Kiire on huono peruste epätäsmälliselle soten valinnanvapauslaille

Teksti: Olli-Juhani Piri

Kiireestä on tullut arkea sote-valmistelussa, ja keskustelussa kiireen esille nostaminen on saanut jo koomisiakin piirteitä. Pitkään asialle jatkoi hymähdellä, mutta tässä vaiheessa eduskuntakäsittelyä hymy alkaa jo hyytyä. Kiire ei voi olla enää peruste epätäsmällisille laeille, vaan valiokuntien tulee saada saattaa työskentelynsä rauhassa loppuun saakka – ilman painostusta.

Valinnanvapauslain täsmällisyys on noussut esiin useita kertoja sote-keskustelun myötä. Tämä ei ole ollut vain median mylläkkää, sillä asiantuntijat ovat nostaneet ongelmat pöydälle. Lainsäädännön arviointineuvosto huomautti alkuvuodesta julkaisemassaan lausunnossa lukuisista laissa olevista seikoista, joita olisi syytä tarkentaa. Neuvosto on huomauttanut aiemminkin lainsäädännössä olevien kuvausten suppeudesta.

Nyt viimeisimpänä perustuslakivaliokunta totesi, että valinnanvapausjärjestelmän eri osatekijöitä, kuten asiakassuunnitelmaa, suoran valinnan palveluita, asiakasseteliä ja henkilökohtaista budjettia sekä alihankintaa, koskeva sääntely ei ole kaikilta osin riittävän täsmällistä ja oikeusturvan takaavaa. Kaiken tämän sote-veivaamisen jälkeen valiokunnan huomio ja sen laajuus ovat vähintäänkin huolestuttavia.

Asiantuntijat ovat huomauttaneet useita seikoista, jotka perustusvaliokunta lopulta nosti uudelleen pöydälle. Näihin olisi voitu puuttua jo aiemmin, mutta joko kiire, asiantuntemuksen puute tai resurssien puute ajoi valmistelun päälle. Veronmaksajan, ja lähestyvien vaalien alla äänestäjän, on pystyttävä luottamaan siihen, että järjestelmässämme syntyy laadukkaita ja viime kädessä kansalaisen oikeusturvan takaavia lakeja. Tavallinen tallaajahan on se, joka lopulta joutuu hutiloiden tehdyistä laeista maksamaan. Siksi työrauha viimeistään tässä vaiheessa on olennaisen tärkeää.

Vuonna 2016 asetettu lainsäädännön arviointineuvosto istuu nyt ensimmäistä kauttaan, joka kestää kevään 2019 lopulle. Jo tänä aikana arviointineuvosto on todellakin osoittanut hyötynsä Suomen lainsäädännön valmistelulle. Pelkkien ongelmien esille nostamisen sijaan neuvosto on esittänyt konkreettisia ehdotuksia, joilla lainvalmistelua voidaan parantaa. Nämä ovat jääneet julkisessa keskustelussa harmillisen vähälle, vaikkakin ovat tärkeä opetus sote-valmistelun loppumetreillä.

Arviointineuvoston tovi sitten julkaisemassa vuoden 2017 katsauksessa esitetään useita havaintoja lainsäädännön valmistelun kehittämiseksi. Nostankin keskusteluun muutaman neuvoston havainnon, joita on helppo peilata sote-valmistelua vasten. Menneeseen ei ole syytä jäädä vellomaan, vaan katse tulee tältäkin osin suunnata eteenpäin. Näillä teeseillä järjestelmää on hyvä lähteä kehittämään, jotta vaade laadukkaista laeista toteutuisi yhä paremmin jatkossa.

1. Ministeriöiden tulisi parantaa vaikutusarviointien resursointia, jotta lainvalmisteluun saadaan monipuolista osaamista ja luodaan edellytyksiä kokonaisvaltaisille vaikutusarvioinneille.

2. Juridiikan osaaminen on tärkeää lainvalmistelussa, mutta myös muiden koulutustaustan omaavien osallistumista lainvalmisteluun tulisi lisätä.

3. Lainvalmistelun johtamiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota, ja lainsäädännön aikataulutusta tulisi kehittää ennakoitavammaksi.

4. Lainsäädännön laadun parantaminen tarvitsee onnistuakseen poliittisen päätöksenteon tuen: lainsäädännön valmistelulle annettava riittävästi aikaa.

5. Useiden hallituksen esitysluonnosten kieliasu on tekninen tai muutoin vaikeaselkoinen, mikä vaikeuttaa lain ymmärtämistä. Myös muidenkin kuin asiantuntijoiden on saatava riittävä käsitys lainmuutoksesta ja sen vaikutuksista

6. Ohjeita lainvalmisteluun on runsaasti, mutta ne ovat epäyhtenäisiä ja osin päällekkäisiä. Ohjeita tulisi yhtenäistää.

Kirjoittaja Olli-Juhani Piri työskentelee talouden ja politiikan toimittajana Bonnier Business Forumilla.