Julkiset hankinnat osaksi suomalaista innovaatiojärjestelmää

Innovaatiot ovat talouden kasvun keskeinen käyttövoima. Niitä synnyttävä innovaatiotoiminta sekoitetaan kuitenkin joskus virheellisesti tutkimustoimintaan. Muistutan, että pelkkä tutkimustulos ei kuitenkaan ole innovaatio, ellei sitä pystytä kaupallisesti hyödyntämään. Uutta kasvua tuovien asiakaslähtöisten ratkaisujen syntyminen edellyttää pääsyä kriittiseen markkinatietoon, osaamiseen ja teknologiaan.

Onhan tätä yritetty. Suomessa innovaatiotoimintaa on perinteisesti edistetty rahoittamalla tutkimusorganisaatioiden ja yritysten T&K -hankkeita. Rahoituksen vaikuttavuutta on pyritty lisäämään kokoamalla tutkimusorganisaatioita ja yrityksiä strategisten osaamisten ja kyvykkyyksien kehittämiseen ja rahoittamalla erilaisia näin muodostettuja keskittymiä. Suhteellisen suurista panostuksista huolimatta myyntikelpoisia tuotteita ja ratkaisuja ei ole syntynyt odotetusti kauppatasetta kohentamaan.

Julkisten hankintojen kautta julkisella rahalla olisi vielä lähes hyödyntämätön mahdollisuus edistää innovaatiotoimintaa. Suomalaisen T&K panostuksen vaikuttavuutta voitaisiin lisätä ohjaamalla osa innovaatiorahoituksesta julkisiin hankintoihin ja tukemalla hankintoja innovaatio-osaamisella. Samalla painopistettä siirrettäisiin teknologian kehittämisestä teknologian yhteiskunnalliseen soveltamiseen. Julkisten palveluiden uudistaminen vauhdittuisi ja yrityksillä olisi entistä suurempi kannustin osallistua uudenlaisten edelläkävijäpalveluiden kehittämiseen. Koska hankintaa tekevä organisaatio on luonnollisesti hankinnan kohteena olevan käyttäjätarpeen paras osaaja, saataisiin näin julkisten hankintamenojen kautta innovaatiojärjestelmäämme myös ”kotimaista osaavaa rahaa”.

Muun muassa EU:ssa on jo tunnistettu julkisten hankintojen mahdollisuudet innovaatiotoiminnan edistämisessä. EU:n viime vuonna julkisista hankinnoista antaman direktiivin eräänä tavoitteena on innovaatioiden edistäminen. Meneillään oleva kansallisen hankintalainsäädäntömme kokonaisuudistuskin pohjautuu direktiiviin, jossa on muun muassa määritelty julkisille hankinnoille uusi innovaatiokumppanuusmenettely.

Hihat heilumaan

Innovaatiot ovat, ja niiden on ehdottomasti oltavakin, keskeisessä roolissa nostettaessa Suomea sekä suhdanne- että rakennekuopasta. Niiden edistäminen julkisissa hankinnoissa lisää julkishallinnon tuottavuutta, vauhdittaa julkishallintoa kohtaavan kestävyysvajeen ratkaisemista sekä vahvistaa maamme kilpailukykyä ja talouskasvua.

Tehdäänpä lista siitä, miten julkisten hankintojen hyödyntäminen kysyntä- ja käyttäjälähtöisenä innovaatiotoimintana vastaisi moneen haasteeseen:

• Innovaatioaihio syntyy konkreettisesta asiakastarpeesta
• Innovaation teknisen toimivuuden testaaminen ja osoittaminen on luotettavaa ja joutuisaa
• Käyttäjätahon osaaminen ja kokemus lopputuotoksen käyttömahdollisuuksista helpottaa sen kaupallistamispotentiaalin arviointia
• Monimuotoinen sidosryhmäverkosto on jo olemassa tai se saadaan aina tapauskohtaisesti nopeasti ja luontevasti luotua
• Selkeä ja konkreettinen kaupallinen tavoite ja aikataulu saavat yrityksetkin aidosti kiinnostumaan innovointihankkeesta
• Pääosa rahoituksesta tulee hankintamenobudjeteista. Innovaatiotukea tarvitaan kattamaan vain innovaatioprosessin aiheuttamat lisäkustannukset.

Näin vaalien alla keskustelua herättää verotuksen ohella ikuisuuskysymykseltä tuntuva aihe: Miten saamme Suomen nousuun? Yhdistämällä tekojen tasolla 3 sanaa: innovaatiot ja julkiset hankinnat.

Kirjoittaja:

Kehitysjohtaja, IBM