Isot ja pienet päätökset

Olemme talven koittaessa taas valintojen ääressä, enkä tarkoita pelkästään kunnallisvaaleja. Vaaleissa ja vastaavissa isoissa päätöstilanteissa on aina tehty tietoisia kertavalintoja, kuten kuka ehdokas edustaa arvomaailmaani, missä haluan asua, mikä olisi minulle oikea työpaikka, ja mihin pankkiin sijoittaisin vaatimattomat eläkesäästöni, jos niitä on. Myös yrityksissä on totuttu suurten kertapäätösten tekemisen kuten rekrytointeihin, tehdasinvestointien IRR-laskelmiin ja riskianalyyseihin.

Maailma on kuitenkin nykyisin muuttunut jatkuvaksi sarjaksi pienempiä, nopeita, mutta yhtä tärkeitä jatkuvia päätöksentekotilanteita valintojen voileipäpöydästä. Joudumme valitsemaan puoluekannan, arvomaailman, elintavat ja ystäväpiirin äärettömästä voileipäpöydästä. Ennen koulutus määritteli uraputken, puoluekanta määritteli ehdokkaan, asema määritteli asenteet, ja lopuksi lähimaantiede määritteli ystäväpiirin. Vaalikoneet auttavat vaaleissa, mutta voivat luoda ristiriitaisia asetelmia joissa väärällä ehdokkaalla on oikeat mielipiteet ja päinvastoin. Elämän vaalikonetta arvojen, elintapojen tai ystäväpiirin valitsemiseksi ei vielä ole, joskin erilaisten FB-valintojen klikkauksella voi viestiä mieltymyksistään.

Joudumme myös joskus valitsemaan monen hyvän tai huonon vaihtoehdon välillä. Esimerkkinä voi käyttää oikeudenmukaisen veronmaksun ja hyvän suomalaisen yrityskansalaisuuden periaatteita; jos suomalaiset vientiyritykset maksaisivat kaikki veronsa EU-suunnitelmien mukaisesti vientimaahan, eikä pääkonttorimaa Suomeen, niin hyvinvoinnin ylläpito täällä olisi hankalaa. Tällöin on turha lukea iltalehdestä yritysten verotilastoja. Yhden asian järjestöjen voi olla vaikeaa ymmärtää, että sama firma on kymmenien erilaisten, joskus toisensa poissasulkevien vaatimusten kohteena, ja kaikkia ei voi toteuttaa.

Samoin poliitikkojen olisi hyvä muistaa eräs yritysmaailmaakin koskeva vanha juristien periaate eli ratkaisupakko - usein on pakko saada aikaan päätös, vaikka se olisi epämiellyttävä ja kaikki faktat eivät olisi tiedossakaan. Suomesta löytyy vahva perinne epäonnistumisten muistamisesta, vaikka rohkeaa innovatiivisuutta tarvitaan. Erityisen hankalaksi asiat tekee digitaalisuus: vanhatkin mielipiteet ja teot voidaan kaivaa esille sähköisistä lähteistä. Tällöin ainoa kestävä tapa toimia on toimia sekä ympäristön että moraalin osalta niin kestävästi, että vanhoja tekoja ei tarvitse katua.

Pohdimme näitä yritysten, kansalaisten ja median rooleja loppusyksyn tilaisuuksissamme ja viestinnässämme. Odotan erityisellä mielenkiinnolla arvostetun BBC:n Alec McGivanin kokemuksia median yhteiskunnallisesta roolista Englannissa, sekä luonnollisesti Porter & Kramerin creating shared value-ajatuksia. Jäsentemme 200:aan kasvanut joukko on ymmärtänyt sen, että on kannattavaa toimia vastuullisesti ja kuunnella herkällä korvalla niitäkin sidosryhmiä, joka eivät seuraavan neljänneksen aikana äänestä lompakollaan.

Eräs valinta keväällä 2013 ei ole vaikea: RATKAISUN PAIKKA 2013 - yhteiskuntavastuun suurtapahtuma Helsingin Wanhassa Satamassa 14.5.2013. Kymmenissä eri keskusteluissa ja työpajoissa on mukana kansainvälisiä vaikuttajia, yritysjohtajia, asiantuntijoita ja edelläkävijöitä. Voit solmia uusia asiakas- ja yhteistyökontakteja, kartoittaa parhaat benchmarking-kohteet ja tavata kollegoitasi – se on vuoden 2013 paras verkostoitumistilaisuus. 

Mikko Routti
Toiminnanjohtaja, FiBS
mikko.routti@fibsry.fi