Skip to main content

Oikea vastaus väärään kysymykseen?

Blogikirjoitus   •   Marras 22, 2016 09:00 EET

Tänään julkistetaan Suomen parhaat yritysvastuuraportit. Nykymuodossaan sitä arvostellaan monesta näkökulmasta: viranomaiset ja kansalaisjärjestöt kritisoivat sen hampaattomuutta, talousjournalistit sen raskautta, sijoittajat ohittavat sen vaatien suoria pistemäisiä vastuullisuusselvityksiä ja konsultit sitä, että ei tehdä tarpeeksi tai laadukkaasti. Itse tekijäyritykset harmittelevat sitä, että sen vaikeus vie liikaa aikaa ja energiaa itse tekemisestä eli varsinaisesta vastuullisuustyöstä.

Miksi yritysvastuuraportointi on kuitenkin oleellinen osa positioitumista yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kehitykseen?

Kestävä kehitys on maapallon ja ihmisten elinehto ja yritykset toteuttavat sitä yritysvastuutyöllä. Kestävän kehityksen teemat luovat uusia liiketoiminnan mahdollisuuksia ja näitä tunnistetaan raportointiprosessin yhteydessä. Vapaaehtoinen yritysvastuuraportointi on regulaatiota kustannustehokkaampi tapa sitouttaa yritykset kestävään kehityksen ja saada sidosryhmille näkyvyys tähän.

Ulkoisesti katsottuna avainsana on luottamus, hyvin tehty vastuullisuusraportti on monitoimityökalu, jota käyttäen osakkeenomistajat, kumppanit, asiakkaat ja työntekijät voivat aistia sen, miten yritys suhtautuu tulevaisuuteen ja eri sidosryhmiin. Jos joku dimensio kuten ilmasto tai ihmisoikeudet kiinnostaa erityisesti, sen pohjalta voi hankkia lisää tietoa ja vertailla esim. toisiin yrityksiin. Ylin johto voi profiloida yritystään edelläkävijäksi omalla alallaan, tai sitten ei.

Sisäisesti raportointi on ainoa jatkuva yritysprosessi, jolla yritys arvioi asemoitumisen kestävän kehityksen haasteisiin ja mahdollisuuksiin hankkien vaikutteita ulkomaailmasta trendien ja palautteen muodossa. Keskitetty ja koordinoitu raportointiprosessi mahdollistaa ajantasaisen vastaamisen viranomaisten ja sijoittajien vaatimuksiin. Raportointiprosessi luo periaatteet ja työkalut joilla sitouttaa työntekijät, johdon ja ulkoiset toimitusketjut yhteisiin käsitteisiin ja pelisääntöihin. Se auttaa toteuttamaan ja kehittää toimintaa mittarien kautta. Raportointi tuo peliin vakavuutta; jos sitoudutaan raportoimaan esimerkiksi hyvästä hallinnosta, niin silloin epäonnistumiset ja onnistumiset on tuotava julkisuuteen. Ja lopuksi se viestii tavoitteista ja työn tuloksista.

Suomalaisyritysten vastuullisuusraportointi ei ole juuri lisääntynyt viime vuosina, mutta selvä muutos on nähtävissä 2017 jälkeen, jolloin EU-direktiivin pohjalta arviolta 20-30 uutta, lähinnä rahoituslaitosta ja pörssiyhtiötä tulevat pakottavan raportoinnin piiriin. Toki 130 yhtiötä ei ole kovin paljon, jos Ruotsissa hiukan eri vaatimuksin 1600 yritysten tulee pakollisen raportoinnin piiriin. Direktiivi ei juuri anna käytännön ohjeita vaan käytännössä nykyiset mallit ja periaatteet riittävät. Vaikka reunaehdot tulevat direktiivistä, yrityksiä ja yhteiskuntaa oikeasti hyödyttävä raportointi lähtee liiketoiminnan ja sidosryhmien tarpeista. Määrämuotoistakin raportointia voi toteuttaa monella tavalla, ja "putken sisällä" voi asian toteuttaa monella tavalla.

Millä tavalla Suomen raportointikilpailu on uudistunut viime vuosina? Kokonaisvaltaisen vahvuuden lisäksi 2016 palkittiin paras raportti viidessä eri sarjassa (biodiversiteetti, ilmastonmuutos, ihmisoikeudet, veronmaksu ja johdon palkitseminen). Nämä ovat järjestäjien mukaan ne alueet joihin kannattaa kiinnittää jatkossa huomiota, toki oman olennaisuusarvion puitteissa. Lisäksi keskeiset sidosryhmät valitsevat oman suosikkinsa. Prosessi on siis kehittynyt paljon.

Uskon, että tuomme tänään arvokkaan lisän Suomen kestävän kehityksen työhön ja vahvaa motivaatiota tekijöille.

Onnea voittajille!

MIKKO ROUTTI
Toimitusjohtaja, FIBS
mikko.routti@fibsry.fi


Kommentit (0)

Lisää kommentti

Kommentti