Helppoa työtä

Arkinen aherruksemme on nykyään usein linkitettynä tietojärjestelmiin. Näiden järjestelmien sunnittelun lähtökohta pitäisi olla se, että ihminen voi keskittyä työnteossaan olennaiseen.

Olen ollut mukana monenlaisissa projektien käyttöönotto- ja koulutushankkeissa eri puolilla maapalloa. Niiden kautta olen saanut hyvää näkökulmaa siihen miten loppukäyttäjä katsoo asioita, ja miten työarjen helpottamiseen voidaan vaikuttaa. Yksi esimerkki on visuaalisuus. Usein unohtuu, että visuaalisuudella on itseasiassa iso merkitys käytön helppouteen. Näin sillä on myös suora vaikutus työn tehokkuuteen ja mielekkyyteen, eli kyseessä ei ole vain viihdyttävä tekijä. Näihin kannattaa panostaa!

Olin mukana lähettiläänä ja testikanina Designpääkaupunki -vuoteen kuuluneessa Redesign 925 projektissa, työpäivän uudelleensuunnittelun hankkeessa. Se on herätellyt ymmärtämään, että vaikka muuten olemmekin suht moderni kansakunta monessa asiassa, kuva työarjesta ja työn mielekkyyden tärkeydestä on jäänyt jonnekin menneisyyteen – ehkä teolliselle aikakaudelle. On ilahduttavaa nähdä, että työarkeen on alettu panostamaan ihan eri tavalla. Samalla järjestelmien käytettävyys on noussut entistä tärkeämmäksi aiheeksi.

Työskentelen osana käyttökokemustyöryhmää, joka tutkii käyttäjien kokemuksia, tuo tätä osaamista järjestelmäprojekteihin ja auttaa käyttöliittymien oikeanlaisessa suunnittelussa. Kyseinen työryhmä koostuu alansa asiantuntijoista ympäri maailman. On aika mielenkiintoista, että vaikka osa käyttäjäkokemuksesta on varsin universaaleja, on maailma silti pullollaan erilaisia lähtökohtia ja näkökulmia, joista lähestyä tätä korkean käytettävyyden käsitettä.

Vietin takavuosina muutaman kuukauden Keniassa ollessani mukana IBM:n yhteiskuntavastuuohjelmassa. Siellä lahjoitamme ammattiosaamistamme osana kehitysyhteistyöprojekteja. Yllätyin kuinka vahvasti sähköiset palvelut ovat jo osana Kenian yhteiskuntaa. Tietokoneita ei niinkään ole, mutta kännykkä on toiminut Keniassa jo pitkään sähköisten palvelujen mahdollistajana. Masai-heimon päällikölläkin oli kännykkä, vaikka kylässä ei sähköjä ollutkaan. Mutta miksi antaa sen estää, kun mopolla pääsi kilometrin päähän kännykän latauskioskille?

Projektiryhmämme Keniassa jakautui kolmeen työryhmään. Oma ryhmäni auttoi tutkimään äänestystä ja sen sähköistämisen edistämistä. Perehdyimme siihen, miten kenialainen äänestäjä mahdollisesti kokee koko äänestystapahtuman.

Uppouduin siis siihen, miten saada äänestämisestä mielekästä ja kasvattaa äänestäjien luottamusta. Meillä Suomessa ei tarvitse ottaa huomioon esimerkiksi väkivaltaisuuksia tai korruptiota. Mutta Keniassa silmäni avautuivat sille kuinka erilainen kokemus äänestäminen saattaa olla, riippuen siitä missä päin maailmaa on.

Haastattelimme kenialaisia ja kokosimme parannusehdotuksia. Osa liittyi äänestysprosessiin ja siihen liittyvään teknologiaan, mutta iso osa parannusehdotuksista liittyi ihan perusäänestyskokemuksen parantamiseen.

Osa tarinoista sai vedet silmiin ja nostatti sisun tuoda parannusta siihen prosessiin, mikä pitäisi olla meille kaikille yhtä kivutonta ja yksinkertaista kuin veden juomisen. Loppuraporttimme liikutti itse valtiosihteeri Dr Ndemon kyyneliin asti. Itselleni Kenian projekti jätti lähtemättömän vaikutuksen. Keniassa opin, että pienilläkin kikoilla asioihin saa isoja muutoksia, mitkä vaikuttavat positiivisesti käyttäjäkokemukseen.

Tämä vuosi ja Kenian isot vaalit tuovat näkyviin, kuinka hyvin hallinto on ottanut konkreettisia, lyhyen tähtäimen parannusehdotuksiamme käyttöön. Selkeä, riittävän yksinkertainen ja tutun oloinen sähköisen asioinnin käyttöliittymä voi tehdä jopa julkisen hallinnon palvelusta pidetyn ja suositun. Tästä on hyviä esimerkkejä meillä Suomessakin.

Ikuisena optimistina jaksan uskoa, että järjestelmäprojekteissa –etenkin niissä joihin pääsen itsekin vaikuttamaan- painottuu enemmän ja enemmän käytettävyys ja tulevaisuuden älykkäämpi, mielekkäämpi ja tehokkaampi tapa tehdä töitä.

Kirjoittaja:

Järjestelmäimplementaatioiden ja järjestelmäkäytettävyyden asiantuntija