Yhteiskuntavastuusta nettopositiivisuuteen

Yritykset ovat pitkään pyrkineet minimoimaan tai pienentämään oman toimintansa ympäristövaikutuksia sekä viestimään toiminnastaan aktiivisesti.

Samalla painopiste on laajentunut yleisempään yhteiskuntavastuullisuuteen, jossa myös esimerkiksi sosiaaliset näkökohdat huomioidaan entistä tarkemmin.

Voidaan sanoa, että yhteiskuntavastuullisuus on tänä päivänä isommalle yritykselle hygieniatekijä eli asia joka pitää olla kunnossa, mutta josta ei saada enää kilpailuetua.

Yhteiskuntavastuun tullessa osaksi arkipäivää on ekologisen jalanjäljen lisäksi keskusteluun noussut myös ekologinen kädenjälki. Kyse ei ole vain siitä, miten pienennetään oman toiminnan haittoja vaan miten omalla toiminnalla voidaan edistää esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillintää tai luonnon monimuotoisuutta.

Oras Tynkkynen ja Kati Berninger tuovat keskusteluun uudessa kirjassaan ”Nettopositiivisuus – Menestyvän ja vastuullisen liiketoiminnan uusi taso” uuden käsitteen: Nettopositiviisuus. 

Nettopositiivisuuden tavoitteena on pienentää ympäristöhaitat mahdollisimman pieneksi ja kasvattaa ympäristöhyödyt mahdollisimman suureksi.

Siinä missä ekologista jalanjälkeä tai hiilijalanjälkeä ei voi koskaan tiputtaa kokonaan nollaan, ekologista kädenjälkeä voi kasvattaa teoriassa rajattomasti. Esimerkiksi itselleni oman hiilijalanjäljen pudottaminen alkaa olla jo vaikeaa. Sen sijaan voin jatkuvasti toimia yhteiskunnan ja ympäristön hyväksi entistä tehokkaammin.

Tärkeää on tarkastella nettopositiivisuutta yritysten eri osa-alueiden kannalta. Esimerkiksi lajien hävittämistä sukupuuttoon ei voi korvata tukemalla suojelualueen perustamista toisaalla. Yritys on nettopositiivinen vain silloin kun sen toiminta on plussan puolella kaikilla osa-alueilla.

Nettopositiivisuus ei ole ainoa käsite. Tämä tuodaan esille myös kirjassa. Esimerkiksi tietoliikenneyritys BT puhuu nettohyvästä (Net Good), teknologiatoimittaja SKF:n tavoitteena on BeyondZero ja Dell käyttää käsitettä Legacy of Good.

Kirjassa on paljon hyviä esimerkkejä vastuullisesta toiminnasta. 

Esimerkiksi IKEA on tehnyt strategisen valinnan myydä vain LED-lamppuja. Lisäksi tavoitteena on olla energiapositiivinen vuoteen 2020 mennessä eli tuottaa vähintään yhtä paljon uusiutuvaa energiaa kuin itse kuluttaa. 

Toinen hyvä esimerkki on mielestäni Soilfood. Yritys toimittaa paperiteollisuuden sivutuotteita maanparannusaineeksi maatiloille. Näin tarpeettomat sivuvirrat saadaan hyötykäyttöön kiertotalouden hengessä pois huuhtomasta ravinteita vesistöihin.

Valitettavasti monet kirjan esimerkit kuvaavat vain perinteistä ympäristö- tai yhteiskuntavastuullista toimintaa. Jään mielenkiinnolla odottamaan ensimmäisten suomalaisten yritysten ulostuloja nettopositiivisuuden suhteen. Edelläkävijöillä kun on tapa määritellä pelisäännöt ja saada merkittävää kilpailuetua.

Lisäksi jään odottamaan henkilökohtaisia nettopositiivisuuslaskureita. Olen pitkään laskenut omaa hiilijalanjälkeäni erilaisilla laskureilla. Hiilijalanjäljen lisäksi on tullut muitakin laskureita, esimerkiksi Itämerilaskuri, jolla yksittäiset ihmiset voivat arvioida oman toimintansa ympäristöhaittoja.

Seuraavaksi toiveena olisikin yrityksille ja yksittäisille ihmisille suunnattu nettopositiivisuuslaskuri, jolla omaa toimintaa voisi arvioida kokonaisvaltaisemmin.

Lisätietoja nettopositiivisuudesta täällä ja Oras Tynkkysen ja Kati Berningerin mainiosta kirjasta myös Tyrskyn sivuilla.

LEO STRANIUS

Kirjoittaja on Luonto-Liiton toiminnanjohtaja sekä Tyrsky Consulting Oy:n osakas ja hallituksen jäsen, joka on pitkään työskennellyt yritysten yhteiskuntavastuun parissa esimerkiksi tietoliikennealalla ympäristöpäällikkönä.