Ylempi erityiskorvaus (100 %) tarpeen muillekin diabeteslääkkeille kuin insuliinille

Viime syksynä diabeteslääkärit Lahtela, Niskanen, Saltevo ja Strand ehdottivat mielipidekirjoituksessaan Suomen Lääkärilehdessä (47/2015) diabeteslääkkeiden korvauskäytännön uudistamista niin, että vain insuliini olisi 100-prosenttisesti erityiskorvattava ja muut diabeteslääkkeet korvattaisiin alemmassa erityiskorvausluokassa (65%).

Heidän mielestään näin vapautuvat varat voitaisiin käyttää niin, että uusia diabeteslääkkeitä saataisiin nopeammin ja paremmin Kelan korvaamiksi.

Uusimpia verensokerilääkkeitä korvataan vaihtelevasti valmisteesta ja potilaasta riippuen 100-prosentin erityiskorvausluokassa tai pienemmässä korvausluokassa tai ei ollenkaan.

Kirjoittajat ottavat esiin tärkeän epäkohdan: nykyinen tiukasti rajoitettu korvauskäytäntö ohjaa liikaa lääkärin ja potilaan mahdollisuuksia käyttää parasta mahdollista hoitoa.

Diabetes on diabetes tyypistä riippumatta

Erityiskorvausoikeuksia rajataan nyt tietyille erityisryhmille, esimerkiksi vaaditaan tietty painoindeksi ennen hoidon aloittamista, jotta valmiste korvataan. Tämä on nykyään käytännön hoidon kannalta kiistaton epäkohta esimerkiksi suolistohormonilääkkeissä (GLP-1 analogeissa), mutta se ei oikeuta kaikkien muiden potilaiden omavastuuosuuksien korottamiseen.

Valtioneuvosto päättää asetuksella, mitkä sairaudet kuuluvat erityiskorvauksen piiriin. Asetuksessa diabetes on tyypistä riippumatta arvioitu 33 muun sairauden ohella lääketieteellisin perustein vaikeaksi ja pitkäaikaiseksi sairaudeksi, jonka hoidossa tarvittava vaikutustavaltaan korvaava tai korjaava välttämätön lääke voi olla korvattu 100 prosenttisesti.

Lääkkeiden hintalautakunta (Hila) päättää, mitkä lääkevalmisteet ovat erityiskorvattavia asetuksessa mainituissa sairauksissa. Lääkkeiden hintalautakunta päättää korvattavuuden laajuudesta ja voi rajoittaa erityiskorvattavuuden koskemaan vain sairauden tiettyä muotoa tai vaikeusastetta. Päätöksenteossa huomioidaan sairauden laatu, lääkkeen tarpeellisuus ja taloudellisuus, käytössä ja tutkimuksissa osoitettu hoidollinen arvo sekä käytettävissä olevat varat.

Kategorinen diagnoosipohjainen kanta, ettei tyypin 2 diabeteksen hoidossa tarvittavia lääkevalmisteita korvattaisi ylimmässä erityiskorvausluokassa, on ristiriidassa voimassa olevan sääntelyn kanssa.

Pienituloisuus ei saisi estää hyvää hoitoa

Diabeetikot ovat usein monisairaita ja tarvitsevat pitkäaikaisesti samaan aikaan useita valmisteita, joten heille lääkehoidosta aiheutuvat kustannukset eivät ole arvioitavissa pelkästään verensokeria alentavan lääkityksen korvaustason perusteella. Lääkehoitoon liittyvä kustannukset ovat lisäksi vain osa potilaalle aiheutuvista kustannuksista. Myös vastaanottokäynnit, matkat ja työstä poissaolot maksavat.

Diabetesliiton laskelmien mukaan muiden diabeteslääkkeiden kuin insuliinivalmisteiden alentaminen alempaan erityiskorvausluokkaan (65 %) yhdessä muiden lääkekorvaussäästöjen kanssa lisäisi monisairaan potilaan omavastuuosuuksia lääkeyhdistelmistä riippuen jopa satoja euroja vuodessa vuoden 2015 tasoon verrattuna.

Korvauskäytännön tulee tukea hyvää lääkehoitoa kaikissa sosioekonomisissa väestöryhmissä. Diabeteksen vaikeasti vammauttavat lisäsairaudet painottuvat nykyään kaikkein pienituloisimpiin diabeetikoihin.

Uusien valmisteiden erityiskorvattavuuden hyväksymisen viiveet ja esteet liittyvät koko järjestelmään, jonka rakenteellisia ongelmia ei tule maksattaa yhdellä potilasryhmällä.

Käsittääksemme missään ei ole osoitettu, että potilaan maksuosuuden lisääminen lisäisi hoitoon lääkehoitoon tai elintapahoitoon sitoutumista. Ratkaisut turvallisen ja tehokkaan lääkehoidon tarpeeseen perustuvaan käyttöön on osoitettavissa muualta.

Diabetes ei enää räjähdä käsiin

Tyypin 2 diabeteksen lisääntymistrendi näyttäisi taittuneen kuluneiden 10 vuoden aikana[1] ja verensokeritasapainot ovat parantuneet [2]^,[3]. Diabeteksen lisäsairauksien sairaalahoitojaksot ovat vähentyneet, erityisesti miehillä[4]. Diabeteslääkkeitä vuoden aikana ostaneiden henkilöiden ja maksettuja Kela-korvausten määrässä on havaittavissa jatkuvan kasvun tasaantuminen. Aikaisempi diabeteslääkkeiden Kela-korvausten yli 10 %:n vuotuinen kasvu on tasaantunut kahtena viime vuotena 4 %:iin[5]. Lisäksi rinnakkaisvalmisteiden ja insuliinivalmisteiden biosimilaarien markkinoille tulo vaikuttanee kilpailun kautta hintoja alentavasti.

Diabeteksen hoidon kokonaiskustannuksista noin 2/3 aiheutuu hyvällä hoidolla vältettävissä olevaista lisäsairauksista ja niihin liittyvästä sairaalahoidosta. On osoitettu, ettei kapea-alainen sektorikohtainen säästö tuota terveyshyötyä. Diabeteksen kustannukset Suomessa -selvityksen[6] mukaan lääkekustannusten osuus diabeteksen aiheuttamista lisäkustannuksista on 30 %. Selvitys osoitti, että sairaanhoitopiireissä, joissa lääkekustannusten osuus oli keskimääräistä suurempi, erikoissairaanhoidon ja/tai perusterveydenhuollon vuodeosastohoidon kustannukset olivat tavallisesti keskimääräistä pienemmät. Lääkkeiden käytön voi päätellä parantavan diabeteksen hoitoa ja vähentävän kallista vuodeosastohoitoa, jolloin hoidon kokonaiskustannukset pienentyvät.

Pirjo Ilanne-Parikka
Ylilääkäri
LT, sisätautien erikoislääkäri
Suomen Diabetesliitto ry

Riitta Vuorisalo
Erityisasiantuntija
YTM
Suomen Diabetesliitto ry

[1] Peltonen M, Laatikainen t, Lindström J ja Jousilahti P. WHO:n tavoitteena on pysäyttää lihavuuden ja diabeteksen lisääntyminen. Tutkimuksesta tiiviisti 3/2015 www.thl.fi

[2] Peltonen M, Laatikainen T, Lindström J ja Jousilahti P. WHO:n tavoitteena on pysäyttää lihavuuden ja diabeteksen lisääntyminen. Tutkimuksesta tiiviisti 3/2015 www.thl.fi

[3] Pajunen P ym. Diabetespotilaiden hoitotasapaino FINRISKI 2012 väestötutkimuksessa. Suomen Lääkärilehti 2014; 23: 1705 - 1709.

[4] Manderbacka K. ym. Vältettävissä olevat sairaalahoitojaksot Suomessa 1996 - 2010. Suomen Lääkärilehti 2015; 48:3298 - 3304b.

[5] www.kela.fi/kelasto

[6]Jarvala 2010; Diabetesbarometri 2015. Diabetesliitto.