Minustako yritysvastuun ammattilainen?

Millaisen uran yritysvastuun parissa voi tehdä? Mitä vaaditaan yritysvastuun ammattilaiselta?

Näitä kysymyksiä pohdittiin FIBSin aamukahvitilaisuudessa 28.2.2013 PwC:n partnerin Sirpa Juutisen ja TeliaSoneran yritysvastuujohtajan Eija Pitkäsen johdolla. Mukana keskustelussa oli myös Turun yliopiston kestävän kehityksen opintokokonaisuudesta vastaava Minttu Jaakkola, joka toi akateemisen näkökulman mukaan keskusteluun. 

Kiinnostus yhteiskuntavastuuta ja sen tarjoamia uramahdollisuuksia kohtaan herää usein yliopistossa tai korkeakoulussa. Opiskelijat kiinnostuvat yhteiskuntavastuusta Minttu Jaakkolan mukaan usein siksi, että he kaipaavat tulevaan työhönsä jotain ’suurempaa merkitystä’.

Tunnistan tämän ilmiön; sama tausta-ajatus sai minut osallistumaan vastuullisuusopintokokonaisuuksiin Turun kauppakorkeakoulussa opiskellessani. Vastuullinen liiketoiminta ja kestävä kehitys ovat yhä useammin mukana korkeakoulujen opintotarjonnassa, ja Turun esimerkin mukaan opetuksessa katetaan kaikki vastuun osa-alueet: taloudellinen, sosiaalinen, kulttuurinen ja ympäristövastuu.

Aiheista kiinnostuneet opiskelijat saavat siis kattavasti tietoa yhteiskuntavastuun osa-alueista. Mutta tarjoaako opiskelu kompetensseja selviytyä yritysvastuu-uralla työelämässä?

Nuorelle ammattilaiselle, joka haluaa parantaa maailmaa, yritys- ja konsulttibisneksen arki voi näyttäytyä raadollisena. Nykypäivän yhteiskuntavastuujohtajat ovat monitaitureita, joilta vaaditaan ymmärrystä sekä isoista yhteiskunnallisista kysymyksistä että yritystoiminnan kaikista osa-alueista ja yrityksen prosesseista.

Sirpa Juutinen ja Eija Pitkänen kuvaavat hyvin niitä moninaisia taitoja, jotka auttavat yhteiskuntavastuujohtajia menestymään urillaan. Sirpa Juutisen mukaan ”ei riitä, että on se teoriatieto, lisäksi tarvitaan persoonaa, rohkeutta, taitoa kuunnella ja kykyä muodostaa jatkuvasti uutta tietoa”. Ja vahvaa sosiaalista älykkyyttä, lisää Eija Pitkänen.

Melkoinen lista siis. Yhteiskuntavastuujohtajan pioneerityössä viestintä- ja vuorovaikutustaidot korostuvat: kuinka myydä vastuullisuus paitsi eri sidosryhmille myös kollegoille ja ylimmälle johdolle? Miksi yhteiskuntavastuu on tärkeää juuri meidän yritykselle? Miten muuttaa yhteiskuntavastuu luvuiksi ja ’oikeaksi bisnekseksi’? 

Vaikka asenteet ovat muuttumassa, pelkkä ’yhteiskuntavastuu on meille tärkeä arvo’ ei vie pitkälle. Yritysvastuun ammattilaiset painottavat, että alasta on pehmeys kaukana ja työ kovaa. On hienoa - vaikkakin omien urasuunnitelmien kannalta raadollista - saada kuulla, miten asia oikeasti on. Mutta vaikkei vastuullisuutta ideologialla myydä, antaa oma arvopohja draivia viedä asioita eteenpäin.

Millaisia ovat sitten yhteiskuntavastuun tulevaisuudessa tarjoamat uramahdollisuudet? Tarvitseeko olla kaikkien alojen asiantuntija, jotta pärjää? Ei välttämättä. Monitaitureiden lisäksi tarvitaan asiantuntijoita, joilla on rautainen ammattitaito jollain yhteiskuntavastuun osa-alueella. Vaikka yhteiskuntavastuu valtavirtaistuu ja yhteiskuntavastuun ammattilaiset vakiinnuttavat paikkansa organisaatiokaavioissa, ei paikkoja alan ammattilaisille ole loputtomasti.  Voikin olla fiksua kehittää osaamista myös jollain muulla osa-alueella, kuten HR:ssä tai markkinoinnissa, ja yhdistää tehtävään vastuullisuusnäkökulma. Tämä on rohkaiseva tieto myös näin vastavalmistuneen näkökulmasta; vaihtoehtoja on monia.

Ideaalitilanteessa yhteiskuntavastuujohtajat olisivat tarpeettomia yritysten  käytäntöjen ollessa vastuullisia, mutta tähän taitaa kuitenkin olla vielä pitkä matka. Nyt on siis hyvä aika kehittää osaamista myös yritysvastuun ulkopuolelta, jotta voi tulevaisuudessa hyödyntää ammattitaitoaan yhteistyössä niin eri osa-alueiden asiantuntijoiden kuin sen monitaituri-yhteiskuntavastuujohtajankin kanssa.