Teollisuusjohtaja, uskallatko unelmoida?

Suomalainen teollisuusyritys on globaaleilla markkinoilla usein altavastaajan asemassa. Osaamista meiltä löytyy, mutta maantieteellinen sijainti ja yritysten pieni koko jättävät meidät kilpailuun nähden takamatkalle.

Matkailijan näkökulmasta Saksa näyttäytyy usein digitalisuuden takapajulana, mutta teollisuudessa Saksa on edelläkävijä. Siellä teollisuudessa kuuma aihe on Industrie 4.0, jota saksalainen auto- ja konepajateollisuus vie täyttä häkää käytäntöön.

Teollisuus 4.0 on teollisuuden uusi vallankumous, jonka keskiössä ovat digitalisaation, analytiikan ja kognitiivisten tietojärjestelmien tuomat ratkaisut parempiin ja tehokkaampiin tuotanto- ja huoltoprosesseihin, toimitusketjuihin, asiakaspalveluun – oikeastaan kaikkeen, mitä teolliseen toimialaan liittyy.

Kognitiiviset eli oppivat järjestelmät sekä digitaaliset ratkaisut ovat suomalaiselle teollisuudelle erinomainen mahdollisuus kilpailukykynsä parantamiseksi. Niiden avulla voidaan kaventaa muiden etumatkaa ja hankkia maantieteellisetkin rajat ylittävää kilpailuetua.

Ensin pitää kuitenkin uskaltaa. Uskaltaa unelmoida isommin, visioida rohkeammin ja kokeilla uutta herkemmin.

Me IBM:llä tykkäämme puhua design thinkingistä. Sanaparin taakse kiteytyy ajatus siitä, että yrityksen toiminnan suunnittelu lähtisi käyttäjän tarpeessa. Oli loppukäyttäjä sitten kaivoskoneenkäyttäjä tai paperikoneenhoitaja, voi häneltä kysyä, millainen hänen työpäivänsä olisi, jos maailma olisi täydellinen. Sitten mietitään, miten se toteutetaan. Olisiko kaivoskoneenkäyttäjän unelma operoida konetta siistinä sisätyönä, automaatiota ja robotiikkaa hyödyntäen? Olisiko sellaisen teknologian käyttöönotto yrityksessä kilpailuetu markkinoilla niin rekrytoinnin, maineen kuin myynninkin kannalta?

Kokeilukulttuuri kunniaan

Suomessa vaalitaan mielikuvaa, jossa olemme teknologian edelläkävijöitä. Toki esimerkkejä löytyy: KONEella ollaan omaksuttu digitalisaation ja kognitiivisuuden tuomat mahdollisuudet ja lähdetty ajamaan hankkeita niitä rohkeasti hyödyntäen. Metsäkoneiden puolella Ponssella on huikeita digitaalisia innovaatioita.

Toisaalta on myös yrityksiä, joissa ajatellaan, että mehän olemme jo IoT:n edelläkävijöitä: koneissamme on antureita, jotka kommunikoivat toisten koneiden kanssa. Liitettävyyttä ei kenties kuitenkaan ole pystytty oikeasti kääntämään liiketoimintahyödyksi. Sitten on joukko yrityksiä, jotka seuraavat ja katselevat, miten tässä käy ja pitäisikö tehdä itsekin jotain uutta. Kun budjetit, projektisuunnitelmat ja hyväksyvät leimat eri tahoilta on saatu, ollaan jo myöhässä.

Digitaalisessa maailmassa palvelumuotoilu on kaiken a ja o. Itse kaipaan raskaankin teollisuuden piirissä johtajilta ajatusmaailman muutosta sen suuntaan, ettei tavoitella välttämättä laitteiden teknistä täydellisyyttä, vaan mahdollisimman täydellistä käyttökokemusta. Teollisuudessa ollaan maailmalla nimittäin kovaa vauhtia siirtymässä aikaan, jossa yritykset eivät myy tuotteita ja niille huoltosopimusta, vaan esimerkiksi tietyn määrän käyttötunteja. Puhutaan business as a service -ajattelusta.

Uskallatko kokeilla, mistä asiakkaasi ja loppukäyttäjäsi tykkäävät? Nykyteknologian avulla voidaan ketterästi testata asioita asiakaslähtöisesti ja ottaa selvää, mitkä asiat toimivat ja mitkä eivät. Kokeileminen pilvipalveluita hyödyntämällä onnistuu lähes nollainvestoinnilla. Ei tarvita miljoonien erppiprojektia vain todetakseen, ettei tämä olekaan hyvä. Ei tarvita suuria harppauksia. Mutta unelmointia ja avointa mieltä, niitä tarvitaan.

Kirjoittaja:

Kari Huoponen

Johtaja, teollisuustoimiala, IBM