Skip to main content

Iäkkäät ohjelmistot älykkäämmän yhteiskunnan hidasteena

Blogikirjoitus   •   Kesä 18, 2013 14:18 EEST

Ovatko iäkkäät, julkishallinnon datan keräämiseen tarkoitetut tietokoneohjelmat käymässä älykkäämmän yhteiskunnan esteeksi?

Tiedonsiirrolla on yhteiskunnassa tärkeä rooli. Tiedonsiirto mahdollistaa niin kutsutun älykkäämmän yhteiskunnan (smarter society), jossa kansalaiset ovat paremmin informoituja, jolloin he voivat tehdä viisaampia päätöksiä.

Avoin data on ollut nouseva ilmiö muutaman vuoden ajan. Sen ajatellaan mullistavan yhteiskuntaa. Julkishallinnon avoimen datan taakse piiloutuvan tiedon siirtäminen kansalaisille on kuitenkin haastavaa puuhaa. ”Data koostuu digitaalisesta raaka-aineesta, mitä voidaan koneellisesti muokata, hakea ja yhdistellä”*. Data ei siis ole vielä tietoa. Jotta avoimesta datasta tuotetun tiedon siirto johtaisi älykkäämpään yhteiskuntaan, tieto täytyy pakata sellaiseen muotoon, että se on sekä kansaa kiinnostavaa että helposti ymmärrettävissä.

Toistaiseksi avoimesta datasta on hyötynyt enimmäkseen vähemmistö, joka on osannut muokata sitä käyttökelvolliseen muotoon ja käyttää sitä hyödykseen. Tällaisia ovat esimerkiksi startup-yritykset, jotka ovat pystyneet luomaan liiketoimintaa avoimen datan ympärille. Tämän pienen ryhmän oivallukset datan hyödyntämisestä  tuskin kehittävät koko väestön älykkyyttä, koska enemmistö ei edelleenkään tiedä mitä avoimelle datalle pitäisi tehdä jotta siitä voisi tuottaa tietoa.

Julkishallinnon avoin data on avainroolissa kun puhutan avoimesta demokratiasta. Mutta se, että data laitetaan avoimeksi verkkoympäristöön, ei suinkaan tarkoita että ihmiset ykskaks osaisivat käyttää sitä hyödykseen. Miten siis avoimen datan taakse piiloutuvan tiedon siirtäminen onnistuisi kansalaisille?

Ratkaisuksi ehdotan datajournalismia. Datajournalismihan käyttää usein julkishallinnon avointa dataa pohjana uutiselle, joka esitetään sekä tekstin muodossa että visuaalisena. Journalismia pidetään perusajatukseltaan eettisesti luotettavana ja puolueettomana. Visualisointi taas on tehokas tapa siirtää tietoa nopeasti ja mielenkiintoisesti. Datajournalismi on siis tiedonsiirtoa parhaimmillaan, koska se muuttaa datan tiedoksi ja esittää tiedon mielenkiintoisessa ja helposti ymmärrettävässä muodossa lukijoille.

Kysymys kuuluukin, miksi datajournalismia on suhteellisen vähän? Vastaus tähän löytyy kun tarkastelee datajournalismin luomisprosessia, joka on tekninen ja pitkä työprosessi. Tällä hetkellä vain muutama suurempi mediatalo Suomessa on sitoutunut siihen. Kun prosessia tutkitaan lähemmin, selviää, että datamanipulaatio on vaiheista työläimpiä. Tämä vaihe sisältää muun muassa datan hankinnan, sen muokkaamisen analysoitavaan muotoon, datassa esiintyvien virheiden poistamisen ja datan rajauksen. Erityisesti datan muokkaaminen julkishallinnon käyttämästä tiedostomuodosta universaaliin, analysoitavaan muotoon, on usein vaikea prosessi joka vaatii teknistä erikoisosaamista. Tämä johtuu siitä, että julkishallinnon dokumentit tuotetaan iäkkäillä, julkishallinnon datan keräämiseen tarkoitetuilla tietokoneohjelmilla, jotka tukevat huonosti nykyajan universaaleja tiedostomuotoja.

Jos edelleen lähtökohtaisesti ajatellaan, että datajournalismilla voisi olla keskeinen rooli tiedonsiirtäjänä yhteiskunnassa, olisi kenties kohtuullista että julkishallinnon avoin data voitaisiin tarjota suoraan universaalissa muodossa. Se, että avoimen datan määrää jatkuvasti lisätään, ei välttämättä johda tiedon lisääntymiseen. Sen sijaan se, että julkishallinnon data voitaisiin tarjota suoraan universaalissa muodossa ilman että sitä pitää muokata, sekä nopeuttaisi että helpottaisi datan muuttamista tiedoksi.

Kysymys kuuluukin: ovatko iäkkäät julkishallinnon datan keräämiseen tarkoitetut tietokoneohjelmat käymässä älykkäämmän yhteiskunnan esteeksi? Kenties seuraavaksi pitäisi kääntää katseet ja vaatimukset avoimen datan lisäämisen sijaan julkishallinnon tietojärjestelmien muuttamiseksi sellaiseen muotoon, että ne voisivat tuottaa dataa universaalissa muodossa, josta datan muuttaminen edelleen tiedoksi on helpompaa?

*Poikola, A. (2010).


Kirjoittaja:


Minna Rapeli

Opiskelija, Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulu

Kommentit (0)

Lisää kommentti

Kommentti