Väitöstutkimus: Diabetespotilaiden seuranta onnistuu hyvin terveyskeskuksissa – keskittäminen diabeteslääkärille kannattaa

Tyypin 1 diabetesta sairastavien aikuispotilaiden seuranta voidaan järjestää laadukkaasti perusterveydenhuollossa. Seuranta kannattaa kuitenkin keskittää diabetekseen perehtyneelle lääkärille, sanoo aiheesta väitöstutkimuksen tehnyt LL Mikko Honkasalo.

Terveyskeskuslääkäri Mikko Honkasalo vertaili väitöstutkimuksessaan Nurmijärven ja ”vanhan” Kouvolan diabeteksen hoitomallien tuloksia. Kuntien väestöt muistuttavat toisiaan, ja diabetesta sairastavia oli lähes saman verran. Kouvolassa diabeteksen hoito oli jo 15 vuoden ajan toiminut osana omalääkärijärjestelmää, kun taas Nurmijärvellä kaikki tyypin 1 (T1D) ja komplisoituneet tyypin 2 diabetespotilaat (T2D) oli yhtä pitkään keskitetty yhdelle tai kahdelle diabeteksen hoitoon perehtyneelle terveyskeskuslääkärille.

Vertailua vaikeutti se, että yksiköiden laboratorioiden käyttämät analyysimenetelmät erosivat jonkin verran toisistaan.

Valtaosalla ei vakavaa hypoglykemiaa

Jos diabetesta hoidetaan hyvin, vakavien hypoglykemioiden riski on pieni. Tutkimukseen osallistuneista potilaista valtaosalla ei tutkimusvuoden aikana esiintynyt vakavaa hypoglykemiaa; tässä ei ollut eroa kuntien välillä. Pienellä osalla insuliinihoitoa saavista potilaista esiintyi useita vakavia hypoglykemioita, joiden riski korreloi masennukseen, aktiiviseen liikkumiseen sekä diabeettiseen munuaissairauteen. Viidennes näistä potilaista ei osallistunut lainkaan säännölliseen diabetesseurantaan.

Honkasalo kiinnitti huomiota siihen, että toistuvatkaan vakavat hypoglykemiat eivät vaikuttaneet oikeuteen kuljettaa moottoriajoneuvoa. Jopa voimassa oleva ryhmän 2 ajolupa – oikeus raskaan ajoneuvon kuljettamiseen – oli 21 prosentilla insuliinihoidossa olevista diabetespotilaista riippumatta hypoglykemioiden esiintymisestä.

Keskitetyn hoitomallin potilaat tyytyväisempiä

Keskitetyssä hoitomallissa olevat tyypin 1 diabetesta sairastavat potilaat olivat tyytyväisempiä seurantaansa kuin omalääkärijärjestelmän potilaat. Ero tuli esille siinä, miten potilaat arvostivat lääkäreiden ammattitaitoa sekä siinä, miten tyytyväisiä he olivat jalkojenhoitoon. Diabeteshoitajiin potilaat luottivat erittäin vahvasti kummassakin mallissa.

- Tämä voi heijastaa lievää epäluottamusta lääkärien ammattitaitoon, Honkasalo tuumii.

Keskitetyssä hoitomallissa tyypin 1 diabeteksen kansalliset hoitosuositukset toteutuivat keskimäärin paremmin kuin omalääkärimallissa. Keskeisten seurantakokeiden (HbA1c, LDL-kolesteroli) tuloksissa ei kuitenkaan ollut eroja.

Kouvolassa diabetespotilaat olivat hoikempia, ja tyypin 2 diabetesta sairastavien potilaiden verenpaineet olivat matalampia. Nurmijärvellä tyypin 1 diabetespotilaiden seuranta tapahtui Kouvolaa useammin perusterveydenhuollossa, jolloin erikoissairaanhoidon poliklinikkakäyntien tarve väheni. Vuodeosastohoidon käytössä ei ollut eroja.

Vuotuiset diabeteksen ja sen komplikaatioiden hoitokustannukset olivat vuoden 2010 hinnoin noin 1 000 euroa yhtä tyypin 2 ja 2 000 euroa yhtä tyypin 1 diabetespotilasta kohden. Keskitetyssä mallissa tyypin 1 diabeteksen hoito tuli 23 % halvemmaksi kuin omalääkärimallissa, ja myös tyypin 2 hoito oli keskitetyssä mallissa aavistuksen (3 %) edullisempi.

- Tyypin 1 diabetesta sairastavien aikuisten seuranta voidaan laadusta tinkimättä järjestää perusterveydenhuollossa, kunhan se on keskitetty diabetekseen perehtyneille lääkäreille. Keskitetty järjestelmä tuottaa huomattavia säästöjä kunnille, Honkasalo summaa tuloksiaan.

Nurmijärven terveyskeskuksessa diabeteslääkärinä työskentelevä lääketieteen lisensiaatti Honkasalo väittelee 10.4.2015 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Diabeteksen hoidon laatu ja kustannukset - Kahden erilaisen hoitomallin vertailu perusterveydenhuollossa " (Quality and costs of diabetes care – comparison of two models in primary health care).

Väitöskirja on luettavissa E-thesis -palvelussa:https://helda.helsinki.fi/handle/10138/153809