määrittää ihmisten suhteen maitoon. Yhtiöiden on yllättäen kysyttävä asioita, joista ennen ei ole tarvinnut välittää.

Moni yritys yrittää lähestyä maailman muutosta tekemällä ”kokeiluja”. Kokeilut ovatkin hyvä menetelmä, mikäli suurin piirtein tiedetään, missä rajatussa avaruudessa toimivimmat ratkaisut sijaitsevat. Vaikeampiin ongelmiin kokeilutkaan eivät tehoa. Ratkaisujen avaruus on liian suuri, että kellään olisi resursseja kokeilla kaikkea mahdollista.

Vaikeimpia kysymyksiä ratkaistaessa kannattaakin unohtaa kokeileminen ja alkaa tutkia. Tutkiminen ei usein vaadi sen enempää resursseja kuin kokeilukaan. Se vain rakentuu eri tavoin.

Etnografisessa kenttätyössä taitava tutkija ajautuu tilanteisiin, joissa esimerkiksi pohjalainen 30-vuotias perheenisä nousee kahvipöydästä, tuijottaa ulos pimeyteen ja huokaisee, että ”milloinkahan se maakaapeli vedetään tänne meille asti?”

Näin tapahtui. Ja siihen hetkeen asti olimme asiakkaan kanssa luulleet, että sähkökaapelin kaivutyöt aina ärsyttävät ihmisiä. Koska ymmärsimme perheen koko historian kokemuksen niillä seuduilla, ymmärsimme nyt myös, että sähkökaapeli oli ainoa asia, jota sen tien varrella enää kehitetään. Ehkä koskaan. 

----

Kirjoittaja, teologi ja rahoitustieteilijä, Mikko Leskelä on strategiakonsulttiyhtiö Noren Oy:n perustaja. Leskelältä ilmestyi syksyllä 2020 kirja Bisnesantropologia ja muut ihmistieteet strategiatyössä (Alma Talent).