Ole utelias! Työn tulevaisuus on jo täällä.

Future of Work – työn tulevaisuus -paneelikeskustelu Helsingin keskustakirjastossa Oodissa 4.9.2019 

Tunnelma Oodin salissa on odottava, kun panelistit asettuvat paikoilleen estradille. Vihdoin mikrofoni rasahtaa, kun Adecco Suomen toimitusjohtaja Jukka-Pekka Annala, ”JP”, aloittaa puheensa. Hän toivottaa kaikki tervetulleeksi maailman hienoimmaksi tituleerattuun kirjastoon ja kertoo aiheesta, joka on panelistiemme käsittelyssä tänään. Aihe on globaalisti jokaista meitä koskettava, jokapäiväinen aihe, sillä ainahan me puhumme työstä. Haastavan, spekuloidun ja jopa pelätyn siitä tekee vasta sana ”tulevaisuus”. Millaista on tulevaisuuden työ, katoaako se?

JP Annala esittelee paneelin moderaattorin, Vivika Viikarin, joka hyppää puheenjohtajan saappaisiin. Viikari toimi vuoden 2019 CEO for One Month -kesätoimitusjohtajana Annalan rinnalla, ja kertoo itsestään lyhyesti ennen kun siirtyy esittelemään vierailevat panelistimme. Paneeli koostuu laajasta skaalasta vahvaa osaamista: Adecco Groupin toimitusjohtaja Alain Dehaze,OP Ryhmän pääjohtaja Timo Ritakallio, arkkitehti Anni Laurila sekä Paltan toimialapäällikkö Anu Sajavaara.

Anni Laurila aloittaa keskustelun yleisöä herättelevällä avauspuheenvuorolla. Puheessa hän kuvaa tilannetta kahdelta kantilta: toisaalta eliniänodotteemme on korkeampi kuin koskaan ja ennen aikaa vievät asiat eivät kuluta meitä niin paljoa. Toisaalta taas kulutamme resurssejamme loppuun edistäen ilmastonmuutosta, eikä kukaan oikeastaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Laurilan pitäessä puheenvuoroaan taustalle alkaa ilmestyä puheesta napattuja sanoja kuvien muodossa: paikalla on Tussitaikureiden livepiirtäjä Karri Lehtonen, joka rakentaa työtään keskustelun edetessä reaaliajassa.

Aloituspuheen jälkeen Alain Dehaze ottaa puheenvuoron. Hän kertoo tulevaisuuden työn megatrendeistä, jotka vaikuttavat ja hallitsevat sitä. Alain mainitsee työelämän joustavuuden, elinikäisen oppimisen merkityksen sekä teknologian automaatioineen ja tekoälyineen. Myös väestörakenteen muutokset tuovat mukanaan haasteita, sillä väestö ikääntyy ja syntyvyys laskee, joten myös työvoima vähenee huomattavasti. Sosiologiset muutokset lisäävät oman haasteensa mukaan soppaan: niin sanotut milleniaalit arvostavat työelämässä edeltäjistään eriäviä asioita, kuten työn mielekkyyttä, vapautta ja tasapainoa työn ja muun elämän välillä. Suurin haasteemme onkin se, miten synkronoimme tämän kaiken: miten saamme ongelmasta kaikille positiivisen haasteen ja tuloksen.

Pelkän kuuntelemisen sijaan yleisö saa osallistua paneeliin esittämällä kysymyksiä puhelinsovelluksen kautta. Viikari esittää ensimmäisen yleisökysymyksen:”Missä tahdissa työelämän suuria muutoksia voi olettaa tapahtuvan?” Anu Sajavaara vastaa empimättä:”Tulevaisuus on nyt!” Hän kehottaa meitä katsomaan tulevaisuuden sijaan menneisyyteen: kuinka paljon kaikki onkaan muuttunut viidessä vuodessa. Vaikka muutos on jatkuvaa ja koko ajan nähtävillämme, ei sitä tule pelätä, vaan sen sijaan valmistautua siihen. Myös Timo Ritakallio on samaa mieltä: muutosta tapahtuu koko ajan. Tämä näkyy selkeästi OP:lla nuorempien työntekijöiden kautta: he keskittyvät aiempaa enemmän työn merkityksellisyyteen ja ovat kiinnostuneita yrityksien arvoista. Arvot määrittävät usein, millaisessa yrityksessä he haluavat työskennellä, ja työntekijöistä kilpailtaessa on arvoihin panostettava aiempaa enemmän.

Yrityksen arvoista päästäänkin seuraavaan yleisökysymykseen: ”Millaisia arvoja tulevaisuuden työelämä pitää sisällään? Entäpä tarvitaanko luovuutta enää?” Ritakallio nostaa esiin luotettavuuden, jota myös Dehaze alleviivaa. Dehaze lohduttaa, että vaikka teknologia ja automatisaatio valtaavat tilaa, robotit ja algoritmit eivät ole luovia tai empaattisia: niitä omaavia ihmisiä tarvitaan aina.

”Entä luovuuden ja empatian lisäksi? Mitä taitoja meidän tulisi opettaa lapsillemme, jotta he pärjäisivät tulevaisuuden työelämässä?” Viikari lukee uuden kysymyksen yleisöltä. Panelistit ovat samoilla linjoilla korostaessaan tiimityötä sekä niin sanottuja ”pehmeitä taitoja”, joita koulussa ei opeteta kirjoista, kuten mielikuvitusta ja monimuotoisuutta. On tärkeää osata katsoa ympärilleen ja tutustua vaihtoehtoisiin reitteihin juuttumatta omiin vanhoihin kaavoihinsa.

Vaikka panelistien keskuudessa tuntuukin vallitsevan positiivisuus ja luottamus tulevaisuuteen, yleisön joukossa pohditaan:”Miten voisimme välittää toivoa ja luottamusta tulevaisuudesta huolestuneille nuorillemme?” Sajavaara ottaa mikrofonin ja kertoo, miten on pyrkinyt rohkaisemaan omia lapsiaan. ”Opiskele niin paljon kuin voit, mielenkiintoisia aloja on niin paljon. Mutta mitä ikinä opiskeletkaan: puhu erilaisille ihmisille, mene paikkoihin, hanki tietoa yhteiskunnasta ja kyseenalaista omia näkemyksiäsi. Tulevaisuus on nyt paljon jännittävämpi, kuin meidän vanhempien valitessa ammattiaan!”

Dehaze korostaa myös elinikäisen oppimisen tärkeyttä, ja kehottaa niin sanotusti opettelemaan oppimista. Puhuessaan oppimisesta, hän nostaa yhtäkkiä esille kummastuttavan asian: jos koulutustaso Suomessa on maailman paras, miksi nuorison työttömyysprosenttimme on jopa 12%? Miten se on mahdollista maailman parhaalla järjestelmällä? Laurila vastaa, että koulutusta tulisi muuttaa, sillä työkalut ja menetelmät jotka toimivat ennen, eivät muuttuneessa maailmassamme enää toimi. Sajavaaran mielestä työn ja opiskelun yhdistämistä tulisi korostaa, sillä nykyään opitaan enemmän työpaikalla työtä tekemällä.

”Pelkän puheen lisäksi täytyy myös toimia ja muuttaa ajattelutapaamme. Mutta miten saamme ihmiset tajuamaan sen ja muuttamaan ajattelutapaansa?” Viikari lukee uuden kysymyksen. Ritakallio vastaa: ”Avainkysymys kuuluu: opetteletko ja käytätkö aktiivisesti uusia järjestelmiä ja laitteita, kehitätkö itseäsi? Ole aktiivinen!” Sajavaara sanoo vastauksen piilevän uteliaisuudessa: älä istu sohvalla katsoen Netflixiä, vaan kehitä itseäsi. Ole tulevaisuudesta utelias, älä pelokas.

Viikari ilmoittaa, että aika on valitettavasti käymässä vähiin. Hän kiittää mielenkiintoisesta keskustelusta, ja pyytää panelisteiltamme vielä viimeisiä päätöslauselmia. ”Tulevaisuuden työelämää ja sen ongelmia ei pidä pelätä, sillä ne ovat mahdollisuuksia kehittää uusia aloja, töitä sekä yrityksiä. Voimme hyötyä muutoksesta!” Laurila sanoo. Sajavaara komppaa Laurilaa sanomalla, että muutoksen ja kehityksen myötä saamme uusia työkaluja ratkaista tulevia ongelmia. Ei kuitenkaan tule vain istua ja odottaa, että tuleva sukupolvi hoitaa homman: meidän täytyy itse olla osa muutosta ja tehdä lujasti töitä! ”Tärkein ajatusmalli on, että työelämä muuttuu, mutta se on ihan okei! Teknologia ja tekoäly auttavat meitä, eivät uhkaa”, summaa Ritakallio. Dehaze kertoo olevansa muiden lailla optimistinen tulevaisuuden suhteen. Teknologian avulla voimme saavuttaa kokonaan uusia aluevaltauksia, mutta meidän on tehtävä se yhdessä, pelkäämättä ja pian.

Kuvassa vasemmalta: Anni Laurila,Timo Ritakallio, Alain Dehaze, Anu Sajavaara ja Vivika Viikari.