Puheenvuoro nuorille

Viimeisten parin vuoden aikana nuoret on jälleen kerran löydetty. Nuorten hyvinvointi – tai pahoinvointi – kiinnostaa aikuista, olipa hän sitten vanhempi, opettaja, työnantaja, tutkija tai vaikkapa sosiaalityöntekijä.

Hyvä niin. Mutta kaiken kohinan keskellä mieleni valtaa hämmennys. Miksi minusta tuntuu siltä, että nuorille on keskusteluissa annettu pääosin objektin rooli: muut, siis aikuiset, miettivät toimenpiteitä, joilla nuorten syrjäytymistä ehkäistäisiin, työllistymistä edistettäisiin ja pahoinvointia vähennettäisiin. Lisäksi keskustelu on ollut varsin ongelmalähtöistä.

Mitä jos käännettäisiin katseen suuntaa?

Ajatellaan nuoria itsenäisinä toimijoina, tolkun ihmisinä, joilla on ajatuksia ja näkemyksiä ei vain omaa elämäänsä ja lähiyhteisöään koskevissa asioissa, vaan myös yhteiskunnan ja yritystoiminnan kehittämisessä. Miltä esimerkiksi työelämä näyttää nuoren näkökulmasta? Entä yritysten toiminta? Johtajien eettisyys ja päättäjien valveutuneisuus?

En ole nuori enkä voi, saati halua vastata nuorten puolesta. Yhtä oikeaa vastausta ei voine edes olla, koska nuorista on moneksi. Varmasti on nuoria, jotka kokevat kilpailuhenkisen työelämän motivoivaksi. Mutta yhtä varmasti on heitä, jotka taloutta ja työelämää koskevia kielteisiä uutisia seurattuaan ovat alkaneet pohtia, onko työnteko silkkaa potkujen pelkoa ja pätkätöitä. Onko tilaa vain kielitaitoisille moniosaajille ja rautaiset hermot omaaville kansainvälisille sukkuloijille? Ja vastuullisuus: onko se yrityksille vain maineenhallintaa vai pyrkivätkö ne aidosti edistämään ihmisoikeuksia ja hidastamaan ilmastonmuutosta?

Olen saanut lukea monesta tutkimuksesta, että arvot ja vastuullisuus ovat nuorille kova sana, kun he valitsevat mahdollisia tulevia työnantajiaan. Organisaatiot tutkituttavatkin mainettaan ja vetovoimaansa nuorten joukossa säännöllisesti. Tutkimusten teettämisen lisäksi nuoria kannattaa kuulla suoraan, sekä tulevien sukupolvien ja työntekijöiden edustajina, että sellaisina nuorina kuin he ovat juuri nyt. Kaikkine väreineen, pilkkuineen, unelmineen ja pelkoineen.

Jos vastuullisuus on yritykselle strateginen valinta, sen pitäisi silloin olla myös palvelu- ja tuotekehityksen luontevana lähtökohtana. Mikä olisikaan oivallisempi tapa vastata haasteisiin kuin kutsua nuoret mukaan innovoimaan? Avataan korvat ja aletaan rohkeiksi: otetaan nuoret ja heidän ideansa tosissaan. Ja sitten kun yrityksissä ja yhteisöissä huomataan, miten riemullisia tuloksia tällainen työskentely tuottaa, otetaan vielä yksi askel eteenpäin: perustetaan organisaatiolle ja sen johdolle nuorista koottu sparrausryhmä. Kuka ilmoittautuu ensimmäiseksi?

SARI KUVAJA
Yhteyspäällikkö, Nuorten Akatemia